Avara luonto in practice 27.12.2014

Joulupäivän aamuna kipaisimme vielä aamu-uinnilla kotirannalla ja sitten matkamme jatkui pois rannikolta, sisämaahan kohti Armidalea. 

Aikomuksenamme on ajella läpi Waterfall Way, joka on (turistioppaiden ja blogien mukaan) yksi Australian parhaista näköalareiteistä, lukuisine luonnonkohteineen ja pysähtymispaikkoineen. 

Ja luontokohteita matkan varrella todellakin riitti. Uskomattominta oli, miten lähellä toisiaan oli niin monenlaista erilaista maisemaa ja kuinka nopeasti kasvillisuus / maisema muuttui aivan toiseksi! Myös paikallisia elikoita on nähty jo koko liuta!

Pakollinen Austraaliapojotus – tosin vähän pusikkoisena!

Menomatkalla Armidaleen pysähdyimme Tia Fallseilla Oxley’s National Parkissa. National Parkkeja täällä on niin paljon, että, jos aikoisi kiertää kaikki aikaa menisi varmasti 3, jos ei 30 vuotta. Tia Fallseilla kävelimme, olisko ollut neljän kilsan luontopolun. Reitti oli helppokulkuinen, mutta lämpötila oli yli 30, joten hikistä hommaa oli maisemien katselu. Metsä oli ”kuivaa sademetsää” – ja nimensä veroisesti se oli rutikuivaa! Ei ihmetytä miksi metsäpalot täällä ovat niin yleisiä ja iso riski!

Armidalessa (joka käsittääkseni on Australia korkeimmalla sijaitseva kaupunki) yövyimme back to the 70’s tyylisellä leirintäalueella mökissä, mutta paikka oli soma ja siisti. Kuvassa myös erittäin moitteettomasti palvellut vuokra-automme!

Illalla grillasimme paikalliseen tyyliin ulkogrilleillä. Nämä olivat leirintäalueella, mutta vastaavia grillejä on joka puiston ja biitsin kulmalla. Mitään ei ole rikottu, eikä sotkettu ja kaikki vapaasti kenen vaan käytettävissä – hienoa, ottakoon oppia Suomen nuoriso!



Samalla pääsimme todistamaan paikallisen sukukunnan jouluviettoa. Seurue, johon kuului mummua, kummia, kaimaa, lasta ja serkkua vietti joulua runsaine ruokamäärineen ja juomineen sekä lahjoineen leirintäalueen grillipaikalla ja uima-altaalla :)

Illalla iski hirvittävä ukkosmyrsky ja helteestä uupuneet matkalaiset menivät nukkumaan about klo 8. Yö vuoristossa viileni ihanasti ja meikä nukkui eka kerran aamuun eli klo 7 asti. HUIPPUA! Olin kuin uudesti syntynyt! Päivärytmi on kyllä mukavasti muotoutunut niin, että illalla menee automaattisesti ajoissa nukkumaan (lue nukahtaa esim. kirja posken alla) ja aamulla herää omia aikojaan siten, että ehtii puuhata vaikka ja mitä!

Armidalesta jatkoimme matkaa Waterfall Waytä takaisin kohti rannikkoa. Ajellessamme täysin tasaiselta näyttävää ylätasankoa, tablelandia, jossa todella lukuisa joukko karjaa laidunsi, ihmettelimme suuresti, että missä ihmeessä täällä voi olla jotain putouksia. Mutta kävi ilmi, että Australiassa kaikki on väärin päin: yöllä on päivä, talvella kesä, ajokaista vasemman puoleinen ja putoukset eivät tule alas vuorilta vaan tipahtavat maan pinnalta syvälle, syvälle rotkoihin! Maisema muuttui 50 metrin matkalla tasaisesta nurmesta, kallioiseksi satoja metrejä syväksi rotkoksi!

Ensimmäiset putoukset olivat melko kuivillaan, eivätkä vielä herättäneet juuri ihastuneita huudahduksia, mutta parempaa oli luvassa! Wollonmombi – putouksilla Wollonmombi ja Grafton joet yhdistyivät kahden putouksen jälkeen yhteen, ja jatkuivat syvää rotkoa yhtenä jokena. Wollonmombi-putouksilla kävelimme taas noin 5 km luontopolun. Edellisen päivän rankkasateen jälkeen metsä oli paljon vehreämmän oloinen ja koska reippaat matkalaiset olivat liikkeellä jo aamukahdeksalta, oli reippailu ja maisemien katselu vain uskomattoman miellyttävää.

Ebora-putoukset tipahtivat taas viljelysalueilta alas, Ebora-laaksoon. Putoukset eivät olleet niin korkeat, mutta malliltaan erimuotoiset, kaksiosaiset ja komeat. Kuvassa myös putouksella pojottaja!

Seuraavaksi pysähdyimme Dorrigo Rainforest Centerissä. Odotimme vastaavaa kuivaa sademetsää, mutta yllätys, yllätys suoraan laidunalueiden vierestä alkoi rotko / laakso, jossa oli ihan oikea sademetsä! Ja siis kaikki tämä noin 100 km:n matkan varrella – uskomatonta!

Sademetsässä käppäiltiin taas luontopolkua noin 5 km ja, koska matka oli ensin pelkkää alamäkeä ja palatessa pelkkää ylämäkeä niin tänään tuntuu pakaroissa ihan kivalta. Kävely kannatti, koska reitti johti taas erinäköisille vesiputouksille, Chrystal Fallsseille (huomaa putouksen juurella Heini ja Saara, lomavaatesamikset :) )!

Lopuista Waterfall Way:n putouksista katselimme lähinnä autosta / tien laidan pysähdyspaikoilta näkyvät ja ne eivät enää olleet kovin vaikuttavia. Emme poikenneet kauempana tiestä oleville, koska illaksi piti ehtiä ajella vielä Byron Bayhin – tänään oli roadtrippimme pisin ajo. Minustakaan autolla ajo ei ole enää pelkästään epämiellyttävää, ainoastaan erityistä tarkkuutta vaativaa!

Matkalla ajelimme vielä Northern Rivers – alueen tulva-alueiden ja sokeriruokoviljelysten läpi ja päädyimme Byron Bayn biitseille. Enpä muista nähneeni näin vaihtelevia maisemia yhden päivän aikana koskaan elämässäni.

Havaittuja eläimiä:

Lisko 1
Echidna eli nokkasiili (Tia Falls),
Termiitit (Tia Falls)
Lisko 2 (Rain Forrest Center Dorrigo)

Iilimato Saaran sukassa sademetsässä kävelyn jälkeen

Brush turkey, jota innolla kuvasimme metsässä ja myöhemmin kävi ilmi, että kyseisiä otuksia pyörii puistoissa, kuin puluja konsanaan, joten sen kuva hylättiin :)

Wallabi (nähtiin jo Tia Fallseilla ja auton ikkunasta montakin, mutta kuvaamaan pääsi vasta Byron Bayssä)

Byron Bayllä nähtiin myös ensimmäinen merikilpikonna ja ekat delfiinit - kuitenkin niin kaukaa, ettei kuvatodisteita ole saatavilla! 

Tänään ollaan Byron Bayssä yhdessä Australian suosituista rantaloma- ja surffauspaikoista. Kaupunki on täynnä nuorisoa, bikinikauppoja, takeaway ruokapaikkoja, loma-asuntoja jne – eli turistikaupunki parhaimmillaan. PAITSI, että täällä sataa vettä - voiko asiasta tehdä valituksen jonnekin Australian turistivirastoon ;) Säätiedotus lupaa koko päiväksi heavy showers, joten ostimme sadeviitat!!!! Yöpymispaikkana YHA-hostelli, jossa nostamme iloisesti keski-ikää, jopa lähemmäs 25 vuoteen!

Aamupäivällä kävelimme mukavan reitin majakalle ja manner-Australian itäisimpään kohtaan – eikä satanut yhtään. Pakollinen pojotuskuva kohteessa! Kävelyretki oli onnistunut – bongattiin wallabeja, delfiinejä, merikilpikonna, runsaasti surffaripoikia (ja -pappoja)! 

Paluumatkalla hevisaurus sitten yllätti, joten rantaelämää jatkettiin mukavasti sadeviitoissa. No nyt on sitten aikaa velttoilla täällä hostellin sohvilla teinien tapaan, kirjoitella, lukea ja surffailla netissä. Me ollaan täällä toinenkin yö ja jatkamme autoilua vasta huomenna - siis tänään, koska lisäsin tän jutun vasta 28.12.2014 aamulla!