tiistai 24. toukokuuta 2016

Place to be, 24.5.2016

Toista viikkoa Malesiassa on hurahtanut siivillä - miksen tullut tänne aikaisemmin. Okke - pitää tulla uudestaan, vaikka ens vuonna:) 

Eka pysäkki oli jo viime vuodesta tuttu Kuala Lumpur. Mun hotelli KL:ssä oli kyllä melkoinen mesta - toki voi osin syyttää itseään, jos otti lähinnä halvimman, minkä haluamaltaan alueelta (Pukit Bintang) löysi. Sijainti olikin hyvä ja ihmeellistä kyllä erinomainen nettiliittymä. Myös täällä Tiomanilla, missä tätä kohtaa kirjoittelen on erinomainen netti. Kaikkineen Malesiassa on nämä tietoliikenneyhteydet noin 100 kertaa paremmat kuin Ausseissa - mikä ihmeen kehitysmaa se Australia on?? 

Muuta hyvää hotellissa ei sitten ollutkkaan... Eka aamuna luvattua aamupalaa ei ollut; toka aamuna se oli vitivalkea paahtoleivän pala ja pöytään lämästy avonainen purkki peanutbutteria ja valmiiksi sokeroitu kahvi (kukaan ei kysynyt juonko edes kahvia...); vimppa aamuna en edes kysellyt sen perään. Juuri muita asukkaita ei näkynyt ja ihmekö tuo. Hotelli oli lähinnä yks rakennustyömaa - kaikki muut tilat mun huonetta lukuunottamatta näytti olevan remontissa. Ja naulaaminen jatkui iltaisin noin klo 02 asti - onneksi useimmiten olin kylillä vielä siihen aikaan :) Mutta sinällään ihan sama - olipahan katto pään päällä näiksi pariksi päiväksi mitä KL:ssä olin.

KL:ssä näin Elania, johon tutustuin viime vuonna.  Kävimme Jalan Alorilla (KL:n kuuluisa ruokakatu) syömässä. Ruoka oli erinomaista ja Australian jälkeen oli kiva maksaa kolmesta ruokalajista juomineen 7-10 €, eikä se ole edes halvinta mahdollista täällä! Semmoinen 5 € on perushinta hyvästä ruuasta. Illat kului muutenkin KL:n yössä ja siellähän näkyi kaikenlaista - ei siitä sen enempää, kun tämä on tämmöinen perheblogi :)
Menoissa mukana myös Morgan (kirjoitusasu???) ja Tuomas, vasemmalla Elan.
Kerkesin kyllä käydä kävelyllä myös KL:n keskustassa katselemassa viime vuodesta tuttuja maisemia: isoja ostareita, Twin Towerseja yms. yms... Ja vaikka  varsinkin Pukit Bintangin alue on yhtä sekasortoa rakennustyömaineen (vaikka niin se oli kyllä viime vuonnakin) yms., hyvin osasin vielä vanhasta muistista liikkua keskustassa .






Vimppa päivänäni bussi Tiomanille lähti vasta illalla 23.30, joten oli hyvä ottaa loppukiri ja painella museoihin, jotka viime vuonna jäivät harmittamaan - ja siis meinasivat jäädä tänäkin vuonna. Ensimmäinen oli National Museum of Malaysia. Olipa kyllä harvinaisen hyvä museo! Alkoi alueen geologisesta synnystä, eteni kivikauden ja Malesian kuningaskuntien kautta siirtomaa-aikakauteen ja päättyi nykyaikaan. Neljän esimerkilliseti rakennetun osaston avulla sai erinomaisen yleiskuvan maan historiasta ja kehityksestä. Eikä museo ollut liian iso - hyvin ehti ja jaksoi lukea kaikki kyltit ja katsella jutut suunnilleen kolmeen tuntiin. Ehkä paras museo missä olen ikinä käynyt.

Ja Malesian historia oli mielenkiintoinen. Hieman pidempi tuo historiallinen aikajana, kuin Australian siirtomaavankimuseoissa. Ensimmäiset merkit ihmisistä alueella ovat siinä 300 000 vuoden takaa. Alue on ollut keskeinen kauppasatama idän ja lännen välillä. Kauppaa alueella ovat käyneet niin kiinalaiset, arabit, eurooppalaiset kuin intialaisetkin. Malesia on ollut itsenäinen vain reilut 60 vuotta. Siirtomaa-ajalla se kerkesi olla Hollannin, Portugalin ja Brittien vallassa ja vielä toisen maailmansodan aikaan Japanin valtaamana. Maassa onkin hyvin monikulttuurinen asujaimisto, lähtien kiinalais-, intialais- ja eurooppalaistaustaisista vähemmistöistä. 

Pääuskonto on arabien mukanaan tuoma islam, mutta budhalaisia ja hinduja löytyy. Minulla on maasta erinomaisen monikulttuurinen, sopuisa ja leppoisa kuva. Vaikka historiasta löytyy kyllä kommunistipuolueen vallankumoukselliset ajat ja joillain Malesian suurilla saarilla voi edelleen olla levotonta, on tässä Malesian mannermaalla mukava matkustella: Aasian mittapuulla erittäin siistiä, julkinen liikenne jne. toimii hyvin jne. Ja esiin nousi paljon paikkoja, joissa olisi kiva käydä - mutta tällä reissulla ei ehdi!

Malesian historiaan tutustuessa alkoi kiinnostaa Suomen historia. Onkohan tämä matkustelu jotenkin haitallista/epäterveellistä, kun täällä tulee ihan hulluja asioita mieleen... alkaa nyt lenkkeillä tai tutkia historiaa?

Monoreili huristelee pitkin KL: keskustaa ja sillä on helppo ja halpa huristella - ja kuumuudessa mielellään huristeleekin!

Ensi-ihmisten luurankoja (no nämä ei ole ihan ekoja, kun nämä  vietti jo hautajaisia)
Kuninkaan valtaistuin
Siirtomaa-ajan porttirakennelma
Maan mainion historiapläjäyksen jälkeen käppäilin kauniin Lake Gardens alueen läpi (Kuala Lumpurin ensimmäinen laajempi virkistysalue) Islamic Arts Museum. Siellä oli ok käydä - mutta olin ehkä vähän väärin tulkinnut paikan antia. Siiis kyseessä ei ollut mikään "kansallistaidegalleria" vaan oikeasti islamilaisen taiteen museo (kuten nimi kyllä selvästi sanoo). Islamilainen taide sitten oli kyllä mun makuun hiukan liian uskonnollista (yllätys, yllätys) - suurelta osin kalligrafiaa Muhammedin ylistysrunoista! Noo - nyt olen kyllä hiukan liian tuomitsevainen - ehkä kaksi museota yhdsessä päivässä oli vaan yliannostus. Oli tuolla paljon keramiikkaa, muita pyttyjä ja pannuja, jalokiviä, alueen tyypillisiä kankaita ja arkkitehtuuriosastolla moskeijojen pienoismalleja. Ja itse rakennus oli sekin varsin komea. Mutta ihan täydellä innolla en enää jaksanut asiaan paneutua. Ja museokaupasta olisi voinut ostaa koko joukon lasten satukirjoja opettavaisista profeettatarinoista. 

Minulle (= käytännössä uskonnottomalle, mutta kristityssä kulttuurissa kasvaneelle ja tämän päivän uutisointeja hämmentyneenä seuraavalle) Malesian islam näyttäytyy ihan samanlaisena kansanuskona, kuin kristinusko Suomessa ja en voi olla oikeastaan säälimättä näitä ihmisiä täällä. Miten ääriliikkeet pilaa heidän uskontonsa maineen kokonaan! Toisaalta samaan aikaan hämmästelen täälläkin, kuinka osa naisista puetaan täyskokokummitusburghaan ja puoliso samaan aikaa käppäilee rinnalla täysin länsimaisessa shortsiasussa (miksi sillä ukolla ei ole kanssa uskonnollinen perinneasu päällä?). Suurin osa huivia käyttävistä naisista kuitenkin pukeutuu muuten ihan normaalisti - no ehkä minun mittapuun mukaan aika raskaasti säähän nähden, mutta farkut ja paitapusero on ihan normiasu. Ka enpä tiedä - en ala tähän blogiin avaamaan ajatuksiani uskonnoista ja uskovista (on ne sen verran sekavia... siis ne ajatukset) - yritän pysyä kannassani, että jokainen uskokoon mihin tahtoo (tai olkoon uskomatta), kunhan ei ota asiakseen toisten ihmisten häiritsemistä, käännyttämistä... tappamisesta puhumattakaan.



