Koskee hevosia, osa II, 16.3.2015

Hurjaa miten nopeaa aika menee. Aivan viimeisiä Australian aamuja viedään, eikä blogiakaan ole kerennyt kirjotteleen, joten luvassa on sikapitkä stoori. Mun 3 kk:n viisumi loppuu tällä viikolla ja torstaina 19.3. on varattuna lento Balille eli maisemat ja touhut muuttuvat tyystin toisiksi! 

Viimeiset 2,5 Australian viikkoa olen saanut suureksi ilokseni olla talliorjana Vienan työpaikassa Luke ja Belinda McCarthyn talleilla Cobbittyssä, Sydneyssä. Olen siis jatkanut kriminaalin uraa ja siirtynyt ympäristörikoksista pimeisiin hommiin... On ollut tosi mukavaa ja opettavaista oikeasti tehdä välillä jotain ja nähdä miten ravitalli pyörii täällä suuressa maailmassa - ja hevostella ;) Nyt tulee sitten hirmuista selostusta tallin toiminnasta eli tällä kertaa ne, joita hevoset ja ravi (tai enempikin peitsari) pisnes ei kiinnosta voi katella vaikka kuvat ;) Ja on tässä jutussa vähän jotain muutakin – mitä olemme Vienan kanssa puuhanneet vähällä vapaa-ajallamme. Ja Viena on siis tuttu tyttö Oulusta /Tyrnävältä. Hän on ollut täällä oikeasti töissä syyskuusta saakka.

Luke McCarthy on yksi Australian parhaista treenareista ja kuskeista. Tallin toiminta onkin mielestäni hyvin ammattimaista ja mallikelpoista. Kaikkinensa idea, jossa suomalaiset yrittäjät (tai neuvojat vai mitä ne nyt oli...) olisivat oikeasti töissä pari viikkoa ulkomaisilla tiloilla olisi varmasti todella antoisaa ja opettavaista – antaisi takuulla enempi, kuin mikään kurssi tai koulutus. Perheen taustasta sen verran, että Luken isällä on aikoinaan ollut aina 6-7 hevosta harrastusmielessä ja hän on tehnyt töitä ihan muissa hommissa. Perheessä on kolme poikaa, jotka kaikki ovat aloittaneet hevosten kanssa puuhaamisen ja ajamisen hyvin nuorella iällä. Mm. Lukella oli pitkään hallussaan Australian voittoennätys nuorimpana kuskina. Luken ollessa 16 ja lopettaessaan koulun he tekivät päätöksen siirtyä kokonaan hevospisnekseen. Heillä oli alun perin useamman kymmenen hevosen talli Queenslandissa. Sittemmin Luke osti tämän paikan vaimonsa Belindan kanssa. Luken isällä Johnilla on tätä nykyä valmennustalli tuossa naapurissa. Veljistä toinen on kuskina jenkeissä ja nuorin työskentelee isän tallilla ja ajaa kilpaa. Belindalla on myös perheessä hevostausta. Hänen vanhemmillaan on iso hevoskasvatusfarmi. Siellä ovat nytkin Luken ja Belindan kasvavat varsat laitumella.

Ja koirat heti alkuun: mun suosikki pikku Iggy

ja Buz

Tällä tallilla on noin 60 hevosta. Tallirakennuksia on periaatteessa neljä, joista yksi on vanhempi ja muut on rakennettu tämän toiminnan alkaessa. Kaikki tallit ovat hyvin avonaista mallia – päädyt auki ja kaikissa karsinoissa on omat pikkutarhat, joihin hevoset saavat kulkea kuten haluavat. Vanhan tallin yhteydessä on valjashuoneet ja varustetilat sekä eläinlääkintä- ja kengityspaikka. Tallin eteen on rakennettu katettu valjastus- ja hoitoalue, jossa on myös pesupaikat. Pihaa kiertää yksi uusista tallirakennuksista. Pihapiirissä on myös kävelykone ja juoksumatto sekä tilat rehuille ja kuljetuskalustolle yms.

Pyhä kartta, josta näkee missä asuu kukakin!

Tammat

Greenin boxi

Pihatalli: orit ja ruunat

Vanha talli - sielläkin on karsinoista terassit

Varsatalli (kuvassa 3 v ja varmaan 175 cm "varsa")

Tallien lisäksi hevosia asuu myös tarhan tyyppisissä ratkaisuissa, joissa kussakin on oma katos. Kaikissa karsinoissa ja katostarhoissa on automaattivesikupit ja ruokakupit. Alueella on lisäksi kahdeksan isoa oritarhaa ja kymmenkunta katoksellista tarhaa, joissa on laidunruoho. Lisäksi on useampia laitumia ja takatarhoja jne.. Pikkuinen ”sikaosasto” löytyy tästäkin tallista – kolmen hepan tarha+karsina ratkaisu on vanhassa tallirakennuksessa, yhdessä karsinoista on kyllä minusta ihana lehväkate ;)

Oritarhat - takana Luken ja Belindan talo

Ruunalaidun (joka siis on koko 800 m hiittiradan keskus, nyt ne kärkkyy portilla)

Alueella on 800 metrin hiittirata ja pehmeämpi hiekka/hölkkkärata sekä yksi hiukan pidempi ajolenkki, jossa on suora loivaan ylämäkeen. Hölkkää ajetaan päivittäin paitsi kärryillä myös hölkkyrillä eli autolla vedettävällä värkillä, jossa juoksee kerralla kymmenen hevosta (ennen 12, kun kaksi juoksi auton molemmin puolin, mutta kyseinen auto hajosi viime viikolla ja uudempaan ei hevosia voi suoraan kytkeä). Kaiken tämän lisäksi olennainen osa treeniä on uittaminen ja sitä varten on oma uima-allas. Kaiken tämän pyörittämiseen löytyy siten erinäinen määrä kalustoa. Rata lanataan ja kastellaan päivittäin tai useamminkin, hevosia kuljetetaan mönkkärillä ja ruokia yms. sillä ja peräkärryllä. Ruohoa riittää leikattavaksi vaikka päältäajettava leikkuri on iso – laitumet pidetään myös kuosissa säännöllisellä leikkauksella. Raveihin mennään kolmen hevosen kopilla, 5 hevosen pitkällä kiinteällä kopilla (mikähän sellaisen oikea nimi on) tai kuorma-autolla hevosmäärästä riippuen.

Hölkkäkone

Tallilla on töissä Luken itsensä lisäksi tällä hetkellä hevosten kanssa 5 poikaa/miestä, kengittäjä, karsinansiivoaja ja Viena. Lisäksi yks heppu leikkaa mm. ruohoa, ajelee kasteluautoa yms. muttei koko ajan – en tiedä millä diilillä. Belinda auttaa jonkin verran ja tekee paperihommia. Ja tietenkin just nyt minä – korvaamaton apulainen ;) Välillä tietty joku on jossain – joidenkin hevosten kanssa Melbournessa tai muualla, lomalla tai tai… Eläinlääkäri käy tallilla säännöllisesti joka tiistai ja hoitaa pääosan hevosista paikan päällä. Minäkin pääsin pitämään yhtä poitsua pesarilla, kun sen pallit tipahti metrin alaspäin – käytännössä eläinlääkärin russelin suuhun. Samalla käynnillä eläinlääkäri ruunasi myös kaksi varsaa, joista toinen kaadettiin toimenpiteeseen keskelle laidunta – kohtuu luomua.

Noin 60 hevosesta suunnilleen puolet on starttaavia, lähes sataprosenttisesti peitsareita. Joukossa on muutamia ravureita, just nyt neljä. Loput on pian starttiin tulossa olevia vanhempia tai varsoja, opetettavia 1-vuotiaita jne. Tallilla on lähes koko ajan myös jokunen laukkahevonen Sydneyn laukkaradalta jonkinlaisella peruskuntokuurilla, just nyt noita täykkäreitä on neljä. Ne vähän tulee ja menee, eikä ole useinkaan kovin pitkiä aikoja. Osa hevosista on Luken ja Belindan omia tai he omistavat jonkin osuuden niistä. Osa on eriomistajien hevosia täällä treenissä. Muutamalla työntekijöistä on myös oma hevonen täällä.

Hobbleseita siis riittää

Varsinainen työviikko on maanantaista lauantaihin, eli kaikki ovat 6 pv töissä ja noina päivinä treenataan jokaisena +/-40 hevosta sekä tehdään muut hommat. Sunnuntai on ns. vapaapäivä, mutta sunnuntaityövuoro kiertää siten, että yksi on vuorollaan töissä ja ruokkii, vie/tuo hevosia ulos ja sisään sekä tilanteen mukaan ajaa jonkun / käyttää juoksumatolla tms., alkuviikon ravien yms. perusteella. Karsinansiivooja on töissä joka päivä. Työpäivät alkavat yleensä klo 6.30, kiirepäivinä aloitetaan aiemmin. Treenihommat ja tallin siivoukset yms. perushommat on yleensä tehty kahteen mennessä, jonka jälkeen on tauko. Neljän aikaan tullaan vielä iltatalliin ruokkimaan ja kuskaamaan hevosia sisään / ulos, mutta se on yleensä vain noin tunnin homma. Iltatallissa myös kääritään lämppäreitä jalkoihin niille, jotka tarvii ja jokunen käy vielä kävelykoneessa. Sen myöhemmin ei tallilla käydä. Välillä päivä loppuu aiemmin ja tauko on pidempi – välillä on niin kiire, että tauko jää pitämättä ja iltatallia ruvetaan tekeen saman tien, kun hommat on tehty. Raveissa käydään useamman kerran viikossa, useimmiten iltapäivällä / illalla – raveihin lähtee hevosten määrästä yms. riippuen osa henkilökunnasta. Raveista paluu onkin sitten lähtöjen ajoista, ajomatkan pituudesta riippuen sitten johonkin aikaan illalla / yöllä ja aamulla hommat jatkuu. Eli normaalia tallin arkea!

Normipäivä menee seuraavasti: Ekana hepat ruokitaan talliin. Päivän työt, mitä mikäki hevonen tekee kirjoitetaan valkoiselle taululle ja siitäpä sitten aloitetaan. Ekana Viena ja pojat ajaa ajettavat hölkkääjät. Hölkkää ajetaan 25 minuuttia, rauhallista vähän hevosten halujen mukaan – ei kovin reipasta. Minä ehkä uitan, jos on hevosia, jotka vain ui. Tokaviikolla, kun aloin ehkä jo tajuta jotain laitoin hevosia juoksumatolle tai keräilin niitä kymmentä pollea hölkkyriin. Hölkän ajon jälkeen pojat ja välillä myös Viena ajavat hiitit 4(-5) hevosen ryhmissä. Hiiteistä ajetaan starttiin tulevilla ja varsoilla suunnilleen puolet laukkaa ja puolet hoplesien kans. Vanhemmilla starttihevosilla ajetaan hiitit lähes aina ilman hopleseja laukkaa. Hiitit ajetaan pääosin 3(-4) * 800 m ja yks hiitti vaan. Hevosia lämmitetään ennen hittiä 12-15 minuuttia hölkkää, mutta jälkikäteen ei kävelytellä tms., koska hevoset menee uimaan ja kävelykoneeseen.

Viena ja kumppanit aamuhölkällä noin klo 6.45

Hölkkyriryhmiä on päivässä (0-)1-2, joten niitä kasaillaan sitä mukaa, kun valmistuvat. Hölkkäkone ajaa myös noin 20-25 min. Vastaavasti juoksumatto rullaa muiden töiden rinnalla ja hevosia vaihdetaan sitä mukaa, kun tarvitsee. Ravurit on juoksumatolla 32 minuuttia ja kävelevät 6 km/h vauhtia 5 asteen ylämäkeen. Laukkahevoset, jotka ei muuta teekkään, kuin käy juoksumatolla ja ui, ravaavat matolla 15 km/h vauhtia 28 minuuttia. Käytännössä kaikki hevoset uivat hölkän, hiitin tai juoksumaton jälkeen. Vastaavasti koko hölkkyri uitetaan lopuksi – siis ei sitä konetta vaan ne 10 heppaa. Hölkkääjät ja juoksumattolaiset uivat 6-8(-10)min, hiitin jälkeen 4 kierrosta altaassa, jossa yks kierros kestää noin sen minuutin. Uinnin jälkeen hevoset suihkutetaan paskavedestä ja kaikki kävelevät kävelykoneessa kunnes ovat kuivia. Valkoisella taululla näkyy heppojen viikko-ohjelma – kuka on hölkässä, kuka matolla, kuka hiitissä, kuka startissa, kuka koelähdössä minäkin päivänä jne. Luke tekee listat ja pitää kirjaa hevosten treenistä. Se kuka mitäkin milloinkin tekee on tietenkin oma taiteenlajinsa ja siitä minä en tiedä mitään ;) Mutta joku hyvä systeemi hommassa lienee, koska hevoset pärjäävät tosi hyvin!

Hölkälle aamutuimaan (aamut on jo aika kylmiä, mutta Viena ehkä hiukan liioittelee...)

Hiitillä - Viena ja Pixel

Richie ja Charlie

Rowlie hoitaa laukkahepat

Kävelyn jälkeen kuivat hepat hoidetaan pois = harja ja häntä harjataan, kaviot rasvataan (semmoisella mustalla entisvanhasen oloisella kaviorasvalla) ja niille annetaan tarvittavat mömmöt suuhun ruiskulla. Hiitin jälkeen kaikki saa elektrolyyttiliuoksen suuhun, suurin osa myös vitamiiniruiskun, lisäksi moni saa aloeverageeliä vatsan hyväksi ja osa vielä ”mahalääkettä” – osa ehkä jotain muutakin, mitä mää en tiiä. Osa (vanhemmista) hevosista saa savet jalkaansa tai jalat kylmätään kylmäpakkauksilla tms. jalkahoitoa. Lopuksi loimi päälle ja yleensä ulos, siis laitumeen. Orit on siis iltapäivän oritarhoissa, ruunat isossa porukassa hiittiradan keskellä olevassa laitumessa ja tammat (ja osa ruunista) pienemmissä laitumissa pareittain. Kaikki eivät pääse laitumelle – kaikille oreille ei riitä laitumia ja varsinkin ne hevoset, jotka asuvat isoissa ”katostarhoissa” palautetaan pääosin omiin kämppiinsä. Välillä nekin pääsevät vihreälle. Ajohommien lisäksi yleistä puuhaa on vesikuppien pesu joka toinen päivä, tarhojen vesiastioiden pesu ja täyttö, ajokamppeiden pesu käytön jälkeen, kilpakamppeiden pesu, käytettyjen pinteleiden ja patjojen rullaus yms. Hevosten laiton jälkeen käytävät ja pihat lakaistaan ja pesupaikat suihkutetaan. Päivän päätteeksi myös ilta- ja aamuruuat laitetaan valmiiksi ämpäreihin kuhunkin talliin.

Tallin tän hetken ykköstykki Frank kauneushoidossa...

ja puntarilla. Lämmöt mitataan, painoa seurataan ja sykkeet katsotaan (Polarin mittarilla).

Neljän ”iltatallissa” hevoset otetaan laitumista ”sisälle”, joka sinällään tuntuu vanhana äimärautiolaisena tosi hauskalta. Hepat nimittäin pääsevät ”ulkoa” = laitumesta omiin bokseihinsa, joissa jokaisella on kuitenkin oma tarha – kooltaan samaa luokkaa, joissa hepat Äimärautiolla muka ”ulkoilevat”. Tallien karsinat ovat käytännössä kaikki matalaseinäisiä. Tammatallissa, joissa asuu kyllä myös lukuisia ruunia, karsinat on yläosista avoimia, joten hevoset pystyvät kurkottelemaan toistensa puolelle. Vanhassa tallissa ja pihatallissa, joissa asuu oreja ja ruunia, on kalterit karsinoiden yläosissa – uudemmassa pihatallissa etuseinät on matalat. Tällainen ”väliseinätön” elo ei ole mikään ongelma, jopa orit siis saavat haistella naapureitaan. Hepat vain on sijoitettu järjestykseen ori-ruuna-ori-ruuna jne. Hevosilla on siis oikeasti mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa, mikä mun mielestä on tosi hienosti. Tämä voi olla osasyy myös siihen, että kaikki – siis aivan kaikki, esim. nuoret oriit mukaan lukien – on tosi fiksusti käyttäytyviä ja tosi kilttejä ja helppoja käsitellä.

Iltatallissa neljän jälkeen hepoille myös annetaan iltaruuat. Hepat saavat tosi isot, kullekin annostellut määrät väkirehua – myslin näköistä tavaraa, joka sisältää ainakin maissia ja jotain pellettiä, kauraa yms. Heinää ei varsinaisesti anneta vaan iltaruualla on tarjolla ”vihreämpää” heinäsilppua. Aamuruualla kaikki saavat saman määrän mysliä/pellettiä ja ”keltaisempaa ja kuivempaa” heinäsilppua. Hevoset ruokitaan siis vain kaksi kertaa päivässä, mutta suurin osahan on vihreällä iltapäivät, osa jopa yön yli. Viikonloppuisin ruunat ovat useinmiten la-ilta-ma-aamu laitumella, samoin osa tammoista. Orit tulevat yöksi sisään ja yöksi ulkoilemaan vihreälle pääsevät oriit ja muut, joille ei normaalisti riitä tarhoja. Mutta kaikki eivät pääse vihreälle ainakaan joka päivä, varsinkaan ne hepat, jotka asuvat katostarhoissa. Osa saa kyllä ainakin arkisin myös ”lounasta” eli päiväruokaa.

Kaikkinensa, jos joku asia tällä tallilla on hevosten hyvinvoinnin kannalta hullusti niin minusta se on ruokinta. Hepat saa tosi vähän korsirehua ja valtavasti väkirehua tosi harvoin ja isoina annoksina. Vastaavasti yöruokintaväli on hurjan pitkä – neljästä seuraavan päivän klo kuuteen. Viikonloppu on myös ongelma niille hevosille, jotka ei ole laitumella sunnuntaina. Talleissa asuvat ruokitaan tuolloinkin kaks kertaa, mutta osa hiekkatarhojen hevosista sunnuntaina periaatteessa vain kerran – eikä tarhassa todellakaan ole mitään syötävää. Ja ruokamäärä on kutakuinkin sama – eikä 1 tai 1,5 pikkusankoa heinäsilppua todellakaan ole paljon mitään, hepat on popsineet sen puoleen tuntiin. Hevosilla onkin tosi paljon mahavaivoja, huomaa myös erilaisten mahaa parantavien mömmöjen määrä. Vastaavasti ne ovat käytännössä kaikki tosi löysällä kakalla. Ähkyjä ei kyllä esiinny (Vienan täällä oloaikana ei ole ollut yhtään), varmaan kuitenkin tuo suhteellisen säännöllinen laitumella olo / vihreän syönti auttaa vatsoihin ja pelastaa paljon ja hevosten juomisesta huolehditaan myös tosi hyvin. Toisaalta minun silmään hevoset ovat erittäin hyvässä lihavuuskunnossa. Ei missään nimessä liian laihoja vaan suurin osa sopivia, osa ravihevosiksi jopa hiukan pyöreitä, mutta ei lihavia.

Muutamia kivoja pikkujuttuja, jotka on pistäneet silmään:

• pesu/valjastuspaikalle tehdään isoihin saaveihin melassivesi heti aamusta ja kaikki hölkkäävät/hiittaavat yms. ohikulkevat hevoset saa juoda melassia aina, kun tahtovat – aikaa säästyy, kun jokaiselle ei tosiaankaan läträtä erikseen melasseja omiin sankoihin.
• sähköpaimenet toimii aurinkopaneeleilla
• kaikki vehkeet on muovia – helppo pestä ja pitää puhtaana, sitä en tiiä miten materiaali käyttäytyisi Suomen pakkasissa
• kieliside on leviä kumirenksu - näyttää näppärältä
• yhteiset riimut ja narut löytyy aina samasta paikasta ja kisariimut omastaan - ei tarvi etsiskellä omia

Mun hommaa siis on ollut ensisijaisesti hevosten uittaminen, sekä hölkkyrin, että muiden ;) Uittaminen on helppoa ja leppoisaa puuhaa auringon paisteessa. Tosin eka päivänä meinasin hukuttaa yhden laukkahevosen, joka suikkasi laiturin alta heti ”poismenopuolelle” ja jotenkin tarttui jalasta laituriin ja painui hetkeksi pinnan alle. Sen jälkeen oon keskittynyt ravureiden eiku siis peitsareiden uittamiseen. Lisäksi kuskaan hevosia paikasta a paikkaan b. Paikasta a hakeminen vielä onnistuu, kun karsinakartasta voi nimen perusteella luntata kuka missäkin asuu. Mutta, kun niitä pitäisi viedä takas paikkaan a, niin se onki jo hankalampaa – minä, jonka mielestä ennestäänkin kaikki lämpöset on näyttäneet aina aivan samalta, en tosiaankaan ole oppinut tunnistamaan ulkonäöltä 60 hevosta kahdessa viikossa. Näillä hevosilla on kyllä paljon useammin valkosia merkkejä kuin Suomen lämpösillä, mutta silti. Mutta Vienan hyvällä opastuksella ja runsaalla kyselemisellä homma on sujunut hyvin – vain kerran vein yhden hevosen väärään tarhaan. Ja kerran väärän hevosen hölkkyriiin, mutta ko. poni oli väärässä tarhassa – mistäpä minä sen tiesin. Eniten säikäytti, kun otin kävelykoneesta vahingossa ravihevosen sijaan laukkahevosen ja laitoin ketjuun kiinni hoitopaikalle. Laukkahevosia ei voi sitoa kiinni, kun ne saa heti vetopaniikin (ratsut – pöh ;) ). Onneks tää sattu oleen se ainoa ”quiet tapaus”, joka osasi seistä ketjussa ja vahingolta vältyttiin! Lisäksi olen pessyt paljon vesikuppeja vakihenkilökunnan iloksi – se ei ehkä ole poikien favoritehommaa. Lisäksi hiittien välissä oon Vienan kaverina, kun laitetaan edellisiä hevosia kävelykoneesta pois, harjataan yms. ja haetaan seuraavan ryhmän hevosia paikalle. Hommaa riittää tehtäväksi todella mullekin asti - taukoja ei tunneta.

Hölkkäkoneen laittoa aamutuimaan

Hepoilla on aina loimet (aurinko, ötökät kai kylmäkin... sit talvella)

Pipa ui

Ja rapatessa myös roiskuu – mulle on asennettu nyt kiinteä Australian matkamuisto! Viime maanantaina, kun olin hakemassa kahta hevosta tarhasta aika kaukaa Viena kiirehti innolla mulle avuksi mönkkärillä (mää en oo mönkkäriin koskenut). Kaikki tallin portit aukee sisäänpäin: karsinaan tai tarhaan (mikä muuten on musta tosi hyvä hevosten kans, kun siihen vaan tottuu – jotenkin tuntuu, että noin hevoset oppii oleen rynnimättä, kun ne aina joutuu eka peruuttaan pois oven eestä ennenku ulos mennään - eikä ovet oo eessä käytävillä). No – mää seisoin tarhan sisäpuolella ja Viena ajo mönkkärillä porttiin, eikä huomannut, että olin niin lähellä. Portti pasahti suoraan mun yläetuhampaaseen ja hampaasta mureni etupuolelta kiille kokonaan palasiksi. Hevoset oli kaukana tarhan toisessa päässä, joten hevosiin asia ei liittynyt millään lailla. Haverin jälkeen kaikki sujui kuitenkin kuin Strömssössä: sain samalle päivälle ajan läheisen kaupungin Somerset Dental Careen, hamppilääkäri totesi röntgenkuvassa, että hammas ei ollut murtunut ja paikkasi puuttuvat osat tosi nätisti. Hienoa työtä - paikkaa ei huomaa ollenkaan ja mitään värieroa muihin hampaisiin ei ole! Ja matkavakuutus korvas lystin kahdessa päivässä. Muutoin pahemmilta kämmeiltä on vältytty – koputan puuta, kun kirjoitan tätä, on pari päivää vielä hommia jäljellä.

Tältä se näytti - nyt on entistä ehompi :)

Mää oon ollu mukana raveissa kolme kertaa: kaksi kertaa Sydneyn pääradalla Menanglessa ja kerran pienemmällä radalla Penrithissä. Raveihin mennessä hepat puleerataan kunnolla, pestään, kaviot öljytään ja show shinea menee puoli pulloa. Myös ihmiset käy ennen lähtöä suihkussa ja pistää parempaa päälle. Käsiohjelmassa on oikeen ohjeet, että paskasissa kamppeissa ei voittajahaastatteluihin ole asiaa. Ja tytöt siellä sitten hoitaa heppoja bling bling -paidoissa ja avokkaissa.

Ohjeita käsiohjelmasta

Viena ja Green juhulatamineissa

Myös heppojen kamat on siistit - kuskit ajaa hevosta omistajan väreissä

Raveissa musta ei oo kauheesti apua, koska valjastuksiin varsinkaan kilpailutilanteessa en koske! Mutta toki osaan talutella hevosia autosta pois ja takas autoon, kanniskella tavaroita, laittaa melassivettä ja käyttää hevosia vessassa. Luit aivan oikein käyttää vessassa pissalla. Täällä on aivan huiput heppojen vessat radalla ja kaikki hepat osaa pissata vessaan ku niille viheltää! Pissaa ne kyllä valjastuspaikallekin, jos niitä pissattaa, eikä kukaan vie vessaan. Mutta vessassa käynnistä kyllä huolehditaan ennen strattia hyvin – pissattaakohan kaikkia suomalaisia ravureita ja ratsuja kisoissa, kun niille ei oo vessaa? Myös dopingtesteihin jouduttaessa vihellyksestä pissaaminen on hyvä taito. Kaikki voittajat testataan.

Pisulla...

ja pesulla

Lähinnä olen kyllä raveissa ollut seuraneitinä ja paparazzina :) Menanglen ravirata Sydneyssä on aivan upea. Valjastus- ja hoito tapahtuu kokonaan sisähallissa, jossa on tosi hyvät puitteet niin hevosille kuin ihmisillekin. Myös katsomot sun muut on hienot. Penrithin rata oli taas aika tavallinen, kuten vaikka Oulussa – tosin ravintola oli semmoinen hieno klubi. Tällä kertaa osa hevosista oli sijoitettu ”jabatyyppisiin” bokseihin valjaskatosten sijaan, koska yksi varikon talleista oli purettu ja tilalle rakennetaan uusi hienompi. Hevosia ei lämmitetä ennen starrtia, mutta ainakin kesäisin täällä on aika lämmin jo valmiiksi. Se pisti itsellä (ei erityinen ravi-ihminen) silmään, että kuskit tosiaan hakevat hevoset valjaskatoksilta ja tuovat ne sinne takaisin. Kuskit myös näyttävät auttavan hevosen omistajia valjastuksen viimeistelyssä ja hevosen purkamisessa startin jälkeen – piti hieraista silmiä näenkö oikein! Startin jälkeen hevoset tietty pestään ja Menanglessa oli käytettävissä kävelykone, jonne pollet sai tuupata kuivattelemaan. Menanglessa näin myös raviponilähdön. Kaikki ei oo suuressa maailmassa hienompaa – raviponit oli ihan shaissea! Ne oli ties millaisia ja minkä kokoisia tahansa. Ne juoksi tyyliin rivissä / epämääräisenä joukkiona takakaarteesta maaliin = muutaman sata metriä. Ei se ollut mitään kilvan ajoa vaan ihan höpsötystä. Suomessa sentään ponilähdöissäkin ajetaan kilpaa, vaikka ne lasten juttu onkin!

Menanglen varikkua

Penrithin varikkua

Ihan kärryihin asti ei voinu valjastaa "jabassa"

Jos jonkin kokosia ja näkösiä poneja juoksemassa "kilpaa"

Yks hauska juttu raveissa on myös. Ennen starttia raviradalla pyörii aina kaksi ratsua – tosi coolia tapausta. Niiden tehtävä on mennä ravihevosen eteen ja ratsastaja pitää päästä kiinni, jos hepoilla on ongelmia tai varusteita pitää korjata tms.

Tallin hevoset on pärjänneet ravireissuilla hyvin: Lucy voitti Penrithissä ja American oli toinen. Showgirl voitti Menanglessa ja Herby oli toinen ja toisella kertaa Hoody oli toinen ja Banner kolmas. Joka kerta oli kolme heppaa mukana. Raveja on tän kahden viikon aikana ollut muuallakin, mut pojat on menneet hevosten kanssa ja niistäkin on tullu sijoja ja voittoja, kuten yks mun suosikkihepoista Josh – söpö pieni ori J Tiistaisin ajetaan koelähtöjä (ja välillä myös startteja) Menanglessa, joka on myös kaikista lähin rata. Eka tiistaina koelähdössä oli 8 tallin hevosta ja 2 startissa ja toka tiistaina 7. Mää en ollu ekalla koelähtöreissulla mukana, mutta toka kerralla olin. Se oli kaikista kivoin ravireissu, koska nyt teinki jotain - kyllä musta peitsareiden hoitaja tulis - heleposti! Ja mun lemppari Wally oli super :)

Tallissa siis tosiaan on hyviä hevosia, paras just nyt on For a Reason, Frank, joka mm. voitti syksyllä Queenslandin osavaltion isoimman kilpailun ja vuosi sitten Victorian isoimman kilpailun ja oli tänä vuonna Australian isoimmissa kisoissa kolmas! Bling It On oli viime kauden Australian paras 3-vuotias ja Bamako Mali paras 2-vuotian tamma. Kasvamassa on uusia tulevaisuuden lupauksia. 1-vuotiaita on tuossa totutettu valjaisiin ja hobleseihin. Minusta on ollut kiva katsoa, että vehkeitä tosiaan totutellaan pitämään ensin omassa karsinassa ja kävelykoneessa pala kerrallaan monta monta päivää ennen kuin kärryjä edes kokeillaan perään. Hoblesien opettelu on kyllä aika rankkaa puuhaa varsoille, koska ne on aika kireällä ja näytti helposti hankaavan jalat auki.

Vapaa-aikaa täällä ei siis juuri ole ;) Iltapäivisin tauolla me yleensä syödään (koska aamukuuden ja klo kahden välillä ei yleensä syödä mitään) ja nukutaan päikkkärit (jotka myös maistuu, ku joka aamu herätään niin aikaisin). Kerran käytiin tauolla uimassa paikallisessa ulkouimahallissa ja joskus on käyty kaupassa tms. Iltaisin on joko laitettu ruokaa kämpillä, laiskoteltu tms. tai käyty kaupassa tai ulkona syömässä. Ja ravi-iltoina on tultu vasta yömyöhällä kotiin. Yhtenä iltana kävimme elokuvissa – elokuva oli ihan p**a (ei kannata mennä kattoon elokuvaa nimeltä Unfinished Business – se ei oo hauska). Mutta elokuvissa kannatti käydä, että näki paikalliset 1-luokan salin tuolit. Makiat lepotuolit loikoilla!!! Tosin niistä joutui maksamaan lisämaksua, mutta pari dollaria oli hyvä sijoitus.

Yritimme myös varata ratsastustunnin läheiseen ratsastuskouluun, mutta lukuisista puhelinsoitoista, vastaajaan jätetystä viestistä ja paikanpäällä käynnistä huolimatta emme tuntia onnistuneet varaamaan. Varsinaista palvelua :( Kun kävimme paikalla, vastuuhlö piti just yksityistuntia ja sanoi meille, ettei voi jutella meidän kanssa, koska hänellä on asiakas – siis ihan fiksua sinällään. Lupasi soittaa illalla – arvatkaa vaan soittiko? Kerran se oli yrittänyt soittaa vastaajaviestin jälkeen, mut me oltiin töissä silloin, eikä Vienalla ollu puhelin taskussa. Että ratsastamaan ei sitte menty.

Eka viikonloppu täällä oli vapaa la päivästä maanantaihin asti. Huomasin vähän turhan myöhään, että just silloin lauantaina oli Sydneyssä Madri Gras paraati (Austraalian tai ehkä koko maailman suurin gayfestari). Sitä olis ollut huippua mennä kattomaan! Yritimme varata majoituksen Sydneystä ja mennä, mutta kaikki järkevän hintaset majoitukset oli täynnä :( Emme kuitenkaan ruvenneet maksamaan yhdestä yöstä ankeassa hotellissa 170 $/ hlö, kun samaan aikaan varasimme Balilta kivan näköisestä hotellista kolme yötä kahdelle tuohon samaan hintaan 170 $ (eikä se ollut suinkaan halvin mahdollinen siellä). Madri gras –paraati jäi sitten ikävä kyllä näkemättä - seuraavaan kertaan ;)

Ajelimme sitten lauantai-iltapäiväksi vajaan tunteroisen matkan rannikolle Wollongongiin. Kerkesimme pariksi tunniksi piitsille, katselimme vähän kaupunkia ja kävimme syömässä mukavassa texmex-ravintolassa, missä nautimme myös kannullisen erittäin hyvää mangomojitoa, ja aivan superihanassa suklaajälkkäriravintolassa, nam!

Pimu ja pirssi :)

Sunnuntaina menimme sitten päiväseltään käymään Sydneyssä ja päivä hurahti kokonaan Taronga Zoossa, joka oli Vienan must to do –listalla! Ihan kiva zoo, eläimillä kohtuulliset olot eikä mullekaan tullu kovin paha mieli. Kirahvit oli meidän ehdottomat suosikit <3 Isot kissat vähä vaikutti stressaantuneilta – petoja on vaikea pitää häkissä. Mutta tietysti eläintarhat tekee tosi arvokasta työtä uhanalaisten lajien kantojen ylläpitämiseksi. Tuoltakin oli palautettu luontoon mm. useita tiikereitä, joiden geeniperimä oli myös hyvä. Kun eläimet lisääntyvät, kumppanit valitaan tarkkaan eri eläintarhoista eri puolilta maailmaa. Me annettiin kaikki meidän kolikot Tasmaanian tuholaisen eli pussipirun kannan elvyttämiskeräykseen! Päivä kului rattoisasti ja viimeisiä eläimiä (juuri sillä hetkellä pygmihippoa eli kai kääpiövirtahepoa, joka tosin oli piilossa veden alla) katsellessa ihmettelimme siinä samalla, että onpas täällä eläintarhassa aika vähän porukkaa tänään. Saman tien kuuluikin kuulutus: attention – zoo on suljettu, voisitteko poistua! Sopivasti ehdittiin siis viimeiseen lauttaa, olis ollu noloa myöhästyä ja unohtua eläintarhaan… Illan päätteeksi ostelimme tuliaisia Sydneyn turistikrääsäkaupoista ja kävimme syömässä Rockseilla.

Ne Sydneyn tunnetuimmat maamerkit vielä kerran

Suosikkieläimet <3

Hyvin sporttisen näkösen minipossun (mikä lie ollut rotu) ihqut porsaat

Iloinen pyjama-asuinen turisti

Oopperatalo tästä kulmasta

Öinen Sydney saa jäädä, kun mennään kotiin!

Toisena viikonloppuna la ja su oli töitä, mutta la iltana kerkesimme kuitenkin syömään lähimpään kaupunkiin Camdeniin. Loppuillasta törmäsimme myös tallin poikiin ja omistajapariskuntaan ja istuimme heidän kanssaan muutaman bissen ajan. Sunnuntaityöpäivä alkoi aamuseiskalta, mutta koska hommia on su vain vähän, oli päivä oikein leppoisa. Viena ehti pitkästä aikaa ratsastamaan ja minä kirjoittamaan tätä blogia!

Viena ja Pixel

Täällä alkaa yöt ja aamutkin olla jo tosi viileitä, vaikka päiväksi lämpeneekin 20-30 asteeseen ja loppuviikoksi luvannut taas 35. Mutta niin vain Australian aika alkaa olla ohi ja sama alkaa valua kohti pohjoista! Torstaina lennetään Balille - Vienakin lähtee viikoksi lomalle! Sieltä sitten lisää - loppuun mun suosikkiheppoja kahdessa polvessa: Master ja Wally <3