Maassa maan tavallla eli hyvän joulun toivotukset vasta
tänään. Aatto on täällä vielä melko lailla normaali arkipäivä ja varsinaisesti
joulua juhlitaan vasta 25. pv. Olen päätellyt, että se johtuu siitä, ettei
joulupukki mitenkään tänne saakka aikaisemmin ehtisikään. Aattoiltana pukki
pyörii mm. Suomessa, joulupäivän aamuksi ehtii jenkkilään ja vasta joulupäivän
illaksi tänne. Ja vielä, kun on tuo aikaero!
Omituinen aikaero onkin – herään edelleen yöllä kolmelta,
tosin nyt olen saanut uudelleen unen päästä kiinni ja herännyt lopullisesti
vasta kuudelta - seiskalta aamulla… Noihin aikoihinhan Suomessa on kyllä ilta, että eikö
silloin pitäisi just nukahtaa. Ei ymmärrä ei – mut siten tää alkaa olla vissiin jo käytäntö, että kirjoittelen tätä blogia klo 3 yöllä. Yllättävän heikosti sopeudun. Mutta päivällä ei oikein ois ollu aikaa kirjoittaakaan, että ehkä se on siinä mielessä hyvä asia.
Ensimmäiset reissupäivät takana ja monta ensimmäistä juttua
koettuna:
Ensimmäinen piitsi – Blacksmith beach Newcastlen
eteläpuolella. Uskomaton tuuli!! Ei ihan uintikeli vaikka ilma lämmin onkin.
Ensimmäinen ravintolaillallinen ensimmäisessä yöpymispaikassa
Newcastlessa. Ensimmäinen aamulenkki Nobby’s majakalle. Eri ikäisiä australialaisia lenkkeili pitkin puistoa ja rantareittiä ja ihmiset ovat tosi
ystävällisiä ja avoimia. Ventovieraita tervehditään hymysuin vastaan tullessa.
Ei tapahdu Hiirosen pururadalla ei. Korvenkylässä koiranlenkittäjää
moikataankin, mutta Korvenkylä nyt onkin spesiaali paikka.
Ensimmäinen kenguru bongattuna auton ikkunasta ajomatkalla
Newcastlesta sisämaahan Hunter Valleyn viinitila-alueelle. Ja se oli siis
elossa ja näytti juuri niin hassulta kuin kenguruvaaraa osoittavassa
liikennemerkissä. Kuvata ei ehtinytJ
Ensimmäisen kokonaisen Austraaliapäivän vietimme
viinitilakierroksella. Oi joi – minähän aivan innostuin tästä viinien maistelusta!
Sehän on oikeasti aivan humalluttavan mielenkiintoista. Koko ajan opin
uutta: nuori semillon valkoviini on tosi kuivaa ja hapokasta, mutta iän myötä
maku vähän pehmenee. Ihan juomakelpoista! Chardonney on oikein hyvää ja
yksinkertaista valkoviiniä. Welherde valkoviinissä on juuri se tietty ällöttävä
maku, joka minua joissakin valkoviineissä etoo, yäk! Punaviineistä minun
makuuni olivat mausteinen shiraz ja täyteläisen lämmin merlot. Sen sijaan pinot
maistui metalliselle ja makeat+ruskeat jälkiruokaviinit ei ole mun juttu
ollenkaan. Täällä oli myös hyviä roseviinejä, jollaisia en ole Suomessa saanut
ikinä (olen luullut, että kaikki roseviini on pahaa)! Kyllä sitä kohta on
sivistynyt. Viimeistään, kun on juonut nuo mukaan ostetut pullot. Viinitilareissulla tuli "vähän" vettä - jos se teitä siellä pakkasessa lohduttaa :)
Kaksi ekka yötä oltiin ihan YHA-hostelleissa,
joista eka oli vähän… öh teini ;) mutta toinen Hunter Valleyssä sijaitseva oli
tosi viihtyistä ja siisti. Laitoimme majapaikassa iltasella herkkuaterian ja nautimme sen
viiniköynnösten katveessa katsellen viinitarhojen vierellä laiduntavia hevosia.
Lauriki haluaa aitansa taakse tollasen viinitarhan!
Ensimmäisistä majoituksista ei tullut ottettua kännykuvaa, joten kuvaa kolmannesta. Joka olikin UPEA, joten mieluummin sitä esittelee! Kyllä kelpasi viettää jouluaattoa! Meillä oli molemmissa paikoissa hostelleissa perhehuone kolmestaan ja aattoiltana oikea yksityiseltä 
Olohuone ja mun makkari.
Jouluaattoaamuna kävimme Hunter Valleyssä aamukävelyllä ja näimme ekan lauman wallabeja, eli niitä pienikokoisia kenguruita – mikäli turistien lajin määritys osui oikeaan. Kuvia on kamerassa, mutta mun kuvien latausongelmat jatkuu… pässinpää on ottanut matkalle mukaan pilvin pimein johtoja, mutta ei sitä siirtojohtoa kameran ja koneen välille L pitää käydä ostamassa sellainen pyhien jälkeen. Siihen saakka saatte tyytyä tässä blogissa näihin kännykällä otettuihin kuviin, joita on vähän sieltä täältä. Täydentelen kuvamateriaalia jossain välissä.
Automatkalla Hunter Valleystä Port Macquerin ajelimme osin
moottoritietä ja osin sellaisia ”tourist driveja”, jotka on vasiten merkittyjä
pienempiä teitä pitkin meneviä maisemareittejä. Minäkin liikuin tänään
todellakin aika kaukana omalla epämukavuusalueella – ajoin autoa väärän
puoleisessa liikenteessä. Oli kyllä melkoisen autokoululainen olo, mutta yhtenä
kappaleena ollaan edelleen kaikki!
Matkalla pysähdyimme pari kertaa katselemassa maisemia ja
upealla piitsillä! Nyt alkaa olla kelit kohdillaan, lämpöä 32 astetta J Tosin myös tänään
ukkosti jonkin verran. Kuvasta voit havaita itse turistin!
Aattoiltaa vietimme siis tuossa hieman komeammassa majapaikassa,
joka sijaitsi kävelymatkan päässä kuvan Shelly Beachiltä. Nyt päästiin eka kertaa uimaankin tai
siis räpistelemään aallokkoon – kunnon aaltokone käynnissä tuolla Tyynellä
Valtamerellä, vaikka juuri nyt kai oli paikallisen mittapuun mukaan pienet
aallot. Aaltojen imu on tosi kova, joten kyllä tämmöinen kokemattomampi
valtameriuimari saa oikeasti miettiä, ettei lähde uimasilleen kovin syvälle
ettei meri vie mennessään.
Rantahiekalla tutustuimme pikkuisiin valkoisiin rapuihin,
jotka koristeli biitsiä tällaisilla kauniilla kukkakuvioinneilla. Varpaan
kynsiä en oo ehtinyt vielä lakata – lupaan hoitaa asian huomenna kuntoon!
Jouluateriamme koostui avokadosalaatista, grillatuista
ravuista, tuoresalaatista, lampaan ripseistä ja munakoisosta. Jälkkäriksi
paikallista joulupuddingkakkua (mautonta) tuoreiden mansikoiden kera (tosi
makeita). Kyytipoikana viinejä eilisiltä tiloilta. Saara ja Mika on upeita
matkakumppaneita – heillä kun on noi kokkihommat vähän paremmin hallussa kuin
mulla, joten meitsi saa tosiaan nauttia J
Moni hämmästeli kovasti sitä, että olen lähdössä tälle
matkalle ”yksin” – moni kyseli, että menetkö miehesi kanssa (minulla ei sitä
edelleenkään ole), menetkö perheesi kanssa (no se olisi voinut olla mukavaa,
mutta ei nyt taloudellisestikaan mahdollista) vai KENEN kanssa menet?? Eli
lähtökohtaisesti olen matkustanut tänne yksin, mutta ei täällä yksin tarvitse
olla ;) Täällä on aika monta muutakin ihmistä kuin minä! Ja minulla on myös
aivan ”kotimaistakin” matkaseuraa monessa välissä.
Saara ja Mika ovat täällä
kanssani tämän ensimmäisen kuukauden. He ovat opiskelukaveripariskuntani
Vantaalta, tutustuttu siis ”muutama vuosi sitten”. Niitä ihmisiä, joita ei
välttämättä näe kuin pari kertaa vuodessa, mutta juttu jatkuu aina vaan siitä,
mihin on edellisellä kerralla jääty. Heidän tyttärensä eli kummityttöni Kaisla
on ollut au-pairina Brisbanessa viime kesästä saakka ja Kaislan luohan tämä
meidän roadtrippimme on tähtäämässäkin. Huomaa sosiaaliset suomalaiset ovat kerrankin free wifin-äärellä :D nooo - joulutervehdyksiä Suomeen lähtee pikana kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti