Heini ihmemaassa: Kuvakollaasia ennen uusia haasteita, 9.2.2015

Olen saanut lukijapalautetta (liian) piiiiitkistä selostuksista, mutta kivoista kuvista. No ei minusta kyllä taida saada lyhytsanaista, tiivistä ja ytimekästä vaikka voissa paistaisi. Ja annan sen myös itselleni anteeksi – blogi lienee suomeksi nettipäiväkirja tms… joten itseasiassa ensisijaisesti haluan kirjoitella itselleni muistiin miten missäkin meni. Saatanpa laittaa jutut sitten talteen, että voin mummona kiikkustuolissa lueskella! Blogi lienee väkisinkin aina tekijänsä näköinen eli tässä tapauksessa aavistuksen vuolassanainen ja rönsyilevä J

No nyt tulee kuitenkin vähän tekstiä ja paljon kuvia – ottakaa se ilolla vastaan J Syynä ei ole saatu palaute, vaan se, että kello on paljon ja aamulla lähtö seuraavaan kohteeseen klo 5.30. Halusin kuitenkin laittaa jotain tännekin viimeisestä viikostani Warburtonissa, koska minulla ei ole aavistustakaan milloin pääsen seuraavan kerran nettiin. Jos minusta ei siis kuuluu vähään aikaan mitään, olen korvessa – tietoliikenneyhteyksien tavoittamattomissa. Ja jos minusta ei kuuluu pitkään aikaan mitään, olen päättänyt jäädäkin sinne!

Viimeinen viikko Warbyssä on sujunut kotioloissa pyörien, kahden päivän pyrähdyksellä Melbournessa ja kahden päivän ratsastuskurssilla AEBC-tallilla. Melbourneen olisin jäänyt ex-tempore toiseksikin yöksi, koska en oikein ehtinyt katella kaupunkia kunnolla. Mutta random hostelli ei huolinut mua yöksi, koska olin jättänyt passini Virvalle ja Iainille. Hetken tunsin laittoman siirtolaisen fiilistä. Ratsastuskurssi oli kiva – siitä kerron nyt lyhyesti, mutta uskoisin palaavani ko. aiheeseen vielä myöhemmin, koska klinikka oli kiinnostava.

Mun mukavin lenkkipolku, Aqueduct Trail, Warburton

Virvan kanssa mentiin junalla Melbourneen ja käppäiltiin siellä

Ajettiin ratikalla ja kateltiin tönöjä (The royal exhibition building)

Iltapäivällä mentiin St Kildaan ja vaelleltiin siellä

St Kilda Botanical Garden

Virva lähti yöksi kotiin ja mää jäin hostelliin. Iltakävelyllä ja bändiä kuuntelemassa.

Aamulla menin St Kilda Beachille

Biitsi oli kiva, koska siellä oli paljon koiria. Yhdellä tätillä oli kahdeksan! Tuli omia ikävä :(

Oletan, että taivaalle ilmestynyt viesti (korkeammalta taholta?) ei ollut tarkoitettu mulle!

St Kildassa oli nättiä asuinaluetta

Sitten kävelin Albert Parkiin

Australiassa joutsenet on mustia (ja niillä taitaa olla rekisterinumero)

Muistomerkkejä (ja iso näyttely) kaikista sodista, Shine of Remembrance

Melbournen näkymää portailta

Myös sotahevosille oma

Royal Botanic Gardens

Yarra-River Melbournen keskustassa

Kun olin kävellyt koko päivän, enkä päässyt hostelliin ja molemmissa kantapäissä oli POHJISSA rakot päätin lähtä junalla takas Warburtoniin - en siis ehtinyt shoppailemaan vaikka olin aikonut (säästyipähän rahat).

La-su olin siis adult clinicissä = kahden päivän ratsastusleirillä. Ajelin taas Celicalla AEBC:lle. Kurssi sisälsi: la 1 h koulua, 1 h puomi/kavalettia, 1 h teoriaa ja su 1 h maastakäsittelyä, 1 h koulua ja 1 h esteitä. Illalla käytiin porukalla dinnerillä ja yövyttiin tallin majoitustiloissa. Mun ratsuna oli Fred, melkoisen iso koulunorsu, joka huomattavasti mieluummin lyhensi kuin pidensi laukkaa ja osasi kaikki temput ja myös teki ne kiltisti, mutta hitaasti - ei ihan semmoinen hevonen, mihin oon tottunu. Ratsastimme neljän ryhmissä, mutta jostain kummallisesta syystä viimeiselle estetunnille ei ilmestynyt muita kuin minä = sain yksityisopetusta ja pääsin maastoradalle. Fredikin heräs viimein henkiin ;) Ja kyllä meillä olikin kivaa! Opetus oli ok, teoria ja maastakäsinjutut huippuja. Kirjoitan sisällöistä erikseen (huomenna on junassa aikaa). Ja olinhan mää kipiä ja poikki, kun pääsin takas Warburtoniin. Otin vaatimattomat 2,5 h iltaunet (lue koomat) ennenkuin jaksoin edes syödä!

Kurssilla oli 4 neljän hengen ryhmää, suurin osa omilla hevosilla.

Koulutunnit piti Rikki, joka tässä Libbyn temppuilevan ponin selässä.

Tää kiva kaveri jako mun kans mun eväät.

Maneesin avoseinää, sää ei onneksi ollut säätiedotuksen mukainen +38 vaan vain noin 30!

Kurssilaisten hepat yöpyi aivan toistensa vieressä, vaikka olivat ennestään vieraita. Jotenkin ihanaa täällä tämä mahdollisuus pitää hevosia aina ulkona ja laumoissa - ovat selvästi fiksummin toistensa kanssa.