Kotia kohti - yli päiväntasaajan jo, 23.4.2015

Lentää hurautin Singaporeen perjantai-iltapäiväksi ja lentokentällä alkanut kulttuurishokki jatkui kaupunkiin saavuttuani! Täällä on siistiä ja modernia – joka paikassa! Aivan outoa, mutta tavallaan sangen ihanaa nauttia hetki pieniä iloja – esim. hanavettä voi juua, metrolla voi ajella ja kaduilla kävellä rauhassa. Mutta tästä ilosta saaki sitten maksaa itsensä kipeäksi. Hintataso on samaa luokkaa kuin Ausseissa, jopa melkein kuin Suomessa.

Singaporehan on todellinen suurkaupunki. Se on pääsaarella ja muutamalla muulla pienellä saarella sijaitseva kaupunkivaltio Malakan niemimaan eteläkärjessä. Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista aluista. Pinta-alaltaan alue on rapiat kolme kertaa Hailuodon kokoinen ja Uuteen Ouluun mahtuisi neljä Singaporea. Asukkaita on saman verran ku Suomessa yhteensä, jos ei vähän ylikin. Väestöstä reilut kolme neljäsosaa on kiinalaisia, ja loput etniset ryhmät suuruusjärjestyksessä malaijeja, intialaisia ja eurooppalaisia. Viidesosa väestöstä on siirtotyöläisiä pääosin paljon, paljon köyhemmistä naapurimaista, mutta myös koulutettua porukkaa esim. Euroopasta. Siirtotyöläiset tuntuvat tekevän kaikki siivous-, rakennus- jne. ”vähempiarvoiset hommat”. Myös kotiapulaisina on moni ja kotiapulaisen pito onkin aika yleistä varakkaampien keskuudessa. Vaikka noista töistä ei tienaisi paljoa, on kotiin lähetetty raha iso raha siellä päässä. Singaporessa asuu kaikkineen tosi rikkaita ja köyhiä, mutta sellaista "slummiköyhyyttä" täällä ei ole vaan kyseessä on hyvinvointivaltio, jolla on omat systeeminsä koulutukseen, terveydenhuoltoon jne..

Kaikkinensa kaupunkivaltio näyttää vieneen kaupungistumisen niin pitkälle kuin mahdollista. Ja kävijän näkökulmasta kaikki näyttää toimivan moitteetta: Helppo ja turvallinen liikkua, kaikkea saatavilla jne. Mutta, kun lueskelee netistä, niin kyllä tällaisessa vimpan päälle järjestäytyneessä yhteiskunnassa lienee omat varjopuolensakin… nepotismiarvelut, valtiovallan melkoinen ohjausvaikutus kansalaisiin jne., mutta lukekaa ite vaikka wigipediasta ;)

Yllättävän vehreä Singapore on, vaikka varsinaista alkuperäistä luontoa ei enää ole olemassakaan. Puolet pinta-alasta on kuitenkin puistoja ja viheralueita. Ja suurin osa ihmisistä asuu korkeissa tornitaloissa. Todellinen ihmisten muurahaispesä! Kai kaupunkisuunnittelu on onnistunut muutenkin – liikenne tuntuu sujuvan ja siisteydestäänhän kaupunki on kuuluisa. Roskaaminen on rikos, niinku kyllä moni muukin asia, kuten maahan sylkeminen, homoseksi, jne. Purukumi on nykyisin sallittua terveydenhoitotuotteena. Vähän pelotti lentokentällä, jos joku on tunkenut mun kassiin laittomuuksia, koska huumausaineista seuraa kuolemanrangaistus!

Värikoodattua korttelialuetta Little Indian tuntumassa

Toisten pihoilla tai tehdasalueilla ei niin vaan loikita

Muurahaispesässä pyörätkin parkataan kahteen kerrokseen

Mun oli alun perin tarkoitus viipyä Singaporessa vain viikonloppu, mutta lopulta olin siellä 4,5 päivää. Maahan tulon suoritin oppikirjamaisella turistiosaamisella! Lento saapui ajoissa Changin kansainväliselle kentälle, missä tulli- yms. muodollisuudet kesti noin 15 minuuttia. Sen jälkeen hankin kaupungin kartan, metrokartan ja nostin käteistä automaatista. Taas vaihtui siis valuutta, mut nyt palattiin taas dollareihin ja arvokin oli likipitäen sama kuin Aussidollareilla. Ostin myös kolmen päivän turistipassin, jolla saa ajella julkisilla niin paljon kuin haluaa ja ”top-uppasin” siihen myös yhden päivän hoponhopoff –bussiajelua ja veneristeilyn satama-alueelle. Koko setin hinta oli 40 $, josta saa 10 $ takas, kun palauttaa muovikortin käytön jälkeen. Varmasti kannattava henkilölle, joka liikkuu salamana pitkin kaupunkia. Mulle itselle kävi kyllä myöhemmin ilmi, että ajelin loppujen lopuksi niin vähän paikasta toiseen, että kertalippujen osto olis saattanu tulla halvemmaksi, ehkä. No nuo turistibussiajelu ja –veneily oli kyllä irrallisina niin kalliita, että niillä hinta kuittautu kyllä. Ja sit vinkkinä, jos on aikaa oleilla kaupungissa: bussiin ja veneeseen mennään erillisellä lipulla, jossa ei ole päivämäärää eli ne voi käyttää sellaisena päivänä, kun ei ole enää ”julkispassi” voimassa (näin ainakin uskoisin – en vaan ite älynny niin tehä, kun luulin, että passia kysellään - eikä kyllä ollu aikaakaan). Ja hostellille ajelin siten täydellisesti valmistautuneena fiksusti kertalipulla – koska eihän puolen päivän takia kannattanut aloittaa passia.

Hostelli Joyfor Kallangissa löytyi erittäin helposti ja vaikutti ihan asialliselta. Kaupungin hintatason takia olin varannut punkan 8 hengen naisdormista hintaan 20$/yö. Huone ei ollut täynnä – asukkaita oli vaihtelevasti 3-6 suunnilleen. Kämppiksinä oli lähinnä kiinalaisia, intialaisia ja vastaavia. Mulle oli hiukan epäselvää heidän touhut – mitä epämääräisestä englannista sain selvää he eivät olleet lomalla vaan töissä/työnhaussa. Osa lähtikin aikaisin aamusta liikkeelle ja tuli takas myöhään illalla, mutta yks nainen esimerkiksi oli mun mielestä koko ajan vaan huoneessa ja surffas netissä -koko sen ajan, kun kaupungissa viivyin. Netti toimi hyvin ja huoneessa oli ilmastointi, jota nää tyypit piti niin kylmällä, että mun piti nukkua villatakki päällä, etten ois paleltunut.

Kotikulmia

Eka iltana lähdin kävelylle ja nautin!! siististä, puhtaasta puisto- ja kaupunkimaisemasta. Käppäilin River side parkissa Kallangjoen rannalla ja kävin Arab- ja Little India-kaupunginosissa.

River Side Park

Kallang River

Asuinalueita - niitä vähä hienompia ehkä

Kallang Sport Hup aluetta - joku areena

Kaupunkirakentamista Rochor Canalin varrella

Arab street aluetta - Haji Lane

Little Indiaa

Lauantaina ajelin bussilla oikeasti kylään. Menin tapaamaan Tervosen Virpiä, opiskeluaikaista tuttavaa, joka on asunut kymmenkunta vuotta Singaporessa. Virpi, Joanna-tytär ja Shanna-koira (en ole varman kirjoitusasusta ;)) asustelivat vuokralla upeassa ”taloyhtiössä”. Talot olivat paikallisittain erittäin matalia eli vain 5-kerroksisia. Suurin osa asukkaista asui vuokralla, täällä vuokrasopimukset tehdään pääosin määräaikaisina kahden vuoden mittaisiksi. Talosta toki pystyi myös omistamaan asunnon ja asumaan siinä, mutta suurin osa osakkeista oli sijoittajien omistamia. Omassa pihapiirissä oli puutarhaa, upea uima-allas&spa-alue, oma kuntosali saunoineen, vuokrattavat tilat juhlia jne. varten, yhteinen tila sohvaryhmineen esim. vieraiden vastaanottoon (täällä ei useinkaan kutsuta ihmisiä omiin koteihin – minä tietysti suomalaiseen tyyliin änkäsin perille asti) ja tietenkin parkkihallit yms.

Oli tosi kiva päivä, koska oli ihan huippua vaan jutella ja parantaa maailmaa hetken aikaa ja vielä suomeksi J Myös ammatillisia asioita juttelimme paljon. Virpi on toiminut yrittäjänä Singaporessa jo kahdeksan vuoden ajan. Hän tarjoaa nykyisin palveluja yrittäjille – erityisesti yrityksen ja oman elämän hallintaan liittyvissä asioissa noin epämääräisen lyhyesti sanottuna. Virpi kertoi muutenkin elämästä yleensäkin Singaporessa. Erittäin mielenkiintoista ja voisipa jotain juttuja hyödyntää omassakin työssä! Kävimme myös uimassa ja ulkona syömässä – leppoisa päivä.

Kyläilijä partsilla

Virpi ja Joanna

Shanna - eiks tää menis pienikorvasesta porokoirasta, no se on malesialainen jungledog!

Seuraavat pari päivää kiersin raivokkaasti nähtävyyksiä. Tai en tiedä kuinka kiertämistä se oikeastaan oli, koska sunnuntaina suurin osa päivästä hurahti Gardens by the Bay –puistoalueella ja maanantaina kasvitieteellisessä puutarhassa. Molemmissa oli niin paljon nähtävää, että hyvä, kun edes kerkesin minnekään muualle. Varsinkaan botanical gardenista, kun just ennen poislähtöä eksyin lääkekasvipuutarhaan ties minkä myrkkykasvien sekaan enkä osannu alueelta ulos ennen kuin kyselin intialaisilta puutarhureilta apua. Eli se tosiaan siitä eestaas metrolla ajelusta. No sunnuntaina hyökkäsin vielä Marine Bay Sands –alueelle ja veneajelulle. Maanantaina taas kiireen vilkkaa bussiturneelle ja Chinatowniin. Upeaa katseltavaa paljon, esittely menee seuraavalla hirmuisella määrällä kuvia, mut vähä vähempi selostusta!

Gardens by the Bay - taustalla Singapore Flyer

Näkymia Gardens by the Bay

Aika iso vauva leijailee - Marc Quinnin veistos Planet

17 kuvaa huikeista jättipuista - luonnon ekosysteemejä jäljittelevät supertreet! Alempana kuva niiden toimintaperiaatteesta!

Mulle nousi jotenki jostain mieleen Tripodien hyökkäys - mikä se ikinä onkaan?

Superpuiden toimintaperiaate

Lasten puutarhaa - en tutustunut tarkemmin, mutta näytti aika mukavalta paikalta (ilmaiseksi)

Sun garden

Alueella oli siis kaksi kasvihuonetta - joissa yllätys yllätys oli (paljon) viileämpää kuin ulkona :)

Kasvihuoneisiin maksoi sisälle - muuten puutarhassa sai oleilla maksutta

Tämä eka kasvihuone oli Aasian korkein ja olikos se maailman toiseksi korkein. Täällä oli "vuori" sisällä ja Cloud forest (=vuorenhuippujen sademetsä) ilmasto ja kasvillisuus sekä paljon paljon tietoa ilmaston muutoksesta ja muista ympäristöasioista

Legolihansyöjäkasveja :)

Seacred Garden vuoren huipulla

Tripodit eiku supertreet kasvihuoneesta katsottuna

Vuoren huipulta

Tippukivinäyttely

Toisessa kasvihuoneessa oli välimerellistä kasvillisuutta ryhmiteltynä eripuolilta maailmaa löytyviksi: Australia, Etelä-Amerikka ja -Afrikka ja tietty Välimeren alue - ja mm. tietoa noista ympäristöistä ja niihin kohdistuvista uhkista

Tällä hetkellä menossa oli myös tulppaaninäyttely Grimmin + Anderssenin satuteemoin somisteltuna

Changin lentokentän lahjoittama matkustajapatsas: La famille de voyageurs - nekin leijaili

Marina Bay Sands -hotelli, ylhäällä on Skypark ja ns. ääretön uima-allas, mut tavalliset tanelit ei sinne päässy, vain hotellin asukkaat (359 $/yö). (Isosta) maksusta ois päässy vaan yhdellä nurkalla olevalle  näköestein aidatulle näköalatasanteelle - jätin väliin.

Yks Singaporen maamerkkejä Merlion = leijonan pää ja kalan vartalo

Marina Bay Sands näkymä, etualalla ostoskeskus/casino, takana hotelli ja toi "kukkanen" on Singaporen Artscience museo

Sisältä ostari oli pikkusen hienompi - siellä oli mm. luistinrata ja tosiaan casino.

Maamerkkisilhuetti: keskustan toimistopiirtäjät

Maisemia veneristeilyltä Singapore Riverillä

 

Kolonialismiajan rakennuskantaa

Illan pimetessä supertreet syttyivät valoon: Valo- ja äänishow alkoi (viideonpätkä söystä)!

Singapore Botanical Gardens

Puutarhassa oli paljon taidetta

Bogainvillea-tarhaa

Foliage-garnissa esiteltiin erimuotoisia ja -värisiä lehtiä :)

Orkidea-tarha oli puiston hienoimpia osia: siellä oli myös paljon tietoa orkideoiden risteytyksestä ja kasvatuksesta ja historiasta - ja taas oppi uutta mielenkiintoista asiaa!

Bromelia-osastolla esiteltiin erilaisia ananaksia - ananas kasvaa kyllä niin hervottoman hassun näköisesti

Tämmöinen oravan tapainen otuskin siellä hyppeli

Erikokoisia,-muotoisia ja -värisiä orkideoja eestä ja takaa - miten musta tuntuu, että ne Suomessa purkissa kasvatettavat harvoin näytää tältä...

Matti-orkidea - sitä en tiiä millainen hybridi mulle tehdään nyt, kun vierailin puistossa ;)

Swan-lake

Tembusu-puu on Singaporen tyypillistä alkuperäistä kasvillisuutta ja juuri tämä yksilö esiintyy 5 $:n setelissäkin

Toinen heritagepuu: Pulai Basong

Bonsaipuutarha

Vanda Miss Joaquim - ensimmäinen hybridi on nyt Singaporen kansalliskukka

Pallo pyöri niinku Oulussa, mutta ei vissiin ollu kovin tärkee treffipaikka

Evoluutiopuutarhan poluilla esiteltiin kasvillisuuden kehitystä maan päällä

Sri Mariammanin temppeli, Singaporen vanhin hindutemppeli Chinatownissa

Budha-temppeli, jossa säilytetään Budhan hammasta :D

Lisää katumaisemia bussiajelun varrelta

Kuuluisa Raffles-hotelli - kannattaa lukea Tanamera-kirja, jossa kyseisessä hotellisa tanssataan ja oikeassa hotellissa on kuvattu ko. kirjasta tehty elokuva.

Marina Bay Sandsia toisesta kuvakulmasta, etualalla Helix bridge

Chinatown foodstreet

Tiistai oli sitten aivan erilainen päivä – olin koko päivän lääkärissä :D Menin lääkärikeskukseen bussilla ja 40 minuutin bussimatka maksoi 1,60 $ - eli aika halvaksi osoittautui tuo julkisilla kulku. En ole kipeä, siitä todistuksena sain oikein sertifikaatin! Läpäisin hyvin seikkaperäiset tutkimukset, jotka piti sisällään mm. keuhkoröntgenin, ekgn, spirometrit ja suolahöyryrasistuskokeet sekä tarkat näkö-, kuulo-, tasapainotestit jne. Oli ehkä vähä hätävarjelun liioittelua tulla koko tutkimukseen, mutta erinäisistä syistä niin halusin tehdä – maksoin siis jälleen kerran omasta mielenrauhastani. Lääkäri ja tutkimukset vaikutti kyllä erittäin päteviltä. Lääkärikeskus oli tosi hieno – se oli valtava kompleksi, jossa oli eri huoneissa yksityisten erikoislääkärien ja muiden terveysalan ammattilaisten vastaanottotiloja. No nyt mulla on fittness-todistus, joten ei muuta kuin uusiin seikkailuihin – terveydellisiä tekosyitä ei siis ole :D Lääkärissä sain myös tietää, että syntymäpäiväni on myös Singaporen kansallis- tai itsenäisyyspäivä, miten he sitä kutsuvatkaan.

Nyt kai saa alkaa vaan lösöileen, ku on fitness-todistus saatuna?

Singporessa ois riittäny kateltavaa paljon pidempäänki ja monta kiinnostavaa kohdetta jäi käymättä, esim. museot, Sentosa jne., mutta mun piti kiiruhtaa jo muualle. Lisäksi musta alko tuntua, että tätä menoa mun rahat loppuu viikossa, ku muutenki viimesiä viedään. Varsinkin syömässä käymisten kanssa kämmäilin totaalisesti. Tarjolla olis toki ollut mäkkärit ja KFC:t kohtuuhinnalla, mutta mää aattelin, että pitää syödä jotain paikallista ja parempaa. Kävin syömässä sekä Little Indiassa että Chinatownissa ja onnistuin jotenkin tunkemaan itteni tosi kalliisiin paikkoihin vaikka tarjolla olis ollu paljo halvempiakin. Intialainen ruoka oli ees hyvää, mutta kiinalaisessa en ehkä oikeen osannu tilata ja tarjonta ei kyllä ollu mitenkään hääppöinen. No en kuitenkaan tilannut grillattua kurkkua, kalan päätä enkä keitettyjä kanan jalkoja (ja siis tarkoitan oikeasti niitä jalkoja, ei mitään koipireisipaloja), joita näytettiin tarjoilevan mun hostellin läheisissä ravintoloissa. Siellä oliki mukavan näköisiä ravintoloita, joissa pöydän keskelle asennettiin oma wokki ja seurue paisteli ruokansa siinä keskellä ihan ite. Se yksin matkustamisessa on tylsää, että kaksin/porukassa syöminen on aina paljon kivempaa ja voi tilailla yhteisiä annoksia tms. No Virpin kanssa syötiin porukalla hyvin! Siispä mää syönkin täällä paljo kaikkea shaissea ja kilot ei ainakaan karise L

Muutenkin suurkaupungissa oleilu alkoi jo passata ja mieli teki pienempiin maisemiin. Seuraavana aamuna matka jatkuikin bussilla Malesiaan suuntana Tioman saari. Bussimatka Mersingiin kesti 4 tuntia ja sieltä reitti jatkui parin tunnin odottelun jälkeen lautalla/laivalla saarelle. Pikkusen etukäteen jänskätti epämäärinen reititys, lippujen hankinnat jne., mutta kaikki sujui kuin unelma. Se vaan huvitti, että lauttaterminaalissa piti käydä neljällä eri luukulla vaikka mulla oli erillisestä lauttayhtiön toimistosta ennakkoon ostettu lippu. Eka tiskillä lipusta repästiin reuna, toka tiskillä piti kirjottaa nimi vihkoon, kolmannella tiskillä maksaa 25 $ veroja ja neljänneltä sai boardinpassin, joka sitten vielä annettiin viidennelle tyypille laivalle noustessa. Ja näitähän ei tietenkään voinut tehdä kerralla vaan prosessi kesti tunnin ajan ja luukut aukeili eri aikoihin. Onneksi kanssamatkustajat neuvoivat – täällä tuntuu olevan ihan hirmuisen ystävällistä porukkaa.

Saavuin Tiomanille siis keskiviikkoiltana ja löysin mun Tioman Cabanan halppisbungalovin pienen kävelymatkan päästä. Mun kämppä on hiekkarannalla ja NYT näyttää kivalta. Vuorokauden oleskelun perusteella propsit Tioman-Bali/Gili menee Tiomanille 100-0. Täällä on siistiä ja ihanaa – oikea paratiisi, mutta ei nuolasta ennenku tipahtaa vaan katellaan millaista täällä muuten on eli siitä enempi sit ens kerralla!

Apua mulla loppuu aika kesken nauttia tästä kaikesta, ku pitää lähtä kotiin L Eli nyt loppu luritukset ja alan naatiskeleen!