Ottomaanien huone - yksi ainoita täällä säilyneitä, joka siis sijoitettu nyt tänne museon sisälle.
Muhammed-runoja kirjatolkulla
Mekan moskeija
Hattukankaita ja hattuja
Opettavaisia eläintarinoita a'la Muhammed
KL Station - se vanha ja  hieno
Kuala Lumpur = mutainen joen suu malaijin kielellä... se mutainen joki!
Illalla suuntasimme Elanin kanssa yöbussilla Tiomanille. Tiomanilla olen sukeltanut aamupäivät - jihaa yhdeksi päiväksi vuokrasin kameran ja sain aikaiseksi jopa yllättävän hyviä kuvia veden alta :) Iltapäivät olen lukenut kirjoja riippumatossa tai biitsillä, uinut, surffaillut, kirjoitellut blogia etc. laiskaa. Illat olen tavannut ihmisiä, kuunnellut musiikkia ja viettänyt iltaa Beach Bistro Capabanassa. Eipä siitä oo sen enempää selostettavaa - Tioman is place to be <3

Tioman Cabana - uus keittiö&kaupparakennus
Näkymät Cabanalta

Volleyball - tuossa edustalla :)
Mun tsto
Amy ja Elan... öö chillailee?
La-iltana oli railakkaampaa menoa :)

Leo ja Martin vähän pihalla - olivat tulleet Martinin omalla lentsikalla KL:stä Tiomanille. Elan pääsi aamulla lentokierrokselle - mää olin sukeltamassa ja kyllä vähän kade!
Ma-iltana sai paremmin vaan kuunnella Amyn laulua, joka on hyvää!!! Otin viideota, mutta ei se lataudu mihinkään: kuunnelkaa jonku toisen videolta, joka on muutenkin paljon parempi :)
Renggis - sukellus missä kamera oli mukana!
Kohta upotaan









Sukeltelija ite ja sukellusasuna siis pelkkä UV-uimapaita, uikkarit ja tuubipipo pitämässä tukan ojennuksessa - eipä paljon palele, ihanaa!!
Ja aurinko laskee Tiomanilla... 
Aamulla jatkan matkaa Penangiin! Ja ps: oon tervehtynyt. Ranneke lensi hyllylle, koska se ois varmaan menny pilalle sukelluksessa ja kertaakaan en oo käyny lenkillä.. enkä syöny puuroa!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Loppu lähenee - pidot paranee, 17.5.2016

Viimeiset päivät Broomessa meni osin pyykätessä ja pakatessa sekä kirjastolla tulevia matkalippuja ja majoituksia hankkiessa. Nyt on ostettuna menolento pois Australiasta 16.5. Kuala Lumpuriin :( Miten tuntuukin, että loppua kohti matka aina vain paranee eikä sitten olekaan kiva lähteä... Ja tuntuu, että ihan just olen jo Suomessa. No vasta 11.6. lento Bangkokista Lontooseen - Finnairilla Helsingin kautta :) :) ja ei mitään haisua miten seikkailen Kuala Lumpurista Bangkokiin. Eli on kai tässä vielä hetki!

Kerkesin Broomessa vielä huonekaverilta lainatulla pyörällä dinosauruksen jalanjälkiä katsomaan. Ne näkyvät vain kun laskuvesi on hyvin alhaalla. Perjantai oli taas pariin viikkoon eka ja mulle siten ainoa mahdollisuus nähdä ne. Parin kymmenen kilsan pyöräretki pilvisenä päivänä ja pikkusateessa oli tosi tosi mukava :) Miten pyöräily tuntuukin niin makialta ja vauhdikkaalta, kun ensin vain kävelee koko ajan paikasta toiseen. Jalanjäljet olivat taas "nähtävyys", joka oli hyvin hankala rantakivikosta löytää ja hmmm... en tiedä oliko ne niin ihmeellisiäkään. Ihmeellistä minusta on se, että ne ovat kivessä näkyvissä. Broomen alueella on ollut miljoonia vuosia sitten suota, jonka mudassa dinot ovat tepastelleet. Muta on sitten kivettynyt hiekkakiveksi ja tällä alueella onkin maailman parhaat esiintymät dinojen jälkiä: jopa kymmentä eri sorttia. Vaikka luin infotaulut tarkkaan minulle ei kyllä selvinnyt miksi ne jäljet ovat jääneet mutaan niin pitkäksi aikaa, että muta on ehtinyt kivettyä? Oisko just tullut hillitön helle... miksi sitä ei kerrottu kunnolla!?!

Megalosauropus Broomensis (siis ihan oikeesti, en keksinyt tuota itse) - jalanjäljet 135 miljoonaa vuotta vanhalta polulta
Koon arviointiin - jalanjäkien perusteella tyyppi on ollut pari metriä korkea ja kahdella jalalla kulkeva
Suht kookas rapu yritti nipsasta mua varpaasti, kun porskuttelin sen lammikon läpi 
Lauantaina bussi kohti Kununurraa lähti vasta iltakuudelta. Yritin varata itselleni retken krokotiilipuistoon. Olin ainoa, joka olisi halunnut retkelle myös bussikyydin ja niin olivat tuplahintaa vailla. Pitäkää retkenne... Menin sen sijaan huonekaverin ja parin muun kanssa Spr:n konttiin - sori Australian Red Crossin myymälään. En löytänyt mitään ja minusta olivat ylihinnoitelleet itsensä. Oon käynyt täällä paljon paremmillakin kirppareilla. Käytiin myös China Townissa ice coffeella / smoothiella.

Broome Chinatown
Parin kilsan kävelymatka kuumuudessa bussille rinkan ja muutenkin liian tavaran kanssa ei houkutellut sitten ollenkaan. Visukinttu ei aja taksilla vaan on reipastunut aukaisemaan suunsa sopivalla hetkellä. Just hostellin pihasta ruokaostoksille lähdössä olleet aussipojat nakkas mut ystävällisesti niiden vanilla. Ne sanoi, että oon niille nyt kyydin velkaa, jos joskus tulevat Suomeen. Lupasin vaikka majoittaa ne viikoksi kiitokseksi!

Bussimatka Kununurraan kesti koko yön: klo 6PM - 7.30AM ja käytännösä koko matkan oli pimeää. Matkoilla pygmimitoista on toisinaan hyötyä: lentokoneissa ja, kun nukkuu bussissa. Nukuin vallan mainiosti tyynyni ja peittoni kanssa kippurassa kahden penkillä, koska bussissa oli onneksi tilaa.

Kununurra - hmmm pikkukaupunki keskellä ei paljon mitään tai no oikeastaan keskellä maanviljelysalueita. Auringon aamulla noustessa huomasi, että kaikkein kuivin aavikko on jäänyt taa ja ympäristössä näkyi vihreää ja jopa puita.  Pitää kuitenkin muistaa, että täällä on sadekausi juuri loppunut eli vihreää on vielä. Alkamassa oleva kuiva kausi kyllä kuivattaa maiseman pian. Mutta täällä siis on sadekausi, eikä edellisestä sateesta ole vuosia aikaa.

Katunäkymiä Kununurrasta - täällä rakennetaan paljon taloja aaltopellistä... on kuulemma kestävää ja edullista kuljettaa alueelle - ja rakentaminen on  helppoa
Kununurrassa kävin ekka päivänä patikoimassa Mirima eli Hidden Valley National Parkissa. Se oli aivan kaupungin tuntumassa, joten sinne pääsi helposti. Se täällä matkaillessa on harmillista, että suurin osa upeista luonnon kohteista on tosi hankalien kulkuyhteyksien päässä. Pitäisi olla vähintään auto ja käytännössä kunnollinen 4-veto. Ja vaikka sellainen oiskin, ei tuonne erämaahan oikein voi eikä kannata yksin lähtä ajelemaan. Järjestetyt retket taas ovat joko kalliita tai hyperkalliita. Joillekin sellaisille aion mennä - mutta pitää harkita tarkkaan mille.






Kävelin campgroundin läpi - täällä on ihania leirintäalueita, nämä näytti kyllä asuvan tai ainakin pitävän vaunujaan täällä vakituisesti - semmoisia rakennelmia oli vaunujen ympärille kyhätty.
Mirimaa kutsutaan myös nimellä mini Bunga Bunga. Bunga Bunga on jonkin matkan päässä oleva isompi luonnonpuisto, jonne oli vaikea ja kallis päästä. Kuulemma samanlaisia kiviä. Eli eiköhän mulle tähän hätään passaa tämä köyhän reppureissaajan versio. Kiipesin myös Kelly's Knob katselemaan maisemia ja auringonlaskua. Ikävä kyllä auringonlaskua ei nähnyt, koska pilvet ilmestyivät kuin tyhjästä sen pilaamaan.


Kununurra - taustalla Kununurra Lake
Mirima National Park kylän kupeessa
Toisena Kununurra-päivänäni olin superehtiväinen. Auringon noustessa klo puol kuus kävin ennätyspitkällä lenkillä. En tiedä kilometrejä, mutta 1,5 h ja 200% aktiivisuutta - voisko oikeasti olla mahdollista, että kunto olis parantunut vähän? Tämä auringonnousun aikaan nouseminen on tullut tavaksi, mutta uskoisin pääseväni moisesta höpötyksestä nopeasti eroon, kun tulen kotiin!


Aamu-uinnin, suihkun ja puuro&hedelmäaamupalan (myös näin terveellisestä ruokavaliosta uskoisin tervehtyväni kotioloissa) jälkeen kävin aboriginaalitaidegalleriassa. Galleriassa oli kuuluisimpien aboriginaalitaiteilijoiden töitä ja itseasiassa maalaukset olivat tosi vaikuttavia. Töille olisi saanut ilmaisen kotiinkuljetuksen minne päin maailmaa tahansa ja oikeasti ehkä haluaisin tuollaisen taulun... mutta niinkuin kunnon tauluilla on, oli näilläkin tuhansien hintalaput.

Piipahdin myös retkeilytarvikemyymälässä - missä oli aivan KAIKKEA retkeilyyn - olispa ihana aloittaa kunnon retkeily vaikka Australian ympäri (ps. taidegalleriassa ei saanut valokuvata - mutta gallerian nettisivuilta näette)
Loppupäivä meni retkellä Ord-joella. Ajelimme ensin bussilla 70 km Argyle-järven rantaan. Matkalla kuulin paljon alueen maaviljelyksestä - mielenkiintoista! Alun perinhän ilmasto on sellainen, että sadekaudella sataa kaatamalla (sademäärät mitataan metreissä, ei millimetreissä) ja joet tulvivat todella rankasti. Kuivalla kaudella on rutikuivaa ja joet kuivuvat kokonaan - tai permanent water hole / pysyvien vesilammikoiden ketjuksi. Maaperä on kuitenkin hyvin hedelmällistä ja kastelujärjestelmän avulla täällä voidaan viljellä kaikenlaista.

Argyle-järvi (741 km2: kun valitsin jokiristeilyn, enkä järviristeilyä perustelin asiaa visitorcenterin tädille, että Suomessa on tuhansia järviä... hän oli sitä mieltä ettei näin isoja: höpsis, tarkistin asian ja Saimaa 1699 km2 ja Inarinjärvi 1084 km2 ainakin... 
Ensimmäinen pato koko vuoden veden saannin turvaamiseksi rakennettiin Kununurraan 60-luvulla pitkällisen suunnittelun ja pohtimisen jälkeen ja näin syntyi Kununurra-järvi. Tämä mahdollisti kastelujärjestelmän avulla alueen laajat viljelyalueet (Ord River Irrigation Area (ORIA)). Aluksi viljelyhommassa oli runsaasti epäonnistumisia: viljely oli hyvin yksipuolista, kasvitaudit ja ötökät tuhosivat koko sadon jne...

1969 - 1972 rakennettiin vielä isompi pato alemmas joen varteen ja syntyi Australian suurin (teko)järvi Argyle. Tämän vesivaraston turvin Kununurran ympäristössä viljellään tänä päivänä 117 km2 alalla, jota on lähivuosina (projektin vaihe II) tarkoitus laajentaa 440 km2. Alueella viljellään nykyään yli 60 eri kasvia, kuten trooppisia hedelmiä, santelipuuta (yksi tärkeimmistä - mitä sillä tehdään?) jne. Kolmannes viljelyalasta on sokeriruokoa. Aluetta pidetään yhtenä Australian merkittävimmistä "ruoka-aitoista". Koko homman pani muuten alulle maatalous ministeri Frank Wise - joka siis oli nimensä veroinen kaveri ja Kununurrassa onkin Wisen nimeä kantava yliopistollinen trooppisen maatalouden tutkimuskeskus.

Pato, jonka rakentamisessa ei ole käytetty betonia.. ja rakennuskivet oli louhittu tuosta vierestä. Juuri nyt on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen sateista, huomaa ohijuoksutus. Tuossa on vesivoimalaitos, jolla tehdään sähkö Kununurran tarpeisiin
Ord-river padolta katsottuna
Bussimatkalla pysähdyimme myös pienessä museossa, joka oli käytännössä alueen "pioneeriviljeliperheen" talo. Rakennus oli kivi kiveltä siirretty nykyiselle paikalleen tekojärven alta. Eurooppalaiset ovat asuttaneet nämä heille ilmastoltaan tosi vaikeat olosuhteet ihan viimeisimmäksi Australiassa (nykyisiä aavikoita lukuunottamatta - eihän niitä ole asutettu edelleenkään). Ensimmäiset karjankasvattajaperheet tulivat alueelle vasta 1800-luvun lopulla.


Pioneerien haudat on jossain Ord-jokitörmässä keskellä ei mitään, mutta nämä kivet on siirretty tänne, jotta pysyisivät kunnossa ja ihmisten muistissa
Ord -joella näin ensimmäiset krokotiilit - ne oli ihan babyja. Isoja krokoja ei nähty, koska oli pilvinen päivä. Aurinkoisella kelillä krokot paistattelee päivää rannoilla, mutta viileässä säässä ne pysyttelevät lämpimän veden alla. Muutamassa kohti näkyi silmät ja sieraimet veden pinnalla, jos ehti katsoa ennen sukellusta. Matkalla näkyi myös lyhytkorvaisia rock wallabeja, flying fox- yhdyskuntia ja lukuisa joukko erilaisia lintuja.

Siinä se on - aika pieni ;)
Tuolla kiven kolossa ON rock wallabi (lyhytkorvainen)
Mun suosikit jo viime vuodelta - flying foxes!
Vaihtelevia maisemia jokivarresta! Opas kertoi, että jokivarren luonto on padon myötä muuttunut totaalisesti, koska nyt vettä virtaa kutakuinkin tasaisesti koko vuoden (tulviakin on, mutta ei kuivuutta). Hän piti muutosta kuitenkin erittäin harvinaisena positiivisena sellaisena - mm. uusia lintulajeja elää alueella nyt yli 50 ja samoin kasvilajeja.


Pikku hiekkaranta, missä krokotiilit pesii = munii ja jättää munat sinne itsekseen hautumaan. Poikasten kuoriudutta ne pitävät huolta itsestään ja syytä pitääkin - isot krokot voi nimittäin syöpästä pienet!

Kununurran pikavisiitin vimppa-aamuna ehdin vielä kameran kanssa lenkille, tosin vähän edellistä lyhyemmälle. Klo 9 piti olla jo bussissa kohti Darwinia, jossa sitten pitikin kököttää iltaysiin asti - vähän helpotti 1,5 h kellon siirtäminen eteenpäin Northern Territorion aikaan. Bussissa tapasin ruotsalais-saksalaisen pariskunnan Ninan ja Tonyn, jotka oli jo Broomessa samassa hostellissa kuin minä. Meillä oli yhteinen hostelli ja suunnittelimmekin yhteisiä juttuja tehtäväksi Darwinissa!

Tulipahan kuva tästäkin -  mun tyypillinen hostellipesä eri paikoissa näyttää suunnilleen tältä :)
Lake Kununurra

Aamuinen lenkkipolku
Mun uus suosikki - boab tree
Auringonnousu Kununurra-järvellä

Ensimmäinen aamu Darwinissa meni minulla tätä em. pariskuntaa odotellessa - ensin aamupalalle ja sitten pois suihkusta jne jne...!! Pentele, että ihmiset on hitaita. Onneksi hostellilla olivat myös samat suomalaiset tytöt Essi ja Elina, joten jaarittelin heidän kanssaan. Saimme Ninan kanssa loppujen lopuksi varattua meille vuokra-auton seuraavaksi päiväksi ja minä varasin itselleni kahden päivän retken Kakadu National Parkkiin. Mutta kello oli 12 ennenkuin pääsin lähtemään hostellilta minnekään - uskomatonta ajan haaskausta!

Vuorossa oli yllätys yllätys Darwin Botanical Gardens :) Sain olla siellä käytännössä yksin... tai ainakaan en nähnyt ketään muuta paitsi muutaman puiston työntekijän. Tutustuin myös valokuvanäyttelyyn - upeita väreiltään taiteellisen uskomattomia maisemakuvia alueen luonnosta (kuvaajan sivut). Ehdin vielä Mindil Beachille kirjan kanssa. Uimaan ei ole asiaa: vaikka alueen krokot on siirretty muualle juuri nyt vedessä on Box Jelly fishejä eli tappavan myrkyllisiä meduusoja - lisäksi vuorovesi voi viedä mennessään Indonesiaan. Illalla piiiitkästä aikaa pubiin Essin ja Elinan kanssa - oli mukavaa ja nähtiin se kuuluisa humalainen aussi...






Mindil Beach
Vuokraamallamme autolla ajelimme Niinan ja Tonyn kanssa Litchfieldin National Parkkiin. Aamu ja lähtö taas venähti, kun eräitä piti odotella... onko musta tulossa hyperaamuvirkku ja äreä ;) No ei sentään - meillä oli erittäin mukava päivä. Aika kyllä tosiaan loppui kesken, koska matkaan kului ennakoitua pidempi aika ja käyntikohteita Litchfieldissä olis riittänyt vaikka viikoksi. Päivässäkin ehti nähdä tosi ihania paikkoja, tehdä pari jonkun kilsan kävelylenkkiä ja uida putouksissa. Runsaasti sydämen tykytystä mulle kyllä aiheutti se, että lähdimme loppuviimeksi liian myöhään ajelemaan kohti Darwinia. Vuokra-auton vakuutus ei ollut voimassa pimeällä kaupungin ulkopuolella - runsaiden wallabitörmäilyjen takia. Pimeä  kerkesi tulla ennen kuin ehdimme kylille. Olin varmaan 45minuuttia hengittämättä, kun pelkäsin joutuvani auton maksumieheksi. Selvisimme kuitenkin kunnialla keskustaan ja ehdimme vielä illaksi Mindil Beachin night marketeille syömään. Kuulemma upea auringonlasku jäi kyllä näkemättä - mutta onko ne nyt niin erilaisia aina?

Wanga Falls - ensimmäinen pysähdys ja kävely!
Tony ja Nina
Kävelijä
Putouksen päällä
Wanga-putouksille me ei menty uimaan...
Seuraava kohde ja kävelylenkki Cascades
Kävelypolku putouksille jokivartta pitkin


Täällä jo uitiin!
Matka jatkui jokiuomaa pitkin

Ja sitten uitiin lisää
Polku takaisin bush-landin läpi
Sai uida, koska krokouhka oli very low :)
Viimeinen uimapaikka: Florence Falls


Vielä ennen lähtöä ihmeellisiä magneettitermiittipesiä katsomassa. Sokeat termiitit rakentavat pesät etelä-pohjoissuuntaan maapallon magneettikentän avulla. Litteä pesä tällä tavalla sijoitettuna ei kuumu niin paljon auringossa. Pesät näyttivät ihan hautausmaalta...

Mindil Beach Night Market
Mulla on ihan liian vähän aikaa olla Darwinissa :( Se on mun suosikkikaupunki - liekkö sitten syynä se, että Darwinin jälkeen joudun lähtemään kokonaan pois Australiasta. Vai se, että se on tosi siisti, modernin oloinen, kauniisti rakennettu ja suunniteltu ranta ja keskusta, siellä on ihana ilma ja UPEITA paikkoja lähellä missä käydä. Ja siellä olen tavannut tosi kivoja ihmisiä. Toisen kaupunkipäiväni kävelin Esplanadilla, Water Frontilla, kävin Laguunilla loikomassa Ninan, Essin ja Elinan kanssa. Ja siinäpä se aika hurahtikin. Illalla meinasin lähtä ulkoilmaelokuviin, mutta jäin kuitenkin hotellille pakkaamaan kamani ja soittelemaan whatsuppuhelut tytöille. Aamulla olisi lähtö Kakaduun klo 7!

Aamulenkki Cullen Bay


Auringon nousu Mindil Beach
Burnett House - siirtomaa-ajan rakennuskantaa
Esplanade päivemmällä

Ulkoilmaelokuvateatteri
Waterfront Lagoon

Keskustaa
Mall Street
La-aamuna jätin siis suurimman osan kamoista hostellille ja hyppäsin bussiin yhdeksän muun retkeläisen seuraksi. Kakadu National Park on Australian suurin ja maailman toiseksi suurin (Yellow Stone on suurin) National Park - 20 000 km2. Nimi Kakadu tulee alueen aboriginaalikielisestä nimestä Gagadju, eikä sillä siis ole mitään tekemistä kakadu-papukaijojen kanssa. Kakadu papukaija on englanniksi nimeltä cockatoo ja tämä nimi tulee indonesian kielen sanasta lintu. Yhdellä aboriginaalikielellä kakadu on karadi tai garrawi (huom - kieliä ollut satoja). Eli minkähän käännössotkun takia se on suomeksi ja mm. saksaksi Kakadu?

Eli ottaen huomioon pinta-alan ja sen, että matkaa Darwinista kertyi 3,5 h:n ajon verran, voitte arvata, että näimme Kakadusta vain aivan pintaraapaisun! Mutta se raapaisu olikin sitten jotain aivan tosi hienoa. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme alueen aboriginaalien kalliomaalauksiin ja kulttuurihistoriaan. Ja katselimme upeita maisemia.

Dan, Amada, Jakki, Inger, Margo, Theresa
kalliomaalaukset on tehty ensisijaisesti opetustarkoitukseen: mitä ruokaa alueella on, miten sitä käsitellään, opettavaisia tarinoita jne: Tässä on erilaisia kaloja mitä  tältä alueelta on voinut kalastaa. 
Ubirr Artsite


Amanda (UK), Cherry ja Vivian (kaksoset Hong Kongista - en tiedä kumpi on kumpi), Margo (Hollanti), Jakki (Aus), Theresa (Aus), Inger (Hollanti), Holly (USA)
Anbangbang Billabong

Anbangbang Art site
Suoja, jota käytetty asumiseen vuosituhansia
Kenguru

Naisia uhkaava pahis Nabulwinjbulwinj - syö naiset löytyään ne ensin tainnoksiin jamssilla!
Nawurlandja Lookout
Illallisen valmistusta
Yösija
Aamupalalla
Toisena päivänä vietimme aamupäivän Barramundi Gorgella uimassa ja iltapäivällä kävimme Aboriginal Cultural Centerissä (missä olimme aivan liian vähän aikaa: en ehtinyt lukea kuin puolet kylteistä ja kuvata ei saanut - retken ainokainen pieni miinus). Barramundi Gorge on yksi hienoimmista paikoista missä olen ikinä käynyt!!! Paikan upeus sai aikaan hulluja hommia - hypimme kallioilta veteen 4-5 metrin korkeudelta, sukelsin kallioluolan läpi toiseen "pooliin" veden alla jne. Ihan huippua!

Matkalla uimapaikoille

Flo - meidän ryhmän ainoa miespuolinen oppaan lisäksi, Sveitsistä

Tuonne pikkukoloon mää hyppäsin ja reiästä veden alta toiselle puolelle!

Nuilta kallioilta me hypittiin veteen!

Kuvissa ei näy kunnolla (tietenkään) paikan upeus - myöskään siksi, että moneen hienoon kohtaa menimme uimalla (eikä mulla edelleenkään oo sitä GoPro:ta), mutta ihastelkaa meidän opasta - se näyttää kivalta kuvissakin!


Jakki on tulossa Suomeen elokuussa!
Oi voi - pois piti lähtä :(
Meidän tour porukka oli tosi mukavaa ja opas oli aivan super hyper ihqu ja kiva <3 <3 Porukasta Jakki on tulossa elokuussa Suomeen ja me jo sovittiin, että lähdetään yhdessä vaellukselle siellä! Ja retken kohokohtia olivat myös lounas- ja illalliskokkailut yhteistuumin. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja sitä oli mukava laittaa porukalla. Yövyimme teltoissa = ilman kattoa eli moskiittoverkkojen alla tähtitaivasta ihaillen. Voi olisipa retki kestänyt vaikkapa viikon!

Retken jälkeen totesin, ett mun on ihan turha  maksaa hostelliyöstä, koska mun lento lähtee niin aikaisin, että kentälle pitäs lähtä kaksi-kolme yöllä. Niimpä kävin vielä kävelemälllä retkikaveri-Theresan kanssa nightmarketeilla syömässä halppisruokia, pakkasin kamani, kävin salaa Essin ja Elinan huoneessa suihkussa ja hyppäsin shuttle bussiin klo 11.30 ja painelin loppuyöksi kentälle. Hämmästyttävää kyllä, ei ole juuri nukuttanut... Nukuin lentokoneessa vähän. Siis sitten, kun pääsin sinne...

Nyt mulle tapahtui se klassinen - ja jouduin pukemaan puolet mun vaatteista päälle, nakkaamaan matkaeväät, viimeisen suomikirjan, kylmälaukun, eväsrasiat jne. sydän verta valuen roskiin, juomaan kaikki viinat... hehe eiku ei mulla mitään viinoja ollu mukana! Mutta oli 5 kiloo ylipainoa (siis vatsan seudun lisäksi myös rinkassa), ja sen vieminen koneeseen ois maksanut puolet enemmän kuin alkuperäinen lentolippu. Ei siis mitään järkeä!!! Kun siinä hätäpäissäni yritin miettiä mitä hävitän nakkasin vahingossa roskiin myös mun hyvän hedelmien pilkkomisveitsen eväsrasian matkassa - se kyllä harmittaa. Mutta näillä poistoilla ja pukemalla painavat farkut, bootsit etc päälle ja piilottamalla joogamatto+peittokäärön selän taakse ja tunkemalla painavat laturit etc. pikkuolkalaukkuuni sain kilot sallituihin rajoihin ja säästyin sakoilta.

Perille lopulta pääsin Singaporen kautta ja nyt olen ollut pari päivää Kuala Lumpurissa. Nähnyt Elania, kierrellyt kaupungilla jne. Mun hotelli on paskin ikinä (ja kyllä melkein halvinkin - oisko asioilla jotain tekemistä toistensa kanssa) :) :) mutta siellä on kaikista parhaiten toimiva netti verrattuna kaikkiin muihin majapaikkoihini - heh! No niimpä olenkin saanut varattua ja suunniteltua koko loppureissun kaikki matkat ja majoitukset jne. ja kirjoitettua tän blogin (ja laiskoteltua hotellihuoneessa ihan itekseni). Mutta uusista kuvioista enemmän sitten, kun sinne asti ehdin. Suunnitelmat on tehty muutettaviksi ;)

Ja loppusanoina voin todeta, että nyt kun tänne Aasiaan pääsin, on sellainen olo että miks ihmeessä venyin siellä Australiassa niin kauan! Ois pitänyt tulla tänne aikaisemmin :) Maailma on valtava ja siellä on niin paljon hienoja paikkoja - enkä edelleenkään osaa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa!