Heini ihmemaassa: Rosentit paukkuu aktiivisuusrannekkeessa ja lisää hevosista, 14.2.2016

Määpä kirjottelen ja julkasen tän uuden jutun nyt aika pikaseen edellisen perään - täällä on ollut superkiireinen viikko... eli ei mitään mahdollisuuksia mihinkään kirjoitteluun, mutta just tänään lauantaina on vapaata - isäntä on jonkun kaverinsa synttäreillä, joten saapi loikoilla rauhassa koko illan!! Ens viikko tulee oleen taas kiireinen - se on jo ennakkoon tiedossa eli sama tehä tää nyt!

Olen siis ollut nyt vajaat pari viikkoa (tiistaista 2.2. alkaen) täällä Fiordland Horse Treks (http://www.fiordlandhorsetreks.com/) - vaellustallilla orjana :) Siltä se tosiaan välillä tuntuu, koska ruokaa (joka pitää usein itse laittaa, mutta se on kyllä hyvää ja sitä on riittävästi - lue liikaa!!!) ja majoitusta (ihan kiva, oma huone) vastaan on osana päivistä töitä aamuysistä ilta seiskaan, puolen päivän lounas- ja kello neljän teetaukoa lukuunottamatta. No toisaalta jotkut toiset päivät ovat kyllä sitten selkeästi leppoisampia - ehkä yks vaellus ja sillä selvä! Ja luontoisetuihin on kuulunut myös välillä liiankin kanssa mukavaa iltaohjelmaa! Ja tää viikonloppu nyt vaikuttaa olevan vapaa kokonaan :)

Melina ja Maria

Meitä "apulaisia" on nyt täällä kaksi: minä ja 18-vuotias Melina Saksasta. Melina on oikein mukavaa seuraa!! Eka viikon mulla oli kaverina ranskalainen 22-vee Maria, mutta hän lähti tiistai-iltana jatkamaan reissuansa. Maria oli kanssa mukava, oikeastaan välillä hyvinkin mukava, mutta käsittämätön besserwisser. Niitä uskomattoman elämäniloisia parikymppisiä, jotka tietää aivan kaikesta aivan kaiken, joilla on suuria suunnitelmia (ja luuloja) tulevaisuuteensa ja, jotka julistaa tätä kaikkea aina ja koko ajan ;) Onneks mulla on sangen pitkä pinnna, enkä oo niin herkkähipiäinen, että jaksaisin ottaa nokkiini mistään tyhjästä. Lähinnä huvitti saamani opastukset munien paistossa, perunajauhelihalaatikon lämmityksessä, hevosen talutuksessa ja tiskikoneen täytössä ;) Hetkittäin hänen jutut kyllä myös raivostutti, mutta lähtökohtaisesti aivan sama... eniten ehkä se, että hän kertoi kaikenmaailman stooreja tästä paikasta esim. asiakkaille ja mulle kyllä oikeasti jäi epäselväksi keksikö hän puolet itse, käsitti väärin vai mistä ne oli peräisin - kun mulle Andy kertoi välillä ihan muuta. