Oi voi Tiomanilta vain oli lähdettävä, jotta ehtii Bankokiin ja Euroopan lennolle. Ikävä kyllä viimeisiä viikkoja viedään. Ei millään tahtoisi vielä Suomeen...
 |
| Aamulla anivarhain, kun odottelin Elania (joka kuskas mut ja rinkan ja ISON käsikassin mopolla lauttasatamaan!!!!) Cabanan patiolla, hillitön monitorilisko yritti vönkiä seuraksi - kauheeta kyytiä se pakeni, kun huomasi mut, hiekka vaan pöllys! |
Seuraava kohde oli Penang, käytännössä Malesian toisella laidalla. Lautalla Tiomanilta Mersingiin heti aamusta, bussin odottelua Mersingissä semmoiset 6 tuntia, jonka jälkeen 10 tunnin yöbussi Butterworthiin ja aamun ensimmäisellä lautalla Pulau Penangille. Odottelut ja pitkät matkustamiset eivät haittaa minua ollenkaan. Asemilla ja muilla on tosi mukava istuskella - aina tapaa paikallisia ja muita matkalaisia, voi vaihtaa kokemuksia ja seurailla ihmisten puuhia. Asia, josta ehkä eniten nautin pitkällä matkalla - kiireettömyyden tunne. Aivan sama, vaikka yllättäen joutuukin odottamaan kaksi tuntia myöhässä olevaa lauttaa tai jotain. Mitäpä siitä - lueskelee kirjaa tai kattelee maisemia. Tuon tunteen aion tuoda mukanani Suomeen. Älkää ihmetelkö ollenkaan, jos liikun vähän hitaampaa.. ja vetelehdin siellä ja täällä - mihin muka kiire?
Mersingin bussiasemalla minulle tuli juttelemaan paikallinen heppu, joka siivosi asemaa. Hän kysyi ensin mistä olen, poistui ja palasi kymmenen minuutin päästä - harjoitteli varmaan nurkan takana hetken. Hän kävi kanssani pienen muistikirjansa avulla vartin keskustelun suomeksi!!! Muistiinpanojaan apuna käyttäen kyseli selvällä suomen kielellä mitä teen työkseni, olenko naimisissa, minne olen menossa, pidänkö Malesiasta jne. Ja kertoi itse olevansa siivooja :) Mahtavasti opiskeltu! Muistikirjassa oli samoja juttuja myös muilla kielillä - matkalaisten avustamana koottuja.
 |
| Suomea puhunut siivooja huolehti myös aseman kissojen ruokkimisesta! |
Luulin bussin olevan suora yhteys Butterworthiin, mutta bussikuski heivasi mut ulos bussista jossain kaupungissa, missä näkyi pelkkiä paikallisia... Totesi vain, että bussisi Butterworthiin lähtee tästä kahden tunnin päästä. Ei kai siinä - uskottavahan se oli. Tällä asemalla juttelin paikallisen Zakia nimisen naisen kanssa. Ikäiseni musliminainen kertoi tulleensa tähän kaupunkiin hierontakurssille. Hänellä on viisi lasta ja tässä iässä on kuulemma vaikeaa löytää uutta työpaikkaa. Hän työskenteli terveysklinikalla jo, ja halusi laajentaa osaamistaan, jotta työt jatkuisivat jatkossakin. Hassua on se, että paikalliset haluavat aina ottaa yhteisselfien - siihen en totu ikinä. Ja olen aina yhtä hidas kaivamaan oman kamerani esille. Eli minulla ei ole yhteisselfietä, harmi kyllä!
Kaikkineen pitäisi listata ylös millaisia tapaamisia matkalla on ollut - mitä erilaisimpia ihmisiä: esim. lentokoneessa Australialainen mies, joka kertoi sairastavansa syöpää ja oli menossa Bankokiin sytostaattihoitoihin. Hostellissa nuori olettaen muslimimies, joka halusi nähdä revontulia. Esittelin hänelle kuvaa kännykästäni ja hän halusi sen bluetoothilla omaan puhelimeensa - ja samalla vilautti "vahingossa" muita kuvia kännystään... nakutyttöjä. Tiomanilla englantilainen pariskunta, jotka olivat matkustaneet junalla Siperian halki - paitsi, että olivat jääneet jumiin keskelle Venäjää, koska Steffie oli joutunut Venäjällä umpisuolileikkaukseen. Hurja kokemus, mutta nyt he jatkoivat reippaina maailmanympärysmatkaansa. Matt oli meribiologi, mikä myöskin oli todella mielenkiintoista. Amerikkalainen nuori mies, joka oli ollut 10 vuotta töissä laivoilla maailman merillä ja välillä matkustellut muuten vaan. Nyt hän oli lähdössä 4 kk purjehdukselle tuttavansa perheen kanssa Filippiineille (ja tämä perhe asui veneessään - mies oli seilaillut maailman merillä 20 vuotta). jne. jne. jne...
Butterworthin bussi tuli kuten pitikin ja matka oli varsin miellyttävä! Malesialaiset yöbussit ovat ihan huippuja - jalkatuelliset lepotuolipenkit, jotka saa melkein makuuasentoon. Ilmastoinnin takia oma peitto on syytä olla. Australian tyyny takasi makoisat yöunet. Eikä ole kallista - noin 17 € oli tämä 10h matka.
Butterworthista oli lyhyt lauttamatka (hinta 1,20 RM = 0,3 €, lautassa juoksenteli iso rotta) Penangiin, George Towniin. Aamu sarasti, kun etsin hostellia. Aasialaiset osoitteet on välillä vähän sekavia ja aamutuimaan en millään meinannut huomata hostellin kylttiä kadun varren kylttimerestä. Kävelin hostellin ohi varmaan kolme kertaa, enkä vain huomannut sitä (jälkeen päin kyllä ihmettelin, miten se oli edes mahdollista). Kyselin paikallisilta neuvoa ja sain mitä ihmeellisimpiä ohjeita: "Se on kaukana, sinun pitää mennä bussilla", "Se on tuolla tiellä, käänny tuonne". Olin kuitenkin satavarma, että olen oikealla tiellä, joten en noudattanut ohjeita. Lopulta malesianintialainen Ahmed opasti mut ystävällisesti ovelle saakka. Hän myös varoitteli mua liikkumasta yöllä yksin, koska täällä on kuulemma niin paljon maahanmuuttajia Pakistanista yms. Samat pelot/uhat siis kaikkialla. Mutta löydyttyään mun hostelli Red Inn Court oli supersiisti ja kiva - ja hinta oli 5€/yö (sis. aamupalan)!!!
Aasia tuntuu tänä vuonna paljon simppelimmältä. Olen hidas oppimaan, mutta nyt olen jo ihan sujut tänne kuuluvien asioiden kanssa. Osaan elää ilman vessapaperia - jokaisessa vessassa on suihku paperin korvikkeena ja hätävarana omassa kassissa paprua. En välitä illalla ja aamulla kaduilla vilahtelevista rotista, kunhan eivät ihan varpaille juokse. Syön suveneeristi katukojusta ja saan takuulla halvempaa ja parempaa ruokaa kuin joku pitsa jostain ravintolasta (Penangissa ja Langkawilla perusaterian hinta 4-8 RM = 1-2€). Syön puikoilla jopa keittoa, ja jos ei puikoilla niin mitä vaan sapuskaa lusikalla ja haarukalla (veitsiä ei juuri näy) tai tarvittaessa käsin... Käyn kylmässä (=haaleassa) suihkussa, koska useimmiten lämmintä vettä ei halvoissa majoituksissa ole. Ja huoneessani vilistävät gegot ovat ystäviäni (ne syö muita ötököitä).
Penang / George Town oli todella kiva paikka. Penangin osavaltio koostuu Penangin saaresta sekä mantereen puoleisista alueista. George Town on osavaltion pääkaupunki Penangin saarella. George Town on Unescon maailman perintökohde ja noin 800 000 tuhannen asukkaan kaupungissa (ja muualla saarella vielä lisää) on ihan valtavasti näkemistä ja tekemistä - minun neljä päivääni eivät riittäneet mihinkään. George Townin keskustassa on jäljellä tosi paljon historiallista rakennuskantaa. Tutustuin kaupungin historiaan ja arkkitehtuuriin sekä opastetuilla kävelyillä, temppeleissä, museossa että vain vaeltelemalla ympyrää.
 |
| George Townin katunäkymiä - joita oli moneksi |
 |
| Ihastelin herrojen kuormuria ja he halus sitten kuvata mua kuormurissa :) |
 |
| Eurooppalaisten kolonalistien aluetta |
 |
| Malesialaisten/kiinalaisten aluetta |
 |
| Intialaista aluetta |
 |
| Toimiskohan Oulussa parkkikieltoalueilla? |
 |
| Trishaw-kyytiä oli runsaasti tarjolla - välillä ihan säälitti, kun ikäloppu langan laiha ukkeli polki pyörää ja kyydissä pojotti kolmekin paksua turistia |
 |
| Chew Jetty - George Townin rannassa on jäljellä vielä seitsemän kiinalaisten "laituriasutusta" - eri sukukunnilla omansa. Unescon perintökohteita, joissa asutaan täyttä häkää. Kun köyhimmät kiinalaiset siirtolaiset tulivat, ei heillä ollut varaa ostaa maata, joten rakensivat talot veden päälle... arvatkaa vaan mikä on niiden viemäri vielä nytkin? |
 |
| Mun munankuljetus mönkkärillä Ausseissa kalpeni tämän rinnalla... |
Penang on kuuluisa katutaiteesta, jota ansiokkaasti kiertelin katsomassa sekä hyvästä ruuasta, jota myöskin popsin antaumuksella. Juoksulenkit ovat taakse jääneitä ja ikävä kyllä polvileikkauskilot taitavat kertyä kovaa vauhtia takasin (jos ne ikinä mihinkään karisikaan)...
Eka iltana menin syömään Sea Front Food Courtiin ja tapasin siellä melko sekopäisen belgialaisen naisen, joka oli matkustellut Aasiassa nyt kolmisen vuotta. Istuttiin iltaa pikkutunneille ja hän kertoi tosi villejä juttuja elämästään ja Tinder-kokemuksistaan Bankokissa :) Toka iltana yhdellä maksuttomista kävelyretkistä tapasin englantilaisen Zoen, jonka kanssa hengailin seuraavina päivinä enempikin! Zoen kautta tutustuin myös hänen hostellissaan asuvaan amerikankorealaiseen Jeaniin, joka päättikin lopulta lähtä mun kanssa Langkawille yhtä matkaa :) Australian jälkeen täällä Aasiassa on paljon eläväisempää - ens vuonna tuun suoraan tänne... hups, ens vuonna???
 |
| Ehkä se kuuluisin - Kids on bike |
 |
| Ehkä mun suosikki |
 |
| Seinämaalausten lisäksi kaupungista löytyy noin 50 tämmöistä rautatangosta väänneltyä seinäkuvaa, joissa esitellään kaupungin historiaa, kulttuuria ja muita ominaispiirteitä - en kiertänyt kaikkia! |
 |
| Tiedoksi niille, joilla on eteinen täynnä Jimmy Choota - täältä se kaikki alkoi! |
 |
| Myös ystäväni Elan on maalannut Penangin ranskalaisystävyysklubin seinämaalauksen- jolle huono kuvaaja ei todella anna oikeutta, se oli upea! |
 |
| Tyär kokkaa mulle ruokaa |
 |
| Kaikenlaista tuli maisteltua - tää on Beef Koay Teow: mausteinen nuudelikeitto, jossa oli naudanlihaa ja kalapullia, maku erinomainen! |
 |
| Hyvin normisetti - kanaa ja riisiä munalla |
 |
| Mulle suositellun China Shop Cafen kiitettävän kokoinen kakkupala... |
 |
| Malesialaista vessahuumoria - kyltti naisten vessan ovessa... |
 |
| Sadekuuron ajaksi voi paeta icecoffeelle :) |
Minulla oli (taas!!!) superhyvä tuuri ja olin paikalla juuri kuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin kaupungissa on valtavasti ilmaista ohjelmaa - kaikkeen ei edes ehtinyt osallistua. Omien kävelykiemuroiden lisäksi kävin opastetulla kävelyllä kiinalaiskortteleissa iltapimeässä, aamusella tutustumassa malesialaiskortteleiden historiaan ja toisena iltana Khoo Kongsi (Khoo-suvun temppeli / klaanitalo) katsomassa iltavalaistusta ja hienoja esityksiä: leijona- ja lohikäärmetanssia, rumpunumeroita ja paikallisen kunfu-koulun nuorten näytöksiä.
 |
| Kävin myös pienessä suklaamuseossa - kaakaopavutpa olivat yllättävän isoja. Tiesittekö, että Suomessa syödään maailman maista 10. eniten suklaata/nokka. Entäpä sitä, että suklaassa on paljon antioksidantteja, se auttaa dieetissä, pitää sinut energisenä ja mielen hyvänä, pehmentää ihoa, alentaa verenpainetta ja sisältää syöpää ehkäiseviä flavonoideja sekä sydämellle hyvää magnesiumia :) |
 |
| Protestanttien hautausmaalla oli kaupungin vanhimmat haudat, tässä lepää kaupungin perustaja herra Light, jonka kerrotaan ampuneen tykillä kultakolikoita viidakkoon, ja saaneen siten paikalliset raivaamaan käärmeitä kuhisevan aluskasvillisuuden kaupungin laidoilta kolikoita etsiessään. |
 |
| Lee Jetty iltavalaistuksessa - kiinalaisten bling bling rakkaus on uskomatonta :) |
 |
| Zoen kanssa katukeittoa kävelyretken päälle |
 |
| Aamusta uusi opastettu kierros |
 |
| Yap Temple |
 |
| Hämmästyttävää kivenveistotaitoa temppeleissä - tuolla otuksen suussa oli iso kivipallo... se on ollut pakko veistää sieltä sisältä irtonaiseksi, kun ei se tuosta suusta sisään ole voinut mahtua! |
 |
| Kuan Im Teng - kupungin vanhin kiinalaistemppeli |
 |
| Masjid Melaya Lebuh Acheen (=Acheen Street Malesian Mosque) |
 |
| Zoe ja opas Irene |
Kaupungin historia on mielenkiintoinen. George Townin perusti vuonna 1786 brittiläinen Francis Light, laivastotukikohdaksi suojaamaan brittiläisiä kauppa-aluksia Malakan salmella. Kaupunki oli Malakan niemimaan siirtokuntien pääkaupunki vuoteen 1832, jolloin pääkaupunki siirrettiin Singaporeen. Penang ja George Town ovat Malesian monikulttuurisinta aluetta. Se on Malesian ainoa osavaltio, joka on kiinalaisenemmistöinen. Kiinalaisia kauppiaita muutti alueelle runsaasti 1800-luvulla, mutta paljon siirtolaisia tuli myös Kiinan vallankumouksen tieltä 1900-luvulla. Alueella on myös merkittävä intialaisvähemmistö. Britit kuskasivat intialaisia rangaistusvankeja George Towniin rakentamaan kaupunkia... Ja myöhemmin myös perheet, suku ja muut siirtolaiset seurasivat perässä. Kaupungin rakennuskannassa ja muutenkin on edelleen selvästi nähtävissä eurooppalainen osa, china town (kantonin kiinalaisia), little india ja malesialaisten sekä hokkien kiinalaisten kaupungin osa.
George Townin kukoistuskausi 1800-luvulla perustui sen merkittävään asemaan maustekauppasatamana, mutta ennen kaikkea kiinalaisten ja brittien oopiumikaupan keskuksena. 1800-luvulla George Town oli vaarallinen paikka, jossa kiinalaiset salaseurat (uskonnollisiksi tapaamisiksi naamioidut), prostituutio ja oopiumikauppa kukoistivat.
Tuosta rangaistusvankiasiasta voin todeta, että olin jo Australiassa sitä mieltä, että britit kuskasivat siirtomaihinsa rangaistusvankeja nimenomaan siksi, että he tarvitsivat ilmaista työvoimaa (orjia) rakentamaan siirtokuntien infraa. Juttelin Darwinissa yhden aussin kanssa aiheesta ja hän totesi, että enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa tuosta näkökulmasta... Täällä se sanottiin suoraan museossa! Intialaiset tuotiin rakentamaan kaupunkia.
Kaupungissa on yli 200 kiinalaista temppeliä. Käytännössä jokaisella suvulla on oma temppeli esi-isien ja jumalien palvomista varten, mutta ennenkaikkea suvun turvapaikkana levottomissa oloissa. Ja paikkana, johon siirtolaiset Kiinasta tullessaan ovat ensimmäisenä voineen tulla apua hakemaan - oman suvun temppeliin siis. Ja salaseurojen kokoontumispaikkana, missä tyypit on kokoontuneet juonittelemaan, pelaamaan mahjongia ja polttelemaan oopiumia. Khoo Kongsin lisäksi kävin tutustumassa Cheah Kongsiin, Yap Temppeliin ja Chen temppeliin. En kai mää tiennyt, että britit on rahoittaneet tuota siirtomaahommaansa nämmä myös huumekaupalla. Kaikkineen tämä reissu on herättänyt minussa suurta kiinnostusta siirtomaa-aikaa, Aasian maiden historiaa, Itä-Intian kauppakomppaniaa ja yleensäkin monenmoista historiaa kohtaan. Eihän meille ole koulussa opetettu yhtään mitään koko maailman historiasta vai oonko mää nukkunut kaikki tunnit vai onko mulla dementia?
 |
| Cheah Kongsi |
 |
| Khoo Kongsin iltavalaistus |
 |
| Khoo Kongsin iltahäppeningissä kahden tyypin muodostama leijona hyppi tolppien nokassa - siis HYPPI, huikea esitys :) |
 |
| Lohikäärmetanssi |
 |
| Olihan ne ihan hienoja esityksiä, mutta mun ilme on kyllä hiukan yliampuva... ei siellä nyt NOIN hauskaa ollut ;) |
 |
| Jean ja Zoe |
 |
| Kaupungin parhaaksi kehuttu Kapitan ravintola on kuulemma kuuluisa tandoorikanastaan - siis illan päätteeksi sitä maistamaan! Kana oli hyvää, palvelu huonoa! |
Ai joo, kävin myös Malesian suurimmassa budhalaistemppelissä Kek Lok Si:ssä, hiukan George Townin ukopuolella. Se oli hyvä reissu siksikin, että näin bussista ja korkealla sijaitsevasta temppelistä vähän muutakin kaupunkia historiallisen keskustan lisäksi. Temppeli oli huikean iso ja koristeellinen. Ja kiinalaisten rakastama kulta, kimallus ja bing bling sekä muovitilpehööri näkyi kaikkialla. Temppeli on tärkeä pyhiinvaelluskohde Malesian ja lähialueiden budhalaisille, mutta myös tärkeä turistikohde. Ja voi luoja lykky sitä turistikrääsän määrää! Temppeliinkulkukäytävät olivat täynnä krääsäkojuja. Myös itse temppelissä oli charityshoppeja, jotka myivät muovibuddhia, muoviheppoja, muoviapinoita, muovisitä ja muovitätä - uskomattomia esineitä!!! Tuotto meni temppelin kunnostukseen. Kiinalaiset ovat kaupallistaneet myös uskontonsa...
 |
| Temppeliin mennessä oli matkalla hillitön lammikko kilpikonnia - ei mitään hajua mitä ne kuvastivat, raukat... |
 |
| Temppelin koosta ja lukuisista eri rakennuksista johtuen mitään laajempaa yleiskuvaa siitä ei voinut ottaa - mutta prameaa oli! |
 |
| Temppeli sijaitsi korkealla vuorella, mistä oli oivat näkymät George Towniin laajemminkin. Kiinalaiselle temppelille paras paikka on edestä avara/avoin/hyvät näkymät ja takana vuuori tms. |
 |
| Suuri heppu - Guanyin nimeltään |
 |
| Osa patsaista muistutti mörköjä - osa Disneyn piirroshahmoja |
 |
| Temppelin Pagoda |
 |
| Näkymiä huipulta |
 |
| Osta, osta - osta Angry Birds ilmapallo temppelin hyväksi!!! |
Kiinalaisten temppelien lisäksi kävin myös George Townin suurimmassa Kapitan Keling moskeijassa!!! Se olikin melkoisen hassu kokemus - en ehkä olisi uskaltanut mennä sinne omineni, mutta kävellessäni katua moskeijan aidan takana kaapuheppu moskeijasta huikkasi minulle, "Hei oletko käynyt moskeijassa - tule käymään". Ja minähän menin. Sain ylleni violetin kokokaavun huppuineen ja kävimme katsomassa rukoussaleja. Minulla oli pitkät ja kiinnostavat keskustellut paikkaa esitelleen Hani-herran (en ole ihan varma nimen kirjoitusasusta ;) ) kanssa kristinuskosta Suomessa ja yleensä, Jeesuksesta ja Muhammedista ja Aatamista ja Eevasta jne. Sain mukaani lukemisiksi opasvihkosia aiheista "Totuus Jeesuksesta" yms. Käytännössä islam, juutalaisuus ja kristinusko on ihan sama uskonto - pikkusen eri vivahteet - sama jumala joka tapauksessa. Onhan tämä maailma ihan sairas, että sitten pitää tapella verissä päin jostain 2000-3000 ja yli vuotta sitten eläneiden heppujen tekemisistä...
Päivät loppuvat kynsiin ja vaikka Penangissa olis viihtynyt pidempäänkin piti lähtä jatkamaan matkaa. Sunnuntaina raahasin kamani (joita alkaa olla aivan liikaa - ens vuonna otan mukaan puolet vähemmän ;) ) lauttaan ja jatkoin matkaa kohti Langkawin saarta. Samaa matkaa kanssani lähtivät myös Jean sekä hänen hostellistaan Brendan niminen jenkkinainen.
 |
| Vimppa-aamuna ennen lautan lähtöä kerkesin vielä museooon lueskelemaan kävelykierrosten päälle taustateoriat saaren historiasta ja piipahtamaan pienillä katumarkkinoilla. Voi apua kiinalaisia minijalkoja... |
PS. En muuten ole muistanut mainita, että kävin Kuala Lumpurissa hyväntekeväisyystukanleikkuussa, mutta ei ne halunneet kaikkia mun hiuksia vaan tukkaa jäi jäljellekin ja vieläpä oikein mukavasti saksittuna. Hyvä idea - parturit/kampaajat leikkas ostoskeskuksen aulassa palkatta ohikulkijoiden hiuksia pientä korvausta vastaan (n. 7 €) ja rahat meni aids- ja syöpä-lapsille.
Langkawillahan on nyt monsuuni/sadekausi/low season- eli oikeastaan tänne ei edes kannattaisi matkustaa... Eka päivä olikin pilvinen ja myös muutaman sadekuuron nakkasi, mutta ei haitannut yhtään. Oli ihana ottaa vähän rennommin ja loikoilla hostellilla, lukea ja kirjoitella. Majoituimme siis samaan hostelliin, minä, Jean ja tämä Brendan, joka myöhemmin osoittautui tosi omituikseksi tyypiksi. Hostelli Melati's Vip Female Dorm oli mitä mainioin majapaikka, vain naisille omistettu hostelli, jossa mulla oli verhon takana sängyn ja puolen metrin tilan kokoinen "oma huon" - oikein mainio! Heti eka päivänä tapasimme hostellilla myös englantilaisen Liannen ja myöhemmin myös parikymppisen turkkilaisen Suen. Jean on siis 68-vee, kakskymppisenä jenkkeihin muuttanut syntyjään korealainen, joka on asustellut ja matkustellut Thaimaassa nyt 10 kk. Lianne taas oli mun ikiä ja hänellä oli käsittämättömän samanlainen elämäntarina (ja asenne) kuin mullakin. Meillä olikin sitten superhupaisaa porukalla :)
 |
| Joku illallinen - Lianne ja Sue. Meidän hostellin edessä oli pikkuinen food court, lähes joka ilta syötiin siinä. Hinta vaihteli kojusta riippuen 1,5 € - 5 €/ateria. |
 |
| Joku teiniselfie: Lianne, turisti ja Sue |
 |
| Oikealla El, joka oli töissä hostellilla. Elillä oli ihan Floran näköinen koira (siis kotona, näin vain kuvia). |
 |
| Cenang Beach - kotiranta |
 |
| (Vähemmän...???) Ihanat naiset rannalla ;) |
 |
| Stephen from New Zealand ois halunnut liittyä meidän seuraan iloiseen |
 |
| Auringonlaskua biitsillä |
 |
| Katsastettiin hienon näköinen ravintola, jossa pöydät omilla pikkuterasseillaan riisipellon keskellä. Yritettiin sitten toisena iltana mennä sinne syömään, mutta se oli kiinni :( Olis pitäny mennä heti - tartu hetkeen, kun se on kohdalla! |
 |
| Jotain toista auringonlaskua katselemassa |
 |
| Suen lounas - täällä on aivan ihanaa ruokaa, mutta nuo lautaselta silmiin tuijattavat ötökät ei silti jotenkin oo mun juttu... |
 |
| Nää kuvat ei siis oo akvariumista vaan ravintolan tuotteita, joista saapi valita lautaselle sopivimman... |
 |
| Päiväkävelyllä ihastelemassa tuota kivan näköistä ravintolaa mihin ei siis päästy syömään... |
 |
| Paikallisilla naudoilla on kivankokoiset sarvet ja ne tykkää pötkötellä mutalammikossa - vissiin jotain vesipuhveleita! |
Muutoinkin päiväni Langkawilla loppuivat liian nopeasti - tekemistä olisi riittänyt pidemmäksikin. Kelit muuttuivat oikein hyviksi eka päivän jälkeen - eli hyvä tuuri jatkui! Pidensin myös oleskeluani päivällä, koska päätin vaihtaa suunnittelemani kahden päivän lauttamatkan (siis välietappeineen) seuraavaan paikkaan Thaimaan Koh Lantalle päivän bussikyytiin. Alunperin ajattelin, että lautasta on kiva katsella maisemia. Mutta nyt muutamia lauttamatkoja kokeenena voin todeta, ettei sieltä purtilon sisältä näe yhtään mitään. Langawille tullessa näkyi lähinnä oksentavia kanssamatkustajia, koska merenkänyti on näin sadekaudella ihan kohtalaista. Kun viime vuonna en oikein tiennyt olenko taipuvainen merisairauteen - niin nyt tiedän: en ole.
Yhden päivän vietin sukellusretkellä (kaksi sukellusta) Pulay Payarin Marine Parkissa. Se on toinen saari Langkawin lähellä. Matkaa Langkawilta lautalla oli reilu tunti suuntaansa ja lautta oli täynnä aasialaisia snorklausturisteja. Jean oli myös mukana - hän meni snorklaamaan. Minä olin ainoa koko 50 hengen porukasta, joka sukelsi... mikä oli vain ja ainoastaan hyvä. Inhoan isoja ryhmiä. Ensimmäinen sukelluspaikka oli Coral Garden ja toinen Sunken Boat. Minulla oli tiedossa jo ennen reissua, että näkyvyys täällä ei ole kovin hyvä ja se piti paikkansa. Näkyvyyttä oli ehkä 3-5 metriä. Mutta kaloja oli aivan valtavasti ja näin mm. elämäni ensimmäisen merihevosen ja tosi monta uivaa lion fishiä (suomeksi vissiin siipisimppu)! Sinällään sukellus oli kiva kokemus, varsinkin hylkyjen seassa ylös alas sukellellessa pääsin jo tosi hyvin jyvälle ööö boyancen (siis nosteen... ööö) säätelystä ja olo tuntui jo ihan prosukeltajalta :) Eli olin päivään tyytyväinen vaikka se oli esim. Tiomanin hintoihin nähden kallis. Ja ehdottomasti kannattaa välttää noita massa-aasialaissnorklaajia... pieni vene, pieni porukka aina parempi, kuin tällainen - mutta minulle every dive is a good dive - harjoitusta nääs!!
 |
| Siellä ne menee - paatillinen aasialaisia menossa snorklaamaan tuohon rantaan sulkunauhojen taakse... |
 |
| Sama paatti kuskas sitten mut ja sukellusohjaaja Alin sukelluspaikoille |
 |
| Coral Garden tuolla saaren kärjessä |
Yhtenä päivänä olin Jeanin kanssa ns. Island-hopping retkellä. Se oli itseasiassa oikein kiva retki ja hinta-laatusuhde erittäin kohdallaan (n. 7€). Meidät kuskattiin pienellä speedboatilla (= aina kivempi kuin iso paatti) kahdelle eri saarelle ja välissä piipahdimme vilkaisemassa eaglefeeding- paikkaa (mitä mää kyllä lähtökohtaisesti vastustan - siis villieläinten ruokkimista). Maisemat oli upeat, eka saarella oli ihana uida järvessä (ei suola- eikä kloorivettä) ja toka saarella oli ihana pikkubiitsi! Eka saarella eli Pregned Woman Islandilla (Pulau Dayang Bunting) oli paljon apinoita, joita jo olin odottanutkin näkeväni. Mikä oli suuri virheodotus! Apina loikkas mun niskaan, kiskoi mun olkalaukusta mun hyvät Melbournen kirpparilta ostetut neljän dollarin shortsit ja pakeni niiden kanssa puun latvaan. Tyyppi kokeili shortseja ja vissiin totesi ne liian isoiksi, koska mahtui kokonaan toiseen lahkeeseen ja hylkäsi ne latvaoksalle. Koska en ole moinen kiipeilymestari, niin sinne ne jäi. Taloudellisesti ei ollut suuri menetys ja ainakin saimme hyvät naurut :)
 |
| Low seasonin aikaan suurin osa speed boateista jäi rantaan.. hyvä! |
 |
| Maisemia veneestä! |
 |
| Pregned Maiden Lake |
 |
| Tätit |
 |
| Peruspuuhaa - kyltit <3 |
 |
| Hemmetin apinat!!! |
 |
| Sinne ne meni... no onneks ei ottanut kassista esim. lompakkoa! |
 |
| Suomipaatti??? |
 |
| Tästä näkymästä saari on saanut nimensä - can you see it? |
 |
| Eagle feeding |
 |
| Pulau Beras Basah -saaren piitsi (siis tuo on nyt kyllä väärin sanottu, kun tuo Pulau jo tarkoittaa saarta) |
 |
| Onnellinen veneilijä (tai vieläkin apina naurattaa) |
Vimppapäivän vietin magrovekajakkiretkellä, jota voin myös lämpimästi suositella. Retkikohde oli Kilim Karst Geoforest Park (vissiin samaa Geopark-sarjaa kuin Rokuan Geopark) Langkawin saaren pohjoisosassa. Ajelimme ensin tunteroisen vanilla saaren poikki, Geoforest parkin satamassa hyppäsimme speedboattiin ja siiryimme keskemmäs mangrovealuetta - kelluvalle ravintola-alueelle, missä oli kajakkeihin siirtyminen. Mangrovemetsää, kuten täällä esiintyy tropiikissa rannoilla, jokisuistoissa jne. Ja erityisesti alueilla, joissa vuorovesivaihtelu on suurta. Maaperä on liejuista ja lähes hapetonta. Puun juurakko on korkean vuoroveden aikaan veden alla ja matalan aikana ilmassa. Puut kasvattavatkin erityisiä hengitysjuuria hapen saannin varmistammiseksi. Meloimme pari tuntia mangrovepuiden välissä - aamupäivällä se onnistui!
 |
| Kelluvat ravintolan (siis tuollapurjeveneden takana) |
 |
| Meloimme pari tuntia mangrovemetsikön seassa. Aamupäivällä vuorovesi oli korkealla. |
 |
| Jonkin matkaa myös avarampaa vettä - kävimme taas katsomassa eagle feedingiä, mikä on täällä se "juttu". Meidän opas oli tosi fiksu ja ympäristömyönteinen malesialainen nainen, hän ei kannattanut ruokintaa myöskään. Isolle osalle turisteista se vaan on se huikein homma... |
 |
| Iltapäivällä melontareissu se ei olisi enää onnistunutkaan, koska vesi häipy! |
 |
| Kelluvassa ravintolassa nautitun erittäin maukkaan Tom Yam-keitto+fried rice -lounaan (mitä ei voi sanoa sukellusretken lounaasta, joka oli.... ööö) jälkeen kävimme vielä speed boatilla lepakkoluolassa. Aija: nää lepakot oli vähä helpompi löytää! |
 |
| Ja nuohan ne oli kumma juttu - aurinkoa kohti kääntyviä tippukiviä!!! Johtuu kiven pinnalla elävästä levästä, joka pyrkii kohti valoa. |
Haikeudella jätin Malesian taakseni ja hyppäsin Jeanin kanssa heti aamusta ensin taksiin, sitten lauttaan, sitten pick upin -lavalle, sitten minibussiin, sitten toiseen minibussiin ja viimeiseksi mopotaksiin ja pääsin kuin pääsinkin perille seuraavaan kohteeseeni Koh Lantalle, Pitt's Bungalowiin, josta mulle oli varattuna huone mopolla :) Matka kesti noin 9 tuntia meille kerrotun viiden sijaan, mutta matka sujui kommelluksitta, joten mikäpä siinä. Siihen alkaa jo tottua, että kaikki annetut matka-aika-arviot on käytännössä syytä kertoa kahdella. Superihana aurinkoinen sää seurasi mua myös Koh Lantalle, jossa oli kuulemma satanut kaks viikkoa ennen saapumistani. Ei siis valittamista edelleenkään :) Mutta touhuistani täällä jatkan seuraavassa numerossa... hirvee loppukiri on päällä joka tapauksessa, kuten huomaatte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti