Vähiin käy ennen kuin loppuu! 14.5.2015

Voi voi - nyt ei enää ole mitään muuta tekemistä, ku julkasta tää blogi ja matkustaa... Ouluun!

Viimeiset päivät Tiomanilla reilu viikko sitten kuluivat hyvässä seurassa ja monissa puuhissa: sukeltamassa (se on kerta kerran jälkeen mukavampaa), snorklatessa (pudotin maskin ja snorkkelin meren pohjaan), suppaillessa (voitin Vietnamin tytöt suppailukisassa ja sain komian T-paidan), loikoillessa ja Cabanan beach partyissä. Kuvista päätellen voisi vaikuttaa siltä, että ainoastaan tuossa viimeksi mainitussa, mutta tosiasia taustalla on se, että mulla ei edelleenkään ole sitä vedenpitävää kameraa. GoPro:n osto todellakin syyhyttäisi näppejä, mutta taidan jättää sen seuraavaan reissuun. Että ehtii vähän tutustua paremmin merkkeihin ja malleihin ja tutkia mikä ois paras mun tarpeisiin? – vaikka täältä sen varmaan halvemmalla saa.

TDC:n yks sukellusohjaaja Harry täytti vuosia - Cabanan rannalla oli party!

Musisoida saa kaikki, jotka haluaa: Rosie ja Amy, Rosie oli englannista ja opettanut sukellusta täällä jo viis vuotta.

Claire, Rosie ja bändi

Kitaran kanssa Adam Unkarista - vapaaehtoisena opettamassa englantia Malesiassa, samassa organisaatiossa kuin Amy (Sols 24/7). Otti myös musiikkivastuuta erittäin hyvällä soitolla ja laululla bändin kanssa. Englannin opeilla oli tapaaminen Tiomanilla nyt pitkänä viikonloppuna ja juttelin useampien kanssa. Hmm - mua kiinnostaa vakavasti vastaava pesti! Seuraavana Troy ja isä-Mike New Zealand. Isä-Mike ja äiskä ovat purjehtineet Etelä-Aasiassa 2,5 vuotta yhtäsoittoa. Just nyt Malesian ympärispurjehduksella Tiomanilla pysähtyi 40 venettä. Cabanassa riitti vilskettä. Troy oli mukana pari kuukautta yliopistosta valmistumisen jälkeen, mutta aikoi suunnatan sukunsa juurille Hollantiin töihin kesäkuussa.  Domino Unkarista - edellisen Adamin tyttöystävä, joka myöskin opettaa englantia. Baarin puolella Pett ja Elan - KL.stä lomalla ja apuvoimina Cabanassa kiireviikonloppuna!

Meg reissaamassa Englannista, Troy, Elan, Mike ja etualalla purjehtija Jack.

Päivällä Cabanassa voi oleilla myös vetelehtimässä kissojen kans kilpaa - kissa ei oo jätti, vaan nojatuoli pieni!

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja koittaa laskun maksun aika. Tiistai-iltana vähän säikäytti, että pääsenkö vieläkään pois täältä saarelta (se jotenkin pidättelee mua otteessaan). Pitkän viikonlopun jäljiltä automaatista oli rahat loppu ja pankki kiinni. Ja sen verran piitsillä se Cabana on (kuten useimmat muutkin asiat Malesian maaseudulla), ettei siellä käy luottokortti. Ja tarkoituksena oli mennä lauttaan heti aamusta. No olin aamulla jonossa kolmantena automaatille jo ennen pankin aukeamista ja sitä onneks just täytettiin - sain rahani ja laskuni maksettua. Ja sitä paitsi lähtö viivästyi kumminkin! Sain siis autokyydin Elanin, Pettin ja Danialin mukana Kuala Lumpuriin ja tyypit päätti siirtää lähdön iltapäivään. Perille päästiin siis keskiviikkona vasta vähän ennen puolta yötä - ajomatkaa oli semmoiset 6 tuntia ja risat + pari tuntia lautassa. Mutta suurkaupungin yössä oli ihanaa päästä kyydityksellä suoraan hotellin oven pieleen, kiitos!

Aamusella jo näki mihin on tullu - kotikatua: Jalan Bukit Bintang - Sabrina-hotelli oli tosi hyvällä ja keskeisellä paikalla, asiallinen ja edullinen vaikkei ollu mikään luksus.

Pikkuisen Tiomanin jälkeen suurkaupunki tuntui pöyristyttävältä ja vähän pallo hukassa lähdin aamulla hotellilta hiippailemaan ja etsimään aamupalaa. Kuala Lumpur, joka muuten tarkoittaa malaijiksi mutainen joensuu, on Malesian suurin kaupunki. Hassua minusta on se, että kaupunki on perustettu 1857 ja varsinaisesti kasvuun se on lähtenyt vasta toisen maailman sodan jälkeen. Kyseessä on siis hyvinkin nopeasti kasvanut kaupunki, kun nyt asukkaita on vajaa 2 miljoonaa. Ja katukuvassa sen myös huomasi - paljon uutta ja valtavasti rakenteilla olevaa kaikkialla! Laiskuuttani päätin ostaa lipun hop-on-hop-off bussiin ja ottaa kaupungin haltuun helposti turistimeiningillä! Ajelinki sitte ekaks bussissa täyden kierroksen vaan katellen maisemia ja suunnitellen missä kohti kannattais hypätä kyydistä.

Bukit Bintangin alue, missä majailen, on yksi KL:n lukuisista kauppakeskuskeskittymistä - mää en osannu odottaa, että täällä on kaikki (siis kaikki) maailman hienoimmat brändit ja merkit tarjolla toinen toistaan hienommissa kauppakeskuksissa - en shoppaillu :)

Paikallista asutusta tässä meleko keskellä kaupunkia

KL Central Market - tuonne rantauduin bussista myöhemmin - sälää, krääsää, rätei ja lumpui... ostin hammeen!

Central Marketilta jatkoin kävellen ...

ja kohteita tsekkaillen: Masjid Jamek Bandaraya (moskeija suurkaupungin puristuksessa)

Dataran Merdeka - itsenäisyyden aukio

Valtion päämiehet rivissä: vissiin kuninkaita tai pääministereitä. Malesiassa on tietääkseni ainoana maana maailmassa aina kerrallaan viideksi vuodeksi valittava kuningas, kuningas valitaan yhdeksän periytyvän sulttaanin porukasta.

Sultan Abdul Samad Building ja taustalla kaksi muuta keskeistä maamerkkiä Petronas ja KL tower  

Petronas Twin Towers

Suria KLCC - kauppakeskus Petronasian yhteydessä

Söin ABC:n durian maulla - paikallista herkkua. Varsinaista durian hedelmää en ole uskaltanut hankkia, koska sen avaaminen on erittäin pahan hajun takia arveluttavaa = en tiedä missä sen saisin tehdä

Toka päivän aamuna jatkoin vielä hetken bussiajelua. KL turistibussissa oli järkevämpi systeemi kuin Singaporessa ja lippu oli voimassa 24 h eka käytöstä eikä kalenteripäivää. Suunnitelmissa oli suunnata jälleen kerran puistoalueelle ja vilkaista pari muuta rakennusta matkalla – mun pitäs vähän harjotella tätä suurkaupunkimatkailua, kun en osaa mennä minnekään muualle kuin puistoihin. Kattelin ja suunnittelinkin kyllä vakavasti National Museota ja/tai taidemuseota, mutta taas meni puistossa niin kauan aikaa…

Istana Negara - National Palace

Koska Singaporen puistot oli vielä äniin hyvässä muistissa, päätin kuitenkin olla koluamatta joka neliömetriä täällä. Keskityin hibiskus- ja lintupuistoon ja skippasin mm. orkideat niin ihania kuin ne onkin. Ruusun punainen hibiskus on Malesian kansalliskukka. Puistosta löytyi hibiskuksia kaikenlaisina hybrideinä. 

Malesian kansalliskukka

Tää ei oo hibiskus - puistossa oli muutakin komiaa :)

Lintupuisto oli vähän korni… lintuja kaikkialla… kahvilan pöydällä jne. Suurin osa linnuista oli vapaana ja puisto oli jaettu sopiviin alueisiin eri tyypeille. Toisaalta esim. pöllöillä ei ollut häkkejä ollenkaan, vaan ne oli sidottu jalasta oksaan – onko se nyt parempi kuin olla isossa häkissä. Suretti vähän taas. Kaikkineen ihan ok – oli kiva nähdä papukaijoja ja isoja hornbillejä, mutta ehkä enempi lapsiperheiden käyntikohde. Seuraavalla kerralla valitsen museon. Lintupuiston kahvilassa isuskelin sitten vähän pidempään, koska ”pikku-ukkonen” yllätti. Täällä siis tosiaan on satanu varmaan joka toinen pv kaikkineen – mutta ei haittaa yhtään. Sade kestää yleensä maks puol tuntia, kaikki vesi tulee kuin saavista kaataen kerralla. Vesi ja ilma myös on ja pysyy lämpinä – ilma ehkä saattaa viiletä aavistuksen mikä on vain hyvä.

Harmi kyllä nää riikinkukot ei ikinä leväytä tuota pyrstöä auki, kun oot kohdalla kameran kanssa.

Miksi flamingot lepäilee yhdellä jalalla, kertokaa mulle?

Hornbill päästeli pahoja ääniä

Papukaijan ruokaa myynnissä - tyydyin katselemaan, kun lapset syötti.

Pelikaani käveli kaidetta vastaan!

Kokonaisuudessaan puistoalue, minkä osia hibiskuksen ja linnutolivat, oli valtava ja siellä olisi voinut oleilla ja rentoilla pidempäänkin - kävelin vain lyhyintä reittiä läpi.

Mun majapaikan ihan vieressä on myös Jalan Alur – food street, jolle kannetaan aina illaksi pöydät ja tuolit. Ravintoloita on vieri vieressä ja tarjolla kaikkea mahdollista malesia-, kiina-, thai-, vietnam- jne ruokaa ja erityisesti meren eläviä. Söin siellä joka ilta! Toka päivän iltana mulla oli myös treffit Josien kanssa. Josie on Ameriikasta ja ollut kaks vuotta töissä Thaimaassa opettamassa englantia. Viimeisin työkeikka loppu joku aika sitten ja nyt hän lomailee vähän ja kattelee uutta paikkaa. Me tutustuttiin Tiomanilla ja sovittiin, että nähdään KL:ssä ja jatketaan yhtä matkaa Thaimaahan. Ennen KL:ää Josie oli käynyt Penangissa ja näytti sieltä ihania kuvia eli siinä taas uus paikka minne pitäis päästä!

Jalan Alur ja jottain tätejä!

Käytiin Josien kanssa myös vilkaisemassa KL:n yöelämää läheisellä Changkat Bukit Bintang kadulla, missä sitä yöelämää sitten riittikin – baareja klubeja vieri vieressä. Sitä vaan sai ihmetellä miksi ihmeessä musiikki soi joka ikisessä niin jumalattoman isolla, ettei puhumisesta tullut käytännössä yhtään mitään – oliko kyseessä joku baarien keskinäinen metelöintikisa? Hassuinta toki oli se, että lähes kaikissa naisille oli ilmaset juomat baarin puolesta – ei ihan mitä vaan listalla oli, mutta vodkalimeä ja –colaa sai imeä niin paljo ku halus tai saatto. Päädyimme kuitenkin klubien metelistä pihalle istumaan mukavaan ”Minibaariin”, jonka omisti jo pitkään Kl:ssä asunut jenkki. Hauska tyyppi, joka hetken poristuaan, lupas tarjota meille oluet talon piikkiin, mut vaihtoki lupauksen sit margaritoihin. Mutta, koska henkilökunta oli niin tehokasta, oli meillä kahdessa minuutissa pöydässä sekä että :D Kun sanoin kuulumisten vaihdon yhteydessä, että oon ollu 5 kk lomalla – hän totesi ”It’s not a holiday, it’s f**ing lifestyle”. Niimpä – pisti miettimään: jos lopettais lomailun ja alkaski eleleen aina näin, houkutteleva vaihtoehto!

Seuraavana aamuna suuntasimme katsomaan isoja patsaita ja temppeleitä hindujen pyhille paikoille Batu-luolille pikkuisen kaupungin ulkopuolelle tai ennemminkin laitakaupungille. Juna kuljetti suoraan perille ja paikka oli ihan käymisen arvoinen paikka, vaikka vähän lähtiessä mietitytti, että kannattaako. Yhteen luolista oli pääsymaksu ja koska olin saanut vinkkejä, ettei se ole oikein mikään, niin sen jätimme väliin. Pääluolaan pääsi maksutta ja toiseen temppeliluolaan oli sen sijaan niin halpa maksu sisälle, että sinne menimme. Tämä Ramayana-luola oli hiukan varsinaisesta käyntikohteesta sivussa ja ihmiset ei tuntuneet sinne niin löytävän, meidän lisäksi paikalla oli yks perhe. Kohde oli sangen erikoinen. Luulen, että patsasasetelmat kuvasivat hindujen pyhiä tarinoita. Koska englannin sanaa eikä ees normikirjaimia paikasta löytynyt, tarinoiden sisältö jäi arvailujen varaan. Yks näytti Gulliverin matkalta kääpiöiden luo – onko se hindutarina?

Jättijumala

Singaporen ja Malesian hindutemppelit on aivan tyystin erilaisia kuin Balin - näissä on hurjasti noita värikkäitä patsaita. Sellaisia ei Balilla ollut, vain kivisiä patsaita ja värikkäitä sateenvarjoja...

Batu-cave tuolla ison patsaan takana näkyvien portaiden yläpäässä

Ramayana-cave

Paluumatkalla hyppäsimme junasta arkkitehtoonisesti merkittävällä KL:n vanhalla Central Stationilla. Asemalla oli melko hiljaista, koska kaikki toiminta näytää olevan keskitetty uudelle asemalle. Samalla hämmästelimme vain naisille tarkoitettuja junan vaunuja. Mun on kyllä tota kuviota ihan mahdoton ymmärtää. Samalla, kun koko maailma on yrittänyt purkaa esim. rotuerottelua ja eri vaunuja vaikkapa mustille ja valkoisille niin täällä rakennetaan samaa systeemiä miehille ja naisille. Ihmismieli on kummallinen – ainako pitää lokeroida porukkaa, jonkun ominaisuuden mukaan. Muslimiuskonto tuo osin kummia piirteitä katukuvaa, vaikka ei se täällä suurkaupungissa paljon näy. Junissa oli kieltokylttejä: älä tupakoi, älä syö, älä etenkään pussaile junassa. Homous on täällä lailla kiellettyä, mutta näin tosi monta miesparia käsi kädessä kadulla. Jäin miettimään, että onko laki vain kirjoissa eikä käytännössä sovellettu vai onko porukka noussut tarkoituksella julkiseen kapinaan? Toisaalta täällä miehet halailee yms. toisiaan minusta huomattavasti paljon enemmän kuin esim. Suomessa, että mistäpä mää tiiän vaikka kaveruksilla on tapana kävellä kadulla käsi kädessä – ei se minua haittaa, hyvä vaan oli niin tai näin!

Central Station

Käppäilimme katsomaan myös Central Markettia, vaikka kävinkin siellä aiemmin. Josie halusi katsella batiikkikortteja. Minäkin innostuin ostamaan muutaman! Illaksi suuntasimme moskeijakuvausten jälkeen ihastelemaan Petronas tornien iltavalaistusta. Se kannatti käydä katsomassa ja hyvällä tuurilla osuimme myös suihkualtaan musiikki-valoshouhun, vaikka ei edes tiedetty sellaisen olemassa olosta :)

Masjid Jamek Bandaraya iltavalaistuksessa

Onhan nuo suurkaupungin valotkin näyttävää katsottavaa

KL Tower pilkottaa taustalla

Sunnuntaina olikin aika sanoa heipat KL:lle ja jatkaa Thaimaan suuntaan. Vaikka eka päivänä musta tuntui, että ääh, en viihdy täällä – oikeastaan olisin halunnut vielä jäädä, tännekin! Jäi ne museot ja taidenäyttelyt kokonaan katsomatta ja rentoa jouten oloa ei ehtinyt puistoissa harrastaa, vaikka olen jokaikisessä kaupungissa aikonut – ja urheilusta puhumattakaan. Lensimme Josien kanssa eri koneissa, koska olimme ostaneet liput eri aikoina, mutta teimme treffit Krabille Ao Nangiin, mistä oltiin varattu yhteinen majoitus.

Josien panoramakuvat majapaikan kattoterdeltä :)

Minä jouduin perille aikaisemmin jo sunnuntai-iltapäivällä ja lähdin toteuttamaan mun ainoaa velvollisuutta pitkästä aikaa: tilaamaan ompelijalta mekot Eerikalle ja mulle Eerikan lakkiaisiin. Muutaman ompelin kanssa tunnin raatattuani, mulla lähti järki ja tilasin mekot kolmannesta paikasta. Ei kai se siitä kummene vaikka kiertäis kuinka paljon – olennaista, että homma hoidossa jes!

Maanantaina Josiella oli ”toimistopäivä”, koska hänellä oli työhaastattelu skypessä uuteen opetuspaikkaan ja vähä muutakin akuuttia tietokonehommaa. Minä kiertelin aamupäivällä kartoittamassa Ao Nangin veneretkitarjonnan ja sukelluspaikat. 

Iltapäivällä lähdin longtailboatilla Phra Nang Cave –beachille. Se olikin kiva reissu, siellä ois voinut viettää vaikka koko päivän. Jo pelkkä longtailboat-ajelu upeissa maisemissa oli hieno – näitä kalliosaaria ja rantajyrkänteitähän olin tänne tullutkin katsomaan. Ja kannatti tulla – tämä on yksi kauneimmista paikoista koko matkalla (minun mielestä)! Lisäksi Phra Nang Cave-piitsi oli osa paljon isompaa aluetta, kuin olin luullut. Sieltä pääsi kävelemällä Railley East ja West piitseille ja siellä oli paljon näkemistä (mm. super hyvännäköisiä kiipeilijämiehiä J ois vissiin pitänyt tehdä ennakkokartotukset paremmin). Ei kuitenkaan liian iso vaan tosi kivan oloinen paikka. Siellä oli sukelluspaikkoja, kalliokiipeilyä, kanoottivuokrausta ja aivan ihanat rannat. Parille näköalapaikalle ois voinut myös kiivetä – narussa roikkuen, mutta kuitenkin ilman mitään kiipeilyvarustusta… jätin väliin, koska en ollut varautunut moiseen ja olin liikkeellä avojaloin ja mekossa. Luolat kävin katsomassa: Phra Nang Cave oli lähinnä suuri syvennys rantakalliossa, mutta se oli täynnä eri kokoisia puupeniksiä J Ne oli vastalahjoja Princess Of the Phra Nang Cavelle ihmisten suojelemisesta yms. Toinen luola oli syvempi ja ihan kannattava paikka vierailla. Näillä alueilla luolia on paljon – toinen toistaan hienompia. Tämä ei ollut suurin eikä varmaan edes komein, mutta koska aikani ei riitä monipuolisempaan luolakiertelyyn oli tämä ihan ok! Luolassa asui paljon lepakoita, joiden kakassa jouduin käveleen… edelleen avojaloin!

Phra Nang Cave beach oli aivan ihana uimapaikka - siis aivan ihana, tuonne kallioiden alle saattoi mennä lillimään hiekkapohjalle

Phra Nang Cave

Kävellen hetkessä East Railleylle

Reittiä näköalatasanteelle - juurinyt ei ihan esteetön reitti

Alue on maailmankuulu kiipeilyseinistään - tässä yksi

East Railley

Phranangnal Cave

West Railleyn katukuvaa - näytti paikalta mun makuun

Illalla kävin sovittelemassa mekkoja – ihan hyviä niistä varmaan tulee, mutta ei mitään maata mullistavaa J Kävimme syömässä tänä iltana jo vähän aikaisemmin. Edellisenä päivänä meiltä meinasi jäädä illallinen saamatta, kun KL-tyyliin aloimme etsiä ruokapaikkaa noin klo 10. Melkein kaikki paikat oli menossa kiinni – paitsi jotkut musiikkibaarit. Kaikkineen Thaimaassa on säännöt (joita noudatetaan mitenkuten), että alkoholitarjoilu päättyy klo 12. Su saimme onneksi superhyvää intialaista, koska intialainen henkilökunta kattoi jotain tärkeetä jalitsupeliä baarin telkasta ja piti paikkaa auki. Tänään söimme thaimaalaista. Josie on kasvissyöjä ja, koska paikalliseen tyyliin kannattaa tilata useampia annoksia höystöjä, joita kaikki syö omilta lautasilta, olen minäkin syönyt viikon kala/kasvisruokavaliota. Kasvisruokailu täällä ei ole ihan itsestään selvää, vaikka muuta voisi luulla. Paikalliseen tyyliin vegeannos saattaa olla keitetty kanaliemessä, seafood (jos siis syö kasvisten lisäksi kalaa) sisältää useinkin esim. possua jne. Mutta, jos ei ole turhan tarkka (tai jos on niin tarkka , että jaksaa aina tarkistaa asian kahteen kertaan) nämä näiden kasvisvaihtoehdot on oikeasti todella hyviä, esim. tänään suorastaan herkullista! Se johtunee näistä mausteisista curryistä, joita kastikkeiden pohjina käytetään. Pitää kattoa, jos sitä jatkais näin syömistä.

Tiistaina lähdimme heti aamusta veneretkelle läheiselle Tub-islandille. Harkitsimme ensin privaatti veneen vuokrausta, mutta, koska meitä oli vain kaksi emmekä tähän hätään löytäneet seuralaisia jakamaan veneen kustannuksia tyydyimme peruskuljetukseen. Sen hinta on huomattavasti alhaisempi ja laskutetaan per hlö. Venematka oli taas maisemallisesti antoisa. Perillä muut veneseurueesta jäivät Poda-islandille ja yksi mies ilmoitti sen kummemmin keneltäkään kyselemättä, että heidät pitää hakea klo 3 (vaikka venekuski esitti aikaisempaa lähtöaikaa). Tämä aiheutti meille hiukan harmaita hiuksia, kun pääsimme Tubille. Emme olleet tajunneet, että laivaseurueet on sidottu toisiinsa ja takaisin Ao Nangiin on pakko mennä just samalla veneellä (eilisellä retkelläni mentiin vaan rantaan ja hypättiin siihen veneeseen, joka sattui oleen lähdössä). Josien piti joutua Bangkokin yöbussiin, joka lähti klo 4, koska hän sai sen uuden työpaikan ja orientaatiopäivä hommaan on jo torstaina toisella puolella Thaimaata. Eli aikaisemmin pitäis päästä lähtemään… Venekuski parka oli ihan hermoromahduksen partaalla, samoin Josie, joka ei suostunut nousemaan veneestä ennen kuin joku kuljetus löytyisi. Muahan asia ei sinällään koskettanut. Sain kuitenkin soviteltua, että vene hakee meidät ekana ja jo klo 14, eikä toisin päin ja mennään Podalle etukäteen ja houkutellaan muu porukka lähteen vähä aikasemmin – varsinainen valtakunnan sovittelijaJ

Tää moottori&ohjaustsydeemi on vähintäänkin hiukan outo

Tub-saari oli paikkana aika makia. Se oli oikeastaan kolme saarta: Chicken-island ja Tub-saaren kaksi osaa, joiden välissä oli laskuveden aikana hiekkaranta ja hiekkapohjainen matalikko, jota pääsi kävelemään saaresta toiseen. Ainoa vaan, että pikkiriikkisellä saarella oli väkeä kuin pipoa! Luojan lykky, ettei oltu menty järjestetylle retkelle. Ehdottomasti suositeltavampaa on joko vuokrata oma vene jollain porukalla tai sitten kulkea näillä 6 hengen kuljetuksilla. Nuo 20-30 hengen kiinalaisia täyteen tupatut tour-paatit näytti kammottavilta. Vastaavasti olin aidon iloinen siitä, että täällä on nyt low-season – väkeä oli näinkin aivan riittävästä. Olin lukenutkin netistä, että täällä on kuumimpana lomasesonkina aika täyttä – en aio olla paikalla!

Kohti Chicken-Islandia - huomaa etnisten ryhmien erot: muslimit koko asussa, kiinalaiset safetyliiveissä ja länsimaat uikkareissa

Kahlasimme Chicken-Islandin puolelle – siellä oli huomattavasti väljempi biitsi loikoa, ottaa valokuvia ja uida. Uimiseen Railleyn ja Ao Nangin rannat on paremmat – täällä on jonkin verran kivistä. Kivissä myös rannalla näkyi nyt sitten niitä tälle alueelle tyypillisiä simpukkafossiileja. Aika kului mukavasti ja ajattelimme mennä vielä lounaalle Chicken-islandin puolella, mutta se jäi tekemättä. Kauhuksemme huomasimme, että nousuvesi oli jo nostanut veden pintaa niin paljon, että kohta joutuisimme uimaan toiselle puolelle. Ja uiminen nousuveden aikaan kiellettiin kyltissä jyrkästi! Viis lounaasta, kerkesimme vielä kahlaamaan laukkuja kastelematta Tubin puolelle.

Venekuski tulikin hyvissä ajoin just samaan aikaan ja päätimme lähteä heti Podalle, missä ehdimme vielä rantautua ja odotella muuta porukkaa. Näimpä siis näimme kaikki neljä saarta ihan omalla tourilla. Takas Ao Nangiin päästiin klo 3 eli Josiekin ehti yöbussiin, joten kaikki hyvin!

Kaikki turistit poseeraa ja kuvaa :D

Ryöstäjäapina - huomaa taustalla toinen on jo hyökkimässä toisten rannalla olijoiden laukkuun. Apinat oli salamannopeita ja hyökkäsivät jostain puun takaa välittömästi ja supernopeasti, kun Josie aukas muffinssipussin. Sydänkohtauksen siinä meinas saada ja muffinssi katos parempiin suihin.

Kuskikin patisteli meitä lähtemään aikaisemmin - ukkonen jyrähteli jo matkan päässä ja sen alta oli oikeasti syytä ehtiä pois!

Vahinkoselfie veneessä :)

Keskiviikoksi olin varannut sukellusretken – kaksi sukellusta Phi Phi –islandilla tai siis sen lähettyvillä. Koska nyt on low season kaikki alueen dive shopit kokoaa kaikki sukeltajat yhteen isoon veneeseen, jolla sitten hurruutettiin kahden tunnin ajomatka Phi Phille. Toistan itseäni - luojan kiitos nyt on low season! Venematka oli todella rentouttava, ihana makoilla kannella joko auringossa tai varjossa, syödä retkeen kuuluneita hedelmiä ja muita herkkuruokia ja jutella kanssamatkustajien kans mukavia. Meitä oli laivalla kaikkineen noin 20-25 henkilöä, mun diveshopista yhteensä 5: 2 ohjaajaa, 1 open water diver kurssin suorittaja Ruotsista ja yks dive master suorittaja Ausseista ja minä fun diver J Kauhistutti pelkkä ajatus siitä, että kyydissä ois ollut 50-60 tyyppiä, kuten high seasonin aikana. Vastaavasti dive siteilla oli vain tämä yks vene ja sen sukeltajat eikä kymmenen diveshopin kunkin omaa isoa venettä ja siten 10*60 sukeltajaa...

Chicken-island siitä chicken näkökulmasta

Eka dive site: Bida Nok

Juttelin sukellusohjaajan kanssa tästä low / high season asiasta ja hän totesi, että Ao Nangin alueella vois oikeasti lomailla mihin aikaan vuodesta tahansa. Ns. wet seasonin aikana voi olla kyllä 2-3 pv:n myrskyjä, jolloin ulos, eikä ainakaan merelle ole mitään asiaa (ja se tietysti on harmillista jos lomaa on 1 vkk). Muuten sää wet seasonin aikana voi olla sitten jopa parempi kuin yleensä - joten jos aikaa on reilusti ei wet season haittaa mitään. Low seasonin aikana myös hotellit on halvempia jne. Ihmiset vaan ei tule silloin, kun ne lukee netistä, että on low season – ei sinne voi mennä. Minä taidan tästä lähtien mennä joka paikkaan vain ja ainoastaan low seasonin aikana! Ruotsin sukelluskaveri, joka on ollut täällä noin vuoden, näytti valokuvaa täältä kiinalaisten uuden vuoden aikana. Ihmiset seisoi piitsillä samanlaisessa ruuhkassa kuin jossain juna-asemalla – nou thanks!!

Sukeltamaan menin Shanen (ohjaaja) ja Ryanin (ohjaajaharjoittelija) kanssa kolmisin. Eli mulla oli kaks ohjaajaa yksin mua varten – ei valittamista! Sukelluskohteet oli aivan upeat. Nähtiin ihan huippuja meren eläviä ja paljon: mm. mustekala, merikilpikonna, lionfish, 3 leopardsharkia, boxfish yms. yms. Eka sukellus oli myös mun tähän astisista pisin 58 min. Homma alkaa sujua hyvin, uintiasento ja BCD vaatii edelleen lisäharjotusta, mutta ei mitään kummempia ongelmia! Tätä täytyy ehdottomasti jatkaa.

Viimeisen päiväni Ao Nangissa vietin rannalla ja kauneushoitolassa manikyyrissä, kulmien laitossa, naamawaxauksessa jne jne J Voi sinne ois pitänyt mennä jo aikaisemmin, mutta en vaan oo saanu aikaiseksi. Koko hoito tuli maksamaan jotain 20 €. Vinkkinä vaan, että jos meinaa lakkauttaa kynnet sitä ei kannata tehdä just ennen rinkan pakkausta ja raahailua… pääsi lakat tuhoutumaan saman tien L Pedikyyriä en voinut ottaa, koska se mun vasen pottuvarpaan kynsi sitten irtos lopultakin eilen. Toispuoleiset varvaslakkaukset ois voinu olla vähän hassun näköiset…ja tarkeneeko siellä edes sandaaleissa?? En laita blogiin kuvia irtoavasta varpaan kynnestä, vaikka sellaisia on olemassa – ajattelen hiukan teidän ruokahaluanne… yöööök mikä näky!

Illaksi suihkaisin Bangkokiin ja perjantaina sinivalkoisin siivin Hesaan! Mulla on erittäin epämääräinen olo, iloinen (ihana nähä perhettä ja ystäviä), surullinen (tänne jäi ystäviä ja 1000000 paikkaa vielä käymättä ja vielä enempi ystäväpotentiaalia), hämmentynyt (nytkö tää jo on ohi – mitä sitte?)… mietityttää sopeudunko arkeen enää ollenkaan?

Tämä kuva lentokoneen Iltalehdessä onneksi pelasti paljon mun fiilistä - kai täällä on kesä ja saa ruveta suunnitteleen kesälomaREISSUJA?

Muutamia asioita aion ottaa reissuelämästä mukaani normiarkeen: kiireettömyyden tunteen – kyllä sitä vähemmälläkin ehtii vaikka ja minne, kokeilun halun – uusien paikkojen, asioiden ja taitojen oppiminen, näkeminen ja kokeminen on sanoinkuvaamatonta ja avoimuuden – oman otteen tutustua, maistaa, haistaa, nähdä, kuulla ja oppia elämästä, koska kukaan ei ketään ota, vie eikä pakota tutkimaan elämää, ite pittää mennä!

Huomenna on loppuelämäni ensimmäinen päivä ja se päivä on erilainen ja uusi – innolla sitä kohti! Tää blogi loppuu just nyt, just tähän – kiitos kanssamatkustajille. Saattaa olla, että kokeilen joskus jotain toisenlaista bloggailua, jostain ihan toisesta jutusta. Saattaa myös olla, että häippäsenkin maailmalle enkä bloggaile sivun sivua! Sittenpä sen näkee, kun oikea aika koittaa J

Nähdään pian - ihan ekana tulin kattoon Taavia, kun me ei oltu koskaan ennen nähty!