Ihanaa Joulua! 25.12.2014

Maassa maan tavallla eli hyvän joulun toivotukset vasta tänään. Aatto on täällä vielä melko lailla normaali arkipäivä ja varsinaisesti joulua juhlitaan vasta 25. pv. Olen päätellyt, että se johtuu siitä, ettei joulupukki mitenkään tänne saakka aikaisemmin ehtisikään. Aattoiltana pukki pyörii mm. Suomessa, joulupäivän aamuksi ehtii jenkkilään ja vasta joulupäivän illaksi tänne. Ja vielä, kun on tuo aikaero!

Omituinen aikaero onkin – herään edelleen yöllä kolmelta, tosin nyt olen saanut uudelleen unen päästä kiinni ja herännyt lopullisesti vasta kuudelta - seiskalta aamulla… Noihin aikoihinhan Suomessa on kyllä ilta, että eikö silloin pitäisi just nukahtaa. Ei ymmärrä ei – mut siten tää alkaa olla vissiin jo käytäntö, että kirjoittelen tätä blogia klo 3 yöllä. Yllättävän heikosti sopeudun. Mutta päivällä ei oikein ois ollu aikaa kirjoittaakaan, että ehkä se on siinä mielessä hyvä asia.

Ensimmäiset reissupäivät takana ja monta ensimmäistä juttua koettuna:

Ensimmäinen piitsi – Blacksmith beach Newcastlen eteläpuolella. Uskomaton tuuli!! Ei ihan uintikeli vaikka ilma lämmin onkin.

Ensimmäinen ravintolaillallinen ensimmäisessä yöpymispaikassa Newcastlessa. Ensimmäinen aamulenkki Nobby’s majakalle. Eri ikäisiä australialaisia lenkkeili pitkin puistoa ja rantareittiä ja ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja avoimia. Ventovieraita tervehditään hymysuin vastaan tullessa. Ei tapahdu Hiirosen pururadalla ei. Korvenkylässä koiranlenkittäjää moikataankin, mutta Korvenkylä nyt onkin spesiaali paikka. 

Ensimmäinen kenguru bongattuna auton ikkunasta ajomatkalla Newcastlesta sisämaahan Hunter Valleyn viinitila-alueelle. Ja se oli siis elossa ja näytti juuri niin hassulta kuin kenguruvaaraa osoittavassa liikennemerkissä. Kuvata ei ehtinytJ

Ensimmäisen kokonaisen Austraaliapäivän vietimme viinitilakierroksella. Oi joi – minähän aivan innostuin tästä viinien maistelusta! Sehän on oikeasti aivan humalluttavan mielenkiintoista. Koko ajan opin uutta: nuori semillon valkoviini on tosi kuivaa ja hapokasta, mutta iän myötä maku vähän pehmenee. Ihan juomakelpoista! Chardonney on oikein hyvää ja yksinkertaista valkoviiniä. Welherde valkoviinissä on juuri se tietty ällöttävä maku, joka minua joissakin valkoviineissä etoo, yäk! Punaviineistä minun makuuni olivat mausteinen shiraz ja täyteläisen lämmin merlot. Sen sijaan pinot maistui metalliselle ja makeat+ruskeat jälkiruokaviinit ei ole mun juttu ollenkaan. Täällä oli myös hyviä roseviinejä, jollaisia en ole Suomessa saanut ikinä (olen luullut, että kaikki roseviini on pahaa)! Kyllä sitä kohta on sivistynyt. Viimeistään, kun on juonut nuo mukaan ostetut pullot. Viinitilareissulla tuli "vähän" vettä - jos se teitä siellä pakkasessa lohduttaa :)

Kaksi ekka yötä oltiin ihan YHA-hostelleissa, joista eka oli vähän… öh teini ;) mutta toinen Hunter Valleyssä sijaitseva oli tosi viihtyistä ja siisti.  Laitoimme majapaikassa iltasella herkkuaterian ja nautimme sen viiniköynnösten katveessa katsellen viinitarhojen vierellä laiduntavia hevosia. Lauriki haluaa aitansa taakse tollasen viinitarhan!

Ensimmäisistä majoituksista ei tullut ottettua kännykuvaa, joten kuvaa kolmannesta. Joka olikin UPEA, joten mieluummin sitä esittelee! Kyllä kelpasi viettää jouluaattoa! Meillä oli molemmissa paikoissa hostelleissa perhehuone kolmestaan ja aattoiltana oikea yksityiseltä

vuokrattu paritalon puolikas eli vapaita sänkyjäkin olisi ollut – oisit tullut mukaan!

Olohuone ja mun makkari.

Jouluaattoaamuna kävimme Hunter Valleyssä aamukävelyllä ja näimme ekan lauman wallabeja, eli niitä pienikokoisia kenguruita – mikäli turistien lajin määritys osui oikeaan. Kuvia on kamerassa, mutta mun kuvien latausongelmat jatkuu… pässinpää on ottanut matkalle mukaan pilvin pimein johtoja, mutta ei sitä siirtojohtoa kameran ja koneen välille L pitää käydä ostamassa sellainen pyhien jälkeen. Siihen saakka saatte tyytyä tässä blogissa näihin kännykällä otettuihin kuviin, joita on vähän sieltä täältä. Täydentelen kuvamateriaalia jossain välissä.

Automatkalla Hunter Valleystä Port Macquerin ajelimme osin moottoritietä ja osin sellaisia ”tourist driveja”, jotka on vasiten merkittyjä pienempiä teitä pitkin meneviä maisemareittejä. Minäkin liikuin tänään todellakin aika kaukana omalla epämukavuusalueella – ajoin autoa väärän puoleisessa liikenteessä. Oli kyllä melkoisen autokoululainen olo, mutta yhtenä kappaleena ollaan edelleen kaikki!

Matkalla pysähdyimme pari kertaa katselemassa maisemia ja upealla piitsillä! Nyt alkaa olla kelit kohdillaan, lämpöä 32 astetta J Tosin myös tänään ukkosti jonkin verran. Kuvasta voit havaita itse turistin!

Aattoiltaa vietimme siis tuossa hieman komeammassa majapaikassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä kuvan  Shelly Beachiltä. Nyt päästiin eka kertaa uimaankin tai siis räpistelemään aallokkoon – kunnon aaltokone käynnissä tuolla Tyynellä Valtamerellä, vaikka juuri nyt kai oli paikallisen mittapuun mukaan pienet aallot. Aaltojen imu on tosi kova, joten kyllä tämmöinen kokemattomampi valtameriuimari saa oikeasti miettiä, ettei lähde uimasilleen kovin syvälle ettei meri vie mennessään.

Rantahiekalla tutustuimme pikkuisiin valkoisiin rapuihin, jotka koristeli biitsiä tällaisilla kauniilla kukkakuvioinneilla. Varpaan kynsiä en oo ehtinyt vielä lakata – lupaan hoitaa asian huomenna kuntoon!

Jouluateriamme koostui avokadosalaatista, grillatuista ravuista, tuoresalaatista, lampaan ripseistä ja munakoisosta. Jälkkäriksi paikallista joulupuddingkakkua (mautonta) tuoreiden mansikoiden kera (tosi makeita). Kyytipoikana viinejä eilisiltä tiloilta. Saara ja Mika on upeita matkakumppaneita – heillä kun on noi kokkihommat vähän paremmin hallussa kuin mulla, joten meitsi saa tosiaan nauttia J

Moni hämmästeli kovasti sitä, että olen lähdössä tälle matkalle ”yksin” – moni kyseli, että menetkö miehesi kanssa (minulla ei sitä edelleenkään ole), menetkö perheesi kanssa (no se olisi voinut olla mukavaa, mutta ei nyt taloudellisestikaan mahdollista) vai KENEN kanssa menet?? Eli lähtökohtaisesti olen matkustanut tänne yksin, mutta ei täällä yksin tarvitse olla ;) Täällä on aika monta muutakin ihmistä kuin minä! Ja minulla on myös aivan ”kotimaistakin” matkaseuraa monessa välissä. 

Saara ja Mika ovat täällä kanssani tämän ensimmäisen kuukauden. He ovat opiskelukaveripariskuntani Vantaalta, tutustuttu siis ”muutama vuosi sitten”. Niitä ihmisiä, joita ei välttämättä näe kuin pari kertaa vuodessa, mutta juttu jatkuu aina vaan siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. Heidän tyttärensä eli kummityttöni Kaisla on ollut au-pairina Brisbanessa viime kesästä saakka ja Kaislan luohan tämä meidän roadtrippimme on tähtäämässäkin. Huomaa sosiaaliset suomalaiset ovat kerrankin free wifin-äärellä :D nooo - joulutervehdyksiä Suomeen lähtee pikana kaikille <3

Turvallisesti perillä? 22.12.2014

Turvallisesti perillä – siis perillä missä? Sydneyssä, josta lentokoneen laskeuduttua lähdimme ajelemaan Saaran ja Mikan kanssa vuokra-autolla kohti pohjoista. Newcastlessa, jossa olemme tämän minun ensimmäisen yöni, mutta josta jatkamme matkaa heti aamulla. Australiassa, joka on aika iso paikka olla joka paikassa yhtä aikaa perillä.

Perillä taidan oikeastaan olla vasta, kun tulen takaisin kotiin – jospa siihen mennessä olisin  osannut päättää mistä laitan itselleni uuden kodin! Nyt taidetaan olla perillä vasta lähtöpisteessä eli tästä matka vasta alkaa. Matka on juuri nyt tärkeämpi kuin päämäärä! 

Laskeutuminen Sydneyyn sujui moitteetta ja tullimuodollisuudet kivuttomasti. Aivan pikkuriikkisestä ennakkoasenteesta huolimatta China Eastern Airlines oli erittäin siisti, moitteettomasti palveleva, moderni ja kaikin puolin suositeltava lentoyhtiö! Ruokakin oli hyvää vaikka en tiennyt mitä se kaikilta osin oli. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa olla kiitollinen, ettei omaa mitään ruoka-aineallergioita - helpottaa elämää huomattavasti, kun eteen kannetaan tunnistamattomia ruokalajeja!

Saara ja Mika tulivat vastaan kentälle ja jatkoimme matkaa vuokra-autolla saman tien kohti New Castlea ja sieltä aamusella Hunter Valleyyn. Edessä on siis ekana roadtrip Sydney – Brisbane.

Suunnitelmia seuraaville kuukausille on enempi ja vähempi selviä ja epäselviä. Helmisen iloksi löytyy myös useita exceleitä: on päiväbudjettia ja kilometrimäärää jne. Mutta niitä en julkaise tässä ja nyt. Suunnitelmat on tehty elämään, joten kukaan ei tule saamaan minua kiinni siitä, etten tehnytkään sitä mitä aioin!

Vastaavasti en aio tässä ja nyt luetella teille mitä kaikkea mulla on mukana – niitäkin tietoja löydätte matkablogeista pilvin pimein! Ja kiitos tuhannesti niille, jotka ovat jaksaneet luetella – siitä oli pakatessa paljon apua ;) Sen voin todeta, että kaikki mahtui 50 l rinkkaan ja ”survival”-tavara (lue: ensiapu, lääkkeet, laturit, patterit, hygienia ja kosmetiikka, yms.) vie enempi tilaa kuin vaatteet ja mukana on myös kirjoja!

Toistaiseksi kaikki on sujunut kuin siellä Strömssössä. Vaikeinta näyttää olevan tämän blogin päivitys... höh. Miten ihmeessä saan kuvani tuolta puhelimesta / kamerasta tänne transformerlaitteeseen :D Pitää alkaa seuraavaksi katteleen noi mun pilvet! Mutta opin uutta koko ajan, että jospa tämä blogikin paranis ajan myötä!

PS: mun elimistö ei vielä tajua että kaikki on väärin päin: klo on nyt 5.22, mutta uneton ei unta saa... ja huomenna pitäis ajaa autollaki väärin päin, tai ainakin vasemman puoleista kaistaa!

Shanghain lentoasemalla 21.12.2014

(julkaisen vasta nyt koska kiina ei antanut mun surffailla netissä - olin varmaan menossa epäsoveliaille sivuille)

Matka on alkanut sujuvasti, joskin hieman jännittyneessä mielentilassa. Jännittävää ei ole niinkään itse matkustaminen, ei vieraat kielet, ei oudot paikat, eikä se, että vain alle prosentilla läsnäolijoista on saman värinen tukka kuin mulla. Jännittävintä on, onko kaikki liput ja laput kunnossa ja osaako niitä näyttää oikealle tyypille oikeassa jonossa eikä onnistu hukkaamaan mitään.

Lähtö tapahtui siis Oulusta perjantaina 19.12.2015. Tippa tuli loppu viimeksi linssiin, kun piti jättää koirat Annukalle Äimärautiolle ja sanoa tytöille heipat. Työkaveritkin sattuivat sopivasti Oulun lentoasemalle todistamaan niiskutusta. Ensimmäisenä iltana matka jatkui vain Helsinkiin ja Jussin ja Miinan luo. Heiltä ja Virvalta oli tarjolla viime hetken tipsit matkalle ja kyläreissu sujui leppoisasti ilman suurempia jännityksiä. Myös viime hetken saunaan pääsi.

Helsinki-Vantaalta matka jatkui la 20.12.2014 Rooman kautta Sanghaihin ja sieltä sitten eteenpäin Sydneyyn. Finnairin virkailija töpeksi matkatavaroideni kanssa ja väitti kiven kovaa, ettei Sanghain kentällä ole matkatavaroiden eteenpäintoimitusta ollenkaan – vaikka kone kyllä semmoiset laput ja tarrat laukkuuni tulosti. Täti korjaili laput omatoimisesti ja pysäytti matkatavarani Sanghaihin.

Höpötystähän se oli ja ikävä kylllä ystävällinen virkailija Roomassa ei pystynyt asiaa enää korjaamaan, koska vaihto Roomassa oli sangen lyhyt. Tästä nyt ei suurempaa seurannut, paitsi, että kulutin pari tuntia aikaa Sanghain kentällä hieman jännittäen näenkö laukkuani ja pääsenkö vielä sen kanssa takaisinkin lähtevien lentojen alueelle. Täyteltyäni maahantulo, maastalähtö jne lappusia ja jonotettuani erinäisillä tiskeillä kaikki selvisi moitteetta ja sainpahan passiini hienon Kiinan leiman. Ainoa menetys oli käsidesi, jonka innokas turvatarkastaja anasti käsimatkatavaroistani – palavia nesteitä ei saa nääs viedä koneeseen! Mutta tässähän tämä aika kuluu rattoisasti, koska Sanghaissa joudun odottelemaan mukavat 10 tuntia ennen jatkolennon lähtöä.

Paikallisen valuutan kurssista ei hajuakaan, mutta kortilla ostaessa kokis ja vesipullo makso 2 euroa. Ulkona on ihan järjetön sumu – en tiiä onko smog vai vain normaali sääilmiö! Joka tapauksessa näköalat ja muut kokemukset Kiinasta jäävät näin ollen vähäisiksi! Nyt pitää vain saada aika kulumaan puolille öin (paikallista aikaa… mulla ei oikeen oo käsitystä paljonko kello on – täällä tai jossain muulla) ja lentää vielä yön yli!

Lentomatka Roomasta yön yli Sanghaihin oli hiukan kankea… siis nukkuminen oli jopa minulle hiukan onnetonta. Mutta en viitsi valittaa, koska vieruskaveri oli varmasti 30 cm pidempi ja hänellä oli aika paljon ahtaampaa ikkunapaikalla. Muutoin matkustaminen alkoi mukavasti, koska heti löytyi mukava juttukaveri. Raamikas ja kalju ;) vieruskaverini oli It-alalla työskentelevä nuori mies Serbiasta, joka oli asunut 10 vuotta Lontoossa ja ollut hommissa mm. Nokialla. Hän oli käynyt kerran Suomessa – ja tietysti juuri Oulussa, työkeikalla Eletrobitillä J Hän oli matkalla Vietnamiin parin viikon lomalle. Kohtaaminen jäi lentokoneeseen, koska hänen jatkolentonsa lähtee kokonaan toisesta terminaalista ja minun piti häippästä niitä matkalaukkuja jonottamaan. Mutta omasta mielestä hyvä alku uusista ihmisistä, tästä on hyvä jatkaa J

Kirjojen ensilehdillähän ruukataan aina jaella kiitoksia – ja siten on hyvä aloittaa myös tällainen matkablogi. Lähtiessä oli aivan mahtavaa huomata, kuinka paljon hienoakin hienompia ihmisiä ympärilläni kotioloissa on! Kuinka moni on tavalla tai toisellla mahdollistanut tai edesauttanut matkalle lähtöäni ja kuinka moni odottaa minua takaisin kotiin <3 <3

Kiitos Epulle ja Eerikalle siitä, että ovat kasvaneet isoiksi ja ennen kaikkea fiksuiksi ja pärjääviksi, joten äippä voi lähtä seikkailemaan. Ja kiitos matkalla hyödyllisistä joululahjoista!

Kiitos äitille ja isälle siitä, että ovat kasvattaneet minusta rohkean ihmisen, joka uskaltaa lähteä. Ja kiitos rinkan, laukkujen, kameran, jne jne lainasta ja joululahjasta ja muusta matkalla tärkeästä sälästä, jota sain mukaan!

Kiitokset Virvalle ja Jussille ja Miinalle hyvästä pikkusisarten esimerkistä, että isosiskokin voi ottaa ja matkustaa. Kiitos myös hyvistä vinkeistä, matkaoppaista ja jälleen kerran hyödyllisistä esineistä matkalle mukaan, lentokenttäkuljetuksesta jne! Ja Virvalle kutsusta lounaalle Melbourneen – mutta siitä enempi myöhemmin!

Kiitos Annukalle tsempeistä ja ennen kaikkea Milkan ja Floran ja paloauton huostaanotosta <3

Suuri kiitos Annalle ja Antille maailman ihanimmasta pikkukodista Harjussa – mikä on mahdollistanut oman ison asunnon vuokraamisen ja antanut taloudellisesti mahdollisuuden matkustaa (ja olla onnellinen pikkukodissa)! Ja kiitokset tyrannosaurus-Laurin hyvästä hoidosta!

Kiitokset Helmiselle hyvästä esimerkistä ja potkusta takapuoleen ottaa itseään niskasta kii ja alkaa tehdä asioita!

Kiitokset Saaralle ja Mikalle ehdotuksesta lähtä mukaan reissuun – kannattaa varoa mitä mulle ehdottaa, mää saatan toteuttaa ehdotuksen. Kiitokset myös tulevasta seurasta, mutta myös siitä lisää myöhemmin! Ja samat sanat myös Vienalle – kohta nähdään J

Kiitokset työnantajalleni ProAgrialle, joka hövelisti päästää työntekijänsä tekemään irtiottoja!

Ja kiitokset kymmenille ystäville, työkavereille ja tuttaville, jotka kaikki ovat ihastelleet, innostaneet ja kannustaneet matkalle lähtöön – toivottaneet turvallista matkaa ja kotiinpaluuta! Ja auttanet kuka muutossa, kuka tavaroiden hävittämisessä, kuka missäkin! Ja erityiskiitos Hynylle, joka pyysi raportteja JOKA PÄIVÄ ja odottaa mua kovasti takaisin kotiin!

Lähtö

6 päivää reissun alkuun ja uusi matkakone ostettu tänään. Ja siis teinit vielä käytettävissä IT-apuna. On siis sopiva hetki avata blogi. Tässä vaiheessa ei yhtään tämän enempää, Viikko menee töitä lopetellessa ja pakatessa. Eli lisää ja sitä varsinaista asiaa alkaen 20.12.2014!