Ikuinen vitsi – etsinkö itseäni täällä reissussa? No ehkä
olen vihdoin löytänyt todellisen minäni!!! Olen hemmetin kiireinen ihminen, joka
haluaisi tehdä niin paljon kaikenlaista, mutta myös löhöä paikallaan ja lukea
kirjoja, että vuorokaudessa ei tahdo tunnit riittää :D Olenko koskaan
ollutkaan hukassa – vai onko se sisäinen rauhallinen minä vieläkin löytämättä.
Pitääkö tehostaa etsintöjä?
Blogia ei siis ole juuri ehtinyt kirjoittelemaan ja myös
nettiyhteydet ovat syvältä… mutta kaikkea kivaa olen kyllä touhunnut.
Tulin ööö – ei viime vaan sitä edellisenä perjantaina
tänne Ubudiin, joka on pikkukaupunki tai kylä tai mikä lie täällä Balin
keskiosissa. Ei siten rannikolla, vaan sisämaassa vähän korkeammalla seudulla.
Sää täällä on aivan ihana – lämmin /kuuma (ihan keskipäivällä vähän liiankin)
ja ihana lämmin tuuli – miellyttävällä tavalla. Myös illat on lämpimiä, jos ei
kuumia. Mutta onneksi yöksi sen verran viilenee, että ihan hyvin pystyn
nukkumaan mun halppishotellihuoneessa, jossa ei ole ilmastointia vaan pelkkä
tuuletin. Muutamana yönä ja iltana on satanut, mutta ei kertaakaan häiriöksi
asti. Hotelli on huippupaikalla ihan "keskuskadun" tuntumassa, mutta siten talojen takana, että partsilta avautuunäkymä pellon tapaiselle ja mitkään liikenteen tai muun hälyäänet ei tänne kuulu ollenkaan. Partsiseuralaisinani on ollut runsaasti liskoja, kissoja ja koiria sekä huoneessa ikävä kyllä hiton iso torakka. Toi "piha-alttari" muurattiin tuohon viereen täällä oloni aikana!
Ubudia pidetään Balin ”kulttuurikeskittymänä” ja sitä kai se
onkin, jos sillä tarkoitetaan lukuisia enempi ja vähempi taidekauppoja, mutta
myös ”oikeita” gallerioita ja museoita. Alueella ja läheisyydessä on myös
lukuisia temppeleitä. Tämä on erittäin virkeä turistipyydys kyllä, mutta paikka
josta todella tykkään. Ei mikään merkkituoteshoppailupaikka, eikä bilemesta
vaan täällä voi oikeasti tehdä vaikka ja mitä, esim. mennä melomaan, riverdraftingiin,
maastopyöräilemään, kokkauskurssille, batiikkikurssille, muille
taidekursseille, lojua hierojilla ja muissa hoidoissa sekä tietysti joogata
yms.! Shoppaillakin vois koruja, taidetta ja kivan näköisiä vaatteita, mutta
rinkka pullottaa, joten sen jätän väliin. Mää viihtyisin täällä paljon pidempäänkin,
jos ois aikaa ja rahaa. Pitää tulla uudelleen ;)
 |
| Ubudin katuja |
 |
| Mun kotikatu, Arjuna Lane |
 |
| Tän pennun oisin halunnu adoptoida |
 |
| Krääsän, taiteen, korujen yms. yms. lisäksi myynnissä aitoja balilaisia lintuleijoja... uups mikäs lintu se tuolla pylvään takana on? |
Oon siis ihan vahingossa käyttänyt täällä 12 päivää eli
melkeen puolet mun Balin ajasta. Mihin ihmeeseen se aika hurahti?
Eka päivät kiertelin kävellen keskustaa ja kävin katsomassa
mm. Ubudin palatsia ja vierailin Monkey Forestissa. Monkey Forest oli kiva
paikka. Alue on laajahko puistoalue, jossa on kaunista ja puhdasta metsää,
jokia ja luontoa sekä periaatteessa kolme erillistä hindutemppeliä. Nämä kuten muutkin temppelit (ja oikeastaan kaikki "rakennukset") ovat enemmänkin aluita, joissa on sekä sisä- että ulkotiloja kuin yksittäsiä rakennuksia - ilmasto mahdollistaa tämän. Alueella
asustelee noin 600 apinaa. The Sacred Monkey Forest Sanctuaryn tavoitteena on
toteuttaa hindulaisuuden Tri Hita Karana periaatetta, joka tarkoittaa jotain
sellaista, että ihmisten pitää elää sopusoinnussa toistensa, ympäristön ja
jumalien kanssa. Alueen tavoite on siis olla rauhaa ja harmoniaa vierailijoille
tarjoava paikka, jossa myös säilytetään harvinaisia kasveja yms. Minusta se oli
kaunis paikka, varsinkin Holy spring –temppelin alue. Apinoiden hommia oli
hauska seurata vaikka ne oli vähän hurjankin oloisia, koska saattoivat tulla
pokkana varastelemaan turistien käsistä kännyköitä ja vesipulloja, mistään syötävästä puhumattakaan.
 |
| Ubud Palace |
 |
| TheSacred Monkey Forest Sanctuary |
 |
| Holy Spring temppeliä |
 |
| Hautausmaa,jota käytetään vain väliaikaiseen hautaamiseen. Noin viiden vuoden välein järjestetään massaseremonia, jossa kaikki väliajalla kuolleet poltetaan - Balilainen tapa. |
Pariksi seuraavaksi päiväksi vuokrasin hotellilta
polkupyörän. Ja todellakin manailin, etten osaa ajaa skootterilla –oisin halunnut
vuokrata sellaisen. Ensi kesänä aion oikeasti opetella ajamaan skootterilla!
Ajelin polkupyörällä vähän laajemmalla alueella ja kävin joogaamassa Ubud Yoga
Barnissa, joka tarjoaa kaikenlaisia joogatunteja. Pyörällä ajellessa näki kyllä
hyvin maisemia, mutta valokuvia ei juuri tullut otettua. Se aluksi vähän
vaivasi, että kaikki kadun varret oli tupattu täyteen asutusta, kioskia,
kauppaa, ravintolaa jne., joten tuntui, ettei mitään muuta pääse näkemään.
Mutta piti vaan rohkeasti lähtä ajelemaan pienemmille kujille ja talojen takana
avautuivat sitten riisipellot yms. maisemat.
 |
| Yoga Barn, voi suositella vaikka muitakin paikkoja löytyy |
 |
| Pyöräillessä osuin navetalle - paikalliset lehmät asustelee tommoisissa avokatoksissa - eivät kuitenkaan oo vissiin pyhiä niinkuin Intiassa. |
Samassa hotellissa asui Kumara Kaliforniasta ja hänen
kanssaan yhdessä ostimme liput illaksi katsomaan Kecak-tanssiesitystä
temppeliin. Hindutanssiesityksiä on joka päivä eripuolilla kaupunkia ja se on
Ubudissa vähän sellainen must to do –juttu. Esitys oli osa hindujen tarinoita
Ramayanaa ja kertoi Prinssi Raman ja vaimonsa Sitan tekemistä. Onneksi
käsiohjelmassa kerrottiin tarina, niin tanssia osasi seurata eri silmällä. Kumara
itse oli lomalla 6 vkk Balilla, oltuaan sitä ennen Japanissa laskettelemassa ;) Hän oli rohkeasti
opetellut ajamaan skootterilla täällä ja kiersi saarta sillä. Ehkä munki vaan
ois pitäny ottaa ja ryhtyä ajeleen!
Yhtenä iltana, kun kävelin illan joogatunnilta takaisin
hotellille tapasin kadulla italialaisen Ariannan, joka etsi kaveria
temppeliretkelle seuraavaksi päiväksi (hinnat retkille tippuvat, kun on useampi
lähtijä). Minä olin tietysti heti valmis. Retkelle tuli mukaan myös saksalaiset
sisarukset. No meillä oli ihan mukava porukka koossa, joskin
minusta oli hassua, että saksalaisista varsinkin nuorempi valitti koko ajan
temppeleiden pukeutumissäännöistä. Temppeliin pitää olla päälle sarongi, myös
miehille – pitkät housut eivät ole ok. Pitkä mekko käy, mutta sen kanssa täytyy
laittaa kangasvyö. Kyseisiä tarpeita saa lainata ilmaiseksi temppelien
portilla, jos omat ei sattuneet mukaan. Siis mitä noista kitisemään, kyseessä
on kuitenkin toisten ihmisten uskonto ja heille tärkeät pyhät paikat ja säännöt.
Arianna itse oli lääketieteen opiskelija, joka oli ollut puoli vuotta harjoittelussa
Jaavalla sairaalassa ja sen päätteeksi lomaili pari viikkoa Balilla.
 |
| Arianna ja yksi Balin kuuluisimmsta temppeleistä Goa Gajah ja sen Elefant Gave |
 |
| Minusta temppelialueilla viehättävintä oli luonto |
 |
| Holy Spring temppelialuetta |
 |
| Se lähde |
 |
| Kaikissa temppeleissä oli kauniita vesielementtejä, altaita ja kaloja! |
Meillä oli siis oma kuski, joka kuskasi meidät paikasta
toiseen päivän ajan. Tutustuimme kolmeen eri temppeliin, söimme lounasta
riisiviljelmänäköaloissa ja lopuksi kävimme vielä yhdessä palatsissa sekä
museossa. Temppelit ovat enemmänkin sellaisia temppelialueita, kuin varsinaisia
rakennuksia. Ne ovat laajoja ja niistä on tosi vaikea saada mitään selkeää
kuvaa (tai valokuvaa) yhdellä käynnillä. Minusta hienointa temppeleissä rakennusten
ja patsaiden lisäksi on alueilta löytyvä luonto, vesielementit ja kasvit. Ja
temppelialueet ovat ihanan siistejä, mitä kaikki täällä ei todellakaan ole.
Upeinta retkellä oli ehkä Tirta Empul / Holy Spring –temppelin lähde. Lähde
oikeasti pulppusi upeasti kirkasta vettä mustan vulkaanisen hiekan
pyörteillessä useammasta kohti – mutta eihän sellaisesta mitään valokuvaa saa otettua. Myös
Besakih, Mother Temple eli Balin suurin temppeli oli hieno alue.
 |
| Besakih temppeliaue oli "juhla-asussa", koska aivan lähipäivinä oli alkamassa kuukauden kestävät seremonia, joihin ihmiset eripuolilta Balia tulevat ja asuvat ko.ajan temppelin edustalla. |
 |
| Eri värit: keltainen, valkoinen, punainen, musta temppelin eri alueilla kuvastavat kukin eri jumalaa - sävy sävyyn turisti ;) |
 |
| Lounaalla riisiterassimaisemissa |
Klunkung palatsi ja sen viereinen museo kertoivat ihan pikkuisen Balin historiasta. Balin historiaan on vaikuttanut hindulaisuus, budhalaisuus ja länsimaiset vaikutteet. Kuningaskuntia tällä pikku saarella on ollut useampiakin, että koolla ei ole valtakunnat ollut pilattu. Kun Klunkungin palatsi ja kuningaskunta kukistettiin 1908, tuli Balista Hollannin siirtomaa.
 |
| Klunkung -palatsi |
 |
| Palatsin katossa oli tärkeitä kuvakertomuksia (esim. Shivasta) |
 |
| Täällä on monin paikoin kivoja piha- ja katukiveyksiä - tahtois samanlaisia. |
Suomalainen Johanna, jonka aiemmin kerroin tavanneeni Nusa
Lemboganin taksissa oli vinkannut minulle Bali Spirit –festivaaleista. Koska
olen joskus vähän nopea ratkaisuissani ostaa täräytin lipun festareille jo ennen
Ubudiin tuloa. Festarit alkoivat avajaisjuhlalla samana iltana kuin olin
temppeliretkellä, mutta mun oli jäätävä kotiin. Ausseista asti vaivannut yskä
tuntui vain pahenevan koko ajan ja limaa alkoi olla jo keuhkojen pohjissa ja
poskionteloissakin :( Alkoi hirvittää onko musta minnekään joogafestareille ollenkaan vai meneekö
rahat hukkaan. Päätin käydä ostamassa apteekista yskänlääkettä ja harkita
seuraavana päivänä lääkärireissua. Kun menin apteekkiin ja yskäisin malliksi,
apteekin täti myi mulle samantien yskänlääkkeen lisäksi särkylääkkeet ja 6 pv:n
antibioottikuurin. Täällä mitään reseptejä tarvita ja hintaakin koko satsille
kertyi noin kymppi. Hyvä homma, koska näillä tropeilla olen parantumaan päin – muuten
ei ois kyllä mistään tullu mitään!
Bali spirit festivaalit ovat siis jooga, tanssi ja musiikki –festarit,
jonne tulee porukkaa koko maailmasta. Viiden päivän festarilipun hinta oli
suolainen, mutta toki se sisälsi paljon ohjelmaa mistä valita aamusta iltaan.
Joogata sai vaikka 8 tuntia putkeen maailman huippuohjaajien ohjauksessa.
Lisäksi oli tanssitunteja, seminaareja jne. Festareilla oli kaikkea
vaihtoehtojuttua tarjolla: meditaatiota, kaikenmaailman healingeja (en tiedä
mitä suoraan suomeksi, mutta jotain vaihtoehtohoitoja kai ne on) ja ties mitä
hihhulihommaa. Kaikkinensa varsinaiset (rikkaiden) hippien kokoontumisajot
siis. Ja festaripaikka oli upea- ihanat avonaiset tilat (useita – tais olla 7)
jooga- ja tanssitunneille, upea uima-allasalue ja näkymät joelle ja
riisiviljelmille.
 |
| Yksi joogasalirakennuksista |
 |
| Kiinan tytöt on vähän taipuisampia. |
 |
| Jotku tytöt ui tuossa joessa - olisin jättänyt väliin, kun näin ne roskashaisse-viermärit, joista vedet valui esim. tonne jokeen. |
 |
| Water-healing taijotain sellaista |
Kolmena iltana oli vielä toisessa hienossa paikassa iltakonsertit, joissa
oli esiintyjiä eripuolilta maailmaa. Monenlaista kantaaottavaakin tribal musaa,
beatboxingia, räppiä, jonkinlaista heimoteknoa ja hienoja tanssiesityksiä: alueen kansantansseja, ihmeellisiä
moderneja hippitansseja, tankotanssia, akrobatiaa, tulishowta jne. Showt oli
hienot, mutta ihan kahteen asti en niitä kyllä jaksanut katsella, koska olin
joka aamu kahdeksalta jo ekalla joogatunnilla.
 |
| Myös päivällä oli tarjolla paljon oheisohjelmaa |
Kuljin hotellin ja jooga- sekä iltaohjelmapaikan väliä festareiden järkkäämällä non stop taksikyydillä, joka lähti parin sadan metrin päästä hotellilta. Alunperin olin suunnitellut pyöräileväni, mutta em. keuhkotauti pakotti (kalliin) bussilipun ostoon. Pari kertaa kyytiin ei ollu muita tulijoita, niin silloin kuskipojat nakkas saman matkan skootterilla - se oli vähän villiä kyytiä :) Puolilta öin, kun hipsi pimeitä katuja takaisin hotellille ei hirvittänyt yhtään, että tulisi ryöstetyksi - tämä on hirmuisen rauhallisen oloista aluetta. Kaikki ravintolat sun muut suljetaan varmaan kympin aikaan ja kaikki väki nukkuu ajoissa. Ja myös herää ajoissa, mm. lapsilla alkaa koulu seiskalta. Ainoa mikä oikeasti pelotti oli koirat! Nuo isot irrallaan olevat katukoirat / talojen vahtikoirat murisi!!! tosissaan, kun niistä käveli ohi. Ei paljo tullut mieleen ruveta silitteleen, kun oikeasti yritti vaan kävellä tasaista rauhallista vauhtia ohi kapean kadun toista laitaa ennen kuin on hampaat nilkassa (tai kurkussa)...
 |
| Musisoiva bussijono. |
Hippeilin lähinnä sivusta seuraajan ominaisuudessa – oli kiva
katella ja kuunnella todella erinäköisiä ihmisiä sieltä ja täältä. Juttelin muiden
osallistujien kanssa ja paikalla oli tosiaan porukkaa aivan laidasta laitaan. Osa toimi
joogaopettajina tai oli muita "guruja" esim. teki jotain hoitoja tai vietti jollain tapaa eriskummallista elämää. Yksikin nainen
(alun perin jenkki) kertoi asuneensa nyt 1,5 vuotta Balilla ja sitä ennen Meksikossa.
Oli nyt muuttamassa Thaimaahan, koska ei saanut enää Balin maasta (mother
earth) oikeita energioita vaikka sinällään piti paikasta. Oli menossa
Thaimaahan kokeilemaan muutamaa paikkaa, josko energiat olis oikeat ja vois jäädä sinne asuun. Millä
sekin nainen eli, jäi kyllä mulle epäselväksi. Vastaavia tarinoita kuuli muitakin ;) Eniten aikaa vietin
sveitsiläisen Savianan kanssa – hän joogasi paljon, mutta hänelle (kuten
minullekin) jooga oli lähinnä urheiluharrastus – ei mikään total lifestyle
juttu. Meidän kaltaisia oli kuitenkin ehkä enemmistö osallistujista. Samoin tutustuin Kanadan intialaiseen Ameriin ja hänen kanssaan lähdimme
myös Mt Baturin tulivuoriretkelle.
Että semmoista – en valaistunut, mutta tulipahan käytyä ;) Hinta oli musta liian kallis - joogata olisi saanut paikallisissa joogapaikoissa samalla hinnalla kuukauden. Joogailuun sain kyllä uutta puhtia – se on rankka laji, kun alkaa tosissaan tekeen ja kyllä siinä voi vielä kehittyäkin.
 |
| Vielä pittää reenata, että saa tuon persuksen suoraksi! |
Festareiden jälkeisenä päivänä kävin ennen aamupalaa seiskan
aikaan ennen kuin tulee liian kuuma parin tunnin riisipeltokävelylenkillä. Maanviljely
on turismin ohella Balin pääelinkeino. Bali on erityisen kuuluisa
terassiriisiviljelmistään. Maatilan keskimääräinen pinta-ala on 1 ha eli vähä vähempi ku Australiassa.
terassiviljelmiä ja niiden kastelujärjestelmiä ylläpidetään osuuskuntaperiaatteella.
Hyvän reitin mulle tipsasi samassa hotellissa asuva kanadalainen tyttö. Mukava
maisemaretki, mutta valokuvat eivät luo oikeutta näkymille. Tuo aurinko ja syvä
vihreys ja tropiikin varjot saavat mun kameroiden (jotka siis eivät ole mitään
laatukamoja vaan tasoa pokkari/kännykkä) valotukset ihan sekaisin. On
hirvittävän hankala saada aikaiseksi kuvia, joissa taivas ei ylivalottuisi
vitivalkoiseksi – ärsyttävää! Lenkin jälkeen otin loppupäivän rennosti pääosin
hotellilla loikoen. Ja se sattuikin sopivalle päivälle, koska tänään satoi.
Luin nettilainakirjojani (kiitos kirjaston e-kirjat), kirjoittelin tätä blogia
ja varailin majoituksia sekä shuttlebussia seuraaviin kohteisiini, jonne on
tarkoitus siirtyä keskiviikkona.
 |
| Aamukävelylle |
 |
| Riisiviljelmien kasteluun on hillittömästi kanavia yms. |
 |
| Balilaisissa rakennuksissa on hienot portit ja ne on ns. open houseja = avonaisia tiloja, joissa ei tiedä mikä on taloa ja mikä pihaa. |
Viimeisenä Ubud-päivänä tai oikeastaan viimeistä edellisenä
yönä piti olla yks mun kohokohtaretki, mutta tällä kertaa homma ei menny ihan
ku Strömssöössä, koska sään haltijat heittäyty hankaliksi. Olimme siis Amerin
kanssa varanneet retken kiipeilemään Mt Baturin tulivuorelle katsomaan
auringonnousua ja maisemia. Retki lähti Ubudista aamuyöllä kello 2 ja taksikyydissä
oli meidän lisäksi nuori pariskunta Irlannista ja toinen Hongkongista. Jo lähtö
oli hiukan takkuista, koska jouduimme työntämään taksimme käyntiin kadulla –
onneks kohdalla oli hyvä alamäki ;) Autolla matkaa taitettiin pilkkopimeässä
noin tunti ja matkalla pysähdyttiin banaanipannariaamiaiselle. Itse vuorelle
noustiin kaks tuntia taskulamppujen valossa ja varsinkin toinen puolisko
reitistä oli jo ihan kunnon mäkitreeniä. Oppaat vetivät porukoita neljän
ryhminä ja minun ja Amerin kanssa matkaa taittoi saksalainen pariskunta.
Paikalla oli muutama muukin turisti – pimeässä vuoren rinnettä nousi
katkeamaton taskulamppujen ketju sekä edessämme että takanamme. Ylhäällä oli
kylmää, pilvistä ja satoi = aurinko vissiin nousi, kuten kaikkina muinakin
päivinä, mutta uskon varaan se asia jäi. Huipulla värjöteltiin aikamme ja
syötiin vulkaanisessa höyryssä kypsennettyjä banaanitoasteja ja keitettyjä
kanamunia (ei mitenkään ylitsevuotavan herkullista kumpikaan).
 |
| Oletan auringon nousseen... näköhavaintoja ei ollut. |
 |
| Värjöttelyä sateensuojassa |
Maisemia ei siis nähty käytännössä ollenkaan, mutta ei
reissu ihan susi ollut. Ensinnäkin se kävi kunnon pakaratreenistä ja
pilvisessäkin päivänvalossa pääsimme tutustumaan vulkaanisiin höyrypurkauksiin
vuorenseinämässä, lepakkoluolaan ja näimme myös apinoita. Katselimme tulivuoren
geologiaa: Mt Batur on aktiivinen tulivuori, joka purkautunut viimeksi vuonna
2000. Vuoden 68 purkauksen jäljiltä rinteessä näkyy mustat laavakivialueet. Mt
Baturin läheisyyteen ollaan muuten juuri avaamassa Global Geopark Centeriä –
liekkö samaa verkostoa kuin Rokuan Geopark? Pitäs tsekata netistä, mutta center
ei siis ollut vielä auki.
 |
| Lämmittelyä tulivuoren höyryssä -oppaamme oli 20 ja oli viimeiset 3 v kiivenny käytännössä joka päivä vuorelle:) |
 |
| Apina ja lepakkoluola - lepakot ei erotu kuvasta, mutta oli niitä siellä. |
 |
| Sumuinen kraatteri |
 |
| Tuo musta alue on laavaa purkauksen jäljiltä. |
Paluumatkalla kävimme tutustumassa kahviplantaasiin ja
ostinkin sieltä kotiin tuotavaksi purkillisen maailman kalleinta kahvia. Kahvin
hedelmät, joissa on papu sisällä syötetään paradoxurus eli indonesiaksi
luwaks-eläimille, jotka sitten kakkivat pavut ulos. Pavut kerätään kakoista,
pestään ja jauhetaan maailman hienoimmaksi kahviksi. Otuksen ruuan
sulatuselimistön läpi kulkeminen tuo kahviin erityisen erinomaisen aromin.
Lupaan tarjota maistiaisia, kun pääsen kotiin! Pysähdyimme myös katsomassa
upean näköistä riisiterassia. Matkalla juttelin myös Hongkongilaisen tytön
kanssa. Hän oli opiskellut ympäristöasioita ja työskennellyt Hongkongissa
ympäristövalvontaviranomaisena erityisesti rakentamisen ympäristöasioiden
parissa. Nyt hän ja miehensä olivat irtisanoutuneet töistään ja matkustivat
vuoden ympäri maailmaa. Balin jälkeen he olivat menossa Sri Lankalle
vapaaehtoistöihin norsujen hyvinvointi ja koulutusprojektiin! Tosi kiinnostavat
jutut – meiltä löytyi valtavasti yhteisiä mielenkiinnon aiheita :)
 |
| Juuri nyt kahvipavut on vihreitä eli raakoja, joten noita luwaks-eläimiä ei ollut näytillä niitä syömässä. |
Kun pääsin hotellille, harkitsin ensin, että lähden
taidenäyttelyyn tai kokkikurssille. Terassi, sänky ja kirja veivät voiton. Löhöilin,
torkuin ja luin päivän ja valmistauduin henkisesti huomiseen eteenpäin
siirtymiseen. Ja sainpahan kirjotettua tän blogin loppuun! Sitä paitsi en ole
vieläkään ihan kunnossa – veikkaan, että mulla kävi jopa vähän kuumetta tässä päiväunilla,
koska niin hirmuisesti ensin palelin ja sitten hikoilin. Tällä hetkellä vointi
on ihan ok, pitäkää peukkuja, että tauti ei tuu takas!
PS. Mulla alkaa olla vähä koti-ikävä ja kattelin tossa jo Suomen lentojen aikatauluja ja hintoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti