Upeaa Uutta Vuotta 2015! 1.1.2015

Tähän alkuun muutama vastaus FB:ssä esiintyneisiin kysymyksiin yleisesti kaikille tiedoksi. Joo – olen Australiassa, olen täällä monissa eri paikoissa, just nyt Brisbanessa. Aion käydä muissakin maissa ja tuun takas varmaan keväällä, en oo ostanu vielä paluulippua. Blogiin vissiin voi jotenkin kirjautua seuraajaksi ja sit saa ehkä jonku ilmotuksen, ku tulee uusia juttuja - joku viisaampi nörtti vois kertoa muillekin, ku Anne kysyi. Laitan välillä tiedon FB:kin. Nyt kirjottelen intona paljon – luulen, että into vähä väheneekin jossain vaiheessa ;)

Ja joo täällä on mukavaa, en halua ostaa vokaalia (niitä viljellään täällä pääosin liikaakin – miten lausutaan Toowoomba tai Indooroopilly??) ja blogista löytyy kuva utarevalaisimista J

Myrskykeli Byronissa jatkui koko illan ja yön ja vettä tuli ihan urakalla. Siitä piittaamattomat reippaat turistit lähtivät kävelemään sadeviitoissaan kylille tavoitteenaan löytää ruokapaikka. Hostellin keittiön varustustaso (ja siisteys) oli hmmmm… hieman normitason alle…, joten valmis illallinen houkutteli. 

Matkan varrelta ostin itselleni paikalliset joka sään saapikkaat – sopivat käytössä satoi tai paistoi. Omat kengät oli ihan märät! Ja voi että nää on sitten osoittautuneet hyviksi ja on musta vielä tosi nätitkin <3

Aah miten hyvä ruokapaikka löydettiinkin. Fisherman’s Basket: ostereita, rapuja, kalaa, mustekalarenkaita, ranskiksia – setti neljälle riitti hyvin kolmelle nälkäiselle. Hauskinta ravintolaillallisessa oli, että tilatessamme oluet ruokapaikan pitäjä totesi, että heillä ei myydä olutta. Viereisessä pöydässä istunut ystävällinen kanssa-asiakas huikkasi väliin, että voitte hakea oluet viereisestä viinakaupasta. 

No niinhän tehtiin ja saatiin kalaruualle juotavaksi myös pullo valkoviiniä. Oman pullon tuonti ravintolaan on maassa maan tapa, jopa paikoissa, joissa on myynnissäkin alkomahoolia. Todella oiva tapa J

Aamulla oli edessä viimeinen road trip päivä ja ajelimme ensin Gold Coastille Surfers Paradiseen. Kuva kertonee kaiken kelistä ja fiiliksestä, joten viivyimme yksien take away kahvien ajan.

Matka jatkui Clevelandiin, jonne oli sovittu treffit Kaislan kanssa. Sieltä hyppäsimme sateesta huolimatta lauttaan (just samanlainen kuin Hailuoto-lautta, vain eri värinen). Lipunmyyjätäti (lautta siis ei ollut ilmainen, kuten Hailuotolautta) oli kyllä sitä mieltä, että kannattaisiko tulla, kun on parempi ilma. Mehän emme ole sokerista tehty ja kannatti lähtä. Keli parani iltapäivällä ja vietimme oikein mukavan päivän North Stradbroke Islandilla. Syötiin lisää hyvää kalaruokaa, käytiin kävelyreitillä ja rannalla. Nähtiin upeita delfiinejä, kummia sinisiä meduusoja (sekä meressä, että rannalle heittäytyneenä) ja merikilpikonna. Ja uitiin ihan oikeasti! Saari sinällään oli muutenkin kuin paikallinen Hailuoto. Jonkin verran pysyvää asutusta, lomailua ja kalastusta. Piti olla vähän paparatsina, kun poijjaat harrasti harppuunakalastusta – ihan mukavaa kateltavaa!

Illaksi ajelimme Brisbaneen, missä asustellaan Kaislan au-pairperheen talossa, ennen seuraavia haasteita. Perhe on itse jenkeissä lomalla. Road trip on siis takana, trippireitti tästä – merkitty keskeiset yöpymis- ja pysähtymispaikat! Reitti kahdella eri sivulla Sydney-Byron ja Byron– Brisbane. Googlemapsi vaan ei näytä hyväksyvän rajatonta määrää pysähdyspaikkoja yhdelle reitille!

Auto palautettiin seuraavana aamuna, ja nyt ollaan taas jalkojen ja julkisten varassa. Autoilusta Australiassa voisi yhteenvetona todeta: 

• maaseudun pienen pienillä kyläteillä on 100 km/h rajoitukset ja tyypit todella ajaa satasta tai mielellään yli 
•  muuten rajoitukset normaaleja ja niitä myös noudatetaan lähes pilkun tarkasti (sakot ylinopeuksista on kuulemma isot) 
• tien varret (ja puistot, keskustat jne.) ovat kylttien luvattu maa - liikenne-, varoitus- ja opastusmerkkejä on kaikesta mahdollisesta: kenguruista, ankoista, koaloista, villinä juoksevista hevosista, lehmistä, ratsastajista (en ole nähnyt yhtään, mutta sitä enempi kylttejä), normaalien mutkien, tietöiden, lasten jne. lisäksi. Lisäksi miljoona asiaa on kielletty miljoonassa eri paikassa ja PENALTY on aina muistettu mainita kyltissä. Moottoritiellä oli koko ajan kylttejä ”väärin päin”, joissa luki Wrong way, go back. Osa kylteistä muistuttaa opettavaisia neuvoja tai elämän ohjeita: leikkipuistosta löytyy ohjeen How to play ja ennen P-paikkaa tievarressa on ohje: Stop, Revieve, Survive! Ja ties mitä muuta!
•  Kaikkineen autoilu on helppoa ja mukavaa! Auton vuokra takuulla maksoi itsensä takaisin, koska autolla pääsi katsomaan upeita maisemia (ilmaiseksi) paikkoihin, jonne julkisia ei juuri kulje. Kaupungeissa kuluu paljon enempi rahaa J Välimatkat on huippupitkiä, joten aikaa pitää varata. Meillä itse ajaminen per pv oli varsin maltillista!

Nyt on siis kaupunkilomailtu pari pv Brisbanessa, 2.2 miljoonan asukkaan suistokaupungissa. Brisbane sijaitsee Brisbane joen suistossa, täällä ei ole hiekkarantoja merelle, mutta niitä löytyy käsittämättömiä määriä sekä Brisbanen etelä- että pohjois-puolelta.

Eka päivä oli puolipilvinen ja vietimme sen kaupunkikävelyllä, Botanic Gardensissa, South Bankissa (ihana koko kaupungin vapaa-ajanpuisto, lähes ulkoilmakylpylä) ja ottaen hiukan tuntumaa shoppailuun. Shoppailin hyvin maltillisesti: kameraan sen johdon ja itselleni yöpuvun shortseja muistuttavat shortsit (seeprakuvioinnilla), jollaisia täällä pitää kaikki ja on ne kyllä paljon mukavammat tässä helteessä kuin kireät farkkushortsit. Mukava korkealle nouseva leveä kuminauhavyötärö ja muuten löpöt, saa mahamakkarat völläillä ihan rauhassa– eikö kuulostakki siisteiltä :D :D

Kuuminta hottia olevan shortsihaalarin jätin vielä kauppaan – sovitin muutamaa, ja pari niistä näytti todella hullunkurisilta (voit kuvitella keski-ikäisen palleron sellaiseen pikkulasten pyjaman ja baby doll mekon välimuotoon ja, jos väri vielä sattuu olemaan pastelli niin avot). Yksi musta oli itseasiassa sitten oikein makeen näkönen, mutta se oli yli alkumatkan shoppailubudjetin ja jäi vielä kauppaan. Eli sellainen shortsihaalari on siis ehdottomasti hankintalistalla!

Ennen kotiin lähtöä katseltiin vielä Brisbanen keskustaa maailmanpyörästä.

Toka päivänä (mulla alkaa kadota viikonpäivät ja päivämäärät…) oli jo kunnon helle, 33 astetta. Vietimme päivän Lone Pine Koala Sanctuaryssä. Se oli pieni eläintarha, jossa oli lähinnä koaloita, mutta myös wallabeja, lintuja (kuvassa Kookaburra), liskoja, lepakoita (noi isot lentävät ketut "flying fox" oli aivan tosi söpöjä, kuvassa), dingoja (talutettiin hihnassa kuin koiria), putkessa pötköttävä Tasmanian devil eli pussiahma eli pussipiru, jne. Mulle tulee pääosin aina eläintarhoissa paha mieli, ne ei oo yhtään mun juttu. Ahdisti täälläkin kovin häkin nurkkaa ees taas ravaava vompatti jne. L

Tämä eläintarha ei suinkaan ollut lähellekään pahimmasta päästä, häkit ja eläinten alueet olivat isoja ja luonnonmukaisia ja eläimet hyvinhoidettuja. Moni eläin oli myös pelastettu luonnosta loukkaantuneena. Samoin esim. uhanalaista koalakantaa turvattiin näin. Eikä koalat varsinkaan näyttäneet pätkääkään kärsiviltä – itseasiassa ne ei olleet edes häkeissä eli olisivat voineet halutessaan ”karata” milloin tahansa. Lähinnä ne oli koomisen näköisiä, koska ne vaan nukku puissa mitä ihmeellisimmissä asennoissa… mut ne nukkuu luonnossakin kuulemma noin 19 h vuorokaudessa, jos ruokaa on riittävästi.

Wallabit makoili helteessä ja olivat kaikkea muuta kuin reippaita tai aktiivisia. Ohessa myös toivottu yhteiskuva kengurun kanssa ja kyllä, se oli hengissä! Wallabi rapsuttelussa meinas vaan käydä ohraisesti, koska pieni lintu paskansi vähemmän pienen (lue pikku lapsen nyrkin kokoisen) paskan suoraan kengurun rapsuttelijan päähän! Onneks oli hattu!

Katsoimme myös petolintu shown ja se oli ihan hieno, mutta kuvaa itsesi koalan kanssa pisteelle emme jaksaneet jonottaa (hirviä jono) ja ne satojen ja tuhansien vieraiden ihmisten sylitettävät koalat mua vähän säälitti L

Eläintarhapäivän päätteeksi kävimme maksuttomalla hop on hop off -lautalla risteilemässä tunnin Brisbane joella – hyvää ilmaishuvia ja maisemien katselua!

Majailemme siis Kaislan aupair-perheen talossa ja olemme valmistaneet siellä iltaisin takapihan terassilla herkkuaterioita (lue Mika on valmistanut). Tänään syötiin snapperi.

Tänään jaksoin illalla myös lenkille –lenkille ei ole mitään asiaa kuin ennen kasia aamulla ja kasin jälkeen illalla – ainakaan tällaisena rapakuntoisena. Voin kertoa, että tuli hiki. Enkä ole ikinä ennen seissyt suihkussa siten, että hana on niin kylmällä kuin mahdollista! Hanoista tulee aika haaleaa, mutta juomakelpoista vettä. Täällä ymmärtää tuommoisen ”hienon” jääkaapin, jonka kyljestä saa otettua lasiin kylmää vettä ja, jossa on jääpalakone – se on aika ihqu. Suomessa olen aina ajatellut, että siinä taas yksi turhake, ja niin se mielestäni edelleen siellä on!

Brisbane on tyypilliseen Australian suurkaupunkityyliin keskustasta korkeaa rakennusta, mutta loppujen lopuksi tosi pieneltä alueelta. Lähiöt alkaa heti kaupungin ulkopuolelta ja ovat matalaa, tiheää omakotitaloasutusta. Korkea rakentaminen on kyllä leviämässä kovin, koska kaupunki (tämäkin) kasvaa nopeasti.

Uuden vuoden aattopäivä otettiin rennosti lenkillä käyden ja kämpillä loikoillen. Illaksi suuntasimme South Bankkiin katsomaan ilotulituksia, katsoimme molemmat klo 20.30 ja klo 24 ja kävimme välillä drinksuilla. Ilotulitukset olikin upeat ja kestivät noin 10 minuuttia, musiikkitehosteineen – siinä muuten vinkki Suomenkin ilotulituksiin, kajareista tuleva musiikki toi hommaan heti enempi showmeininkiä. Ohessa viideopätkää! Huippua ja Ihanaa Uutta Vuotta Kaikille – siitä on tulossa taas paras vuosi ever :D

PS. Helsinkiä ei ollu tienviitassa, mutta Tukholmahan onkin kauempana!

Avara luonto in practice 27.12.2014

Joulupäivän aamuna kipaisimme vielä aamu-uinnilla kotirannalla ja sitten matkamme jatkui pois rannikolta, sisämaahan kohti Armidalea. 

Aikomuksenamme on ajella läpi Waterfall Way, joka on (turistioppaiden ja blogien mukaan) yksi Australian parhaista näköalareiteistä, lukuisine luonnonkohteineen ja pysähtymispaikkoineen. 

Ja luontokohteita matkan varrella todellakin riitti. Uskomattominta oli, miten lähellä toisiaan oli niin monenlaista erilaista maisemaa ja kuinka nopeasti kasvillisuus / maisema muuttui aivan toiseksi! Myös paikallisia elikoita on nähty jo koko liuta!

Pakollinen Austraaliapojotus – tosin vähän pusikkoisena!

Menomatkalla Armidaleen pysähdyimme Tia Fallseilla Oxley’s National Parkissa. National Parkkeja täällä on niin paljon, että, jos aikoisi kiertää kaikki aikaa menisi varmasti 3, jos ei 30 vuotta. Tia Fallseilla kävelimme, olisko ollut neljän kilsan luontopolun. Reitti oli helppokulkuinen, mutta lämpötila oli yli 30, joten hikistä hommaa oli maisemien katselu. Metsä oli ”kuivaa sademetsää” – ja nimensä veroisesti se oli rutikuivaa! Ei ihmetytä miksi metsäpalot täällä ovat niin yleisiä ja iso riski!

Armidalessa (joka käsittääkseni on Australia korkeimmalla sijaitseva kaupunki) yövyimme back to the 70’s tyylisellä leirintäalueella mökissä, mutta paikka oli soma ja siisti. Kuvassa myös erittäin moitteettomasti palvellut vuokra-automme!

Illalla grillasimme paikalliseen tyyliin ulkogrilleillä. Nämä olivat leirintäalueella, mutta vastaavia grillejä on joka puiston ja biitsin kulmalla. Mitään ei ole rikottu, eikä sotkettu ja kaikki vapaasti kenen vaan käytettävissä – hienoa, ottakoon oppia Suomen nuoriso!



Samalla pääsimme todistamaan paikallisen sukukunnan jouluviettoa. Seurue, johon kuului mummua, kummia, kaimaa, lasta ja serkkua vietti joulua runsaine ruokamäärineen ja juomineen sekä lahjoineen leirintäalueen grillipaikalla ja uima-altaalla :)

Illalla iski hirvittävä ukkosmyrsky ja helteestä uupuneet matkalaiset menivät nukkumaan about klo 8. Yö vuoristossa viileni ihanasti ja meikä nukkui eka kerran aamuun eli klo 7 asti. HUIPPUA! Olin kuin uudesti syntynyt! Päivärytmi on kyllä mukavasti muotoutunut niin, että illalla menee automaattisesti ajoissa nukkumaan (lue nukahtaa esim. kirja posken alla) ja aamulla herää omia aikojaan siten, että ehtii puuhata vaikka ja mitä!

Armidalesta jatkoimme matkaa Waterfall Waytä takaisin kohti rannikkoa. Ajellessamme täysin tasaiselta näyttävää ylätasankoa, tablelandia, jossa todella lukuisa joukko karjaa laidunsi, ihmettelimme suuresti, että missä ihmeessä täällä voi olla jotain putouksia. Mutta kävi ilmi, että Australiassa kaikki on väärin päin: yöllä on päivä, talvella kesä, ajokaista vasemman puoleinen ja putoukset eivät tule alas vuorilta vaan tipahtavat maan pinnalta syvälle, syvälle rotkoihin! Maisema muuttui 50 metrin matkalla tasaisesta nurmesta, kallioiseksi satoja metrejä syväksi rotkoksi!

Ensimmäiset putoukset olivat melko kuivillaan, eivätkä vielä herättäneet juuri ihastuneita huudahduksia, mutta parempaa oli luvassa! Wollonmombi – putouksilla Wollonmombi ja Grafton joet yhdistyivät kahden putouksen jälkeen yhteen, ja jatkuivat syvää rotkoa yhtenä jokena. Wollonmombi-putouksilla kävelimme taas noin 5 km luontopolun. Edellisen päivän rankkasateen jälkeen metsä oli paljon vehreämmän oloinen ja koska reippaat matkalaiset olivat liikkeellä jo aamukahdeksalta, oli reippailu ja maisemien katselu vain uskomattoman miellyttävää.

Ebora-putoukset tipahtivat taas viljelysalueilta alas, Ebora-laaksoon. Putoukset eivät olleet niin korkeat, mutta malliltaan erimuotoiset, kaksiosaiset ja komeat. Kuvassa myös putouksella pojottaja!

Seuraavaksi pysähdyimme Dorrigo Rainforest Centerissä. Odotimme vastaavaa kuivaa sademetsää, mutta yllätys, yllätys suoraan laidunalueiden vierestä alkoi rotko / laakso, jossa oli ihan oikea sademetsä! Ja siis kaikki tämä noin 100 km:n matkan varrella – uskomatonta!

Sademetsässä käppäiltiin taas luontopolkua noin 5 km ja, koska matka oli ensin pelkkää alamäkeä ja palatessa pelkkää ylämäkeä niin tänään tuntuu pakaroissa ihan kivalta. Kävely kannatti, koska reitti johti taas erinäköisille vesiputouksille, Chrystal Fallsseille (huomaa putouksen juurella Heini ja Saara, lomavaatesamikset :) )!

Lopuista Waterfall Way:n putouksista katselimme lähinnä autosta / tien laidan pysähdyspaikoilta näkyvät ja ne eivät enää olleet kovin vaikuttavia. Emme poikenneet kauempana tiestä oleville, koska illaksi piti ehtiä ajella vielä Byron Bayhin – tänään oli roadtrippimme pisin ajo. Minustakaan autolla ajo ei ole enää pelkästään epämiellyttävää, ainoastaan erityistä tarkkuutta vaativaa!

Matkalla ajelimme vielä Northern Rivers – alueen tulva-alueiden ja sokeriruokoviljelysten läpi ja päädyimme Byron Bayn biitseille. Enpä muista nähneeni näin vaihtelevia maisemia yhden päivän aikana koskaan elämässäni.

Havaittuja eläimiä:

Lisko 1
Echidna eli nokkasiili (Tia Falls),
Termiitit (Tia Falls)
Lisko 2 (Rain Forrest Center Dorrigo)

Iilimato Saaran sukassa sademetsässä kävelyn jälkeen

Brush turkey, jota innolla kuvasimme metsässä ja myöhemmin kävi ilmi, että kyseisiä otuksia pyörii puistoissa, kuin puluja konsanaan, joten sen kuva hylättiin :)

Wallabi (nähtiin jo Tia Fallseilla ja auton ikkunasta montakin, mutta kuvaamaan pääsi vasta Byron Bayssä)

Byron Bayllä nähtiin myös ensimmäinen merikilpikonna ja ekat delfiinit - kuitenkin niin kaukaa, ettei kuvatodisteita ole saatavilla! 

Tänään ollaan Byron Bayssä yhdessä Australian suosituista rantaloma- ja surffauspaikoista. Kaupunki on täynnä nuorisoa, bikinikauppoja, takeaway ruokapaikkoja, loma-asuntoja jne – eli turistikaupunki parhaimmillaan. PAITSI, että täällä sataa vettä - voiko asiasta tehdä valituksen jonnekin Australian turistivirastoon ;) Säätiedotus lupaa koko päiväksi heavy showers, joten ostimme sadeviitat!!!! Yöpymispaikkana YHA-hostelli, jossa nostamme iloisesti keski-ikää, jopa lähemmäs 25 vuoteen!

Aamupäivällä kävelimme mukavan reitin majakalle ja manner-Australian itäisimpään kohtaan – eikä satanut yhtään. Pakollinen pojotuskuva kohteessa! Kävelyretki oli onnistunut – bongattiin wallabeja, delfiinejä, merikilpikonna, runsaasti surffaripoikia (ja -pappoja)! 

Paluumatkalla hevisaurus sitten yllätti, joten rantaelämää jatkettiin mukavasti sadeviitoissa. No nyt on sitten aikaa velttoilla täällä hostellin sohvilla teinien tapaan, kirjoitella, lukea ja surffailla netissä. Me ollaan täällä toinenkin yö ja jatkamme autoilua vasta huomenna - siis tänään, koska lisäsin tän jutun vasta 28.12.2014 aamulla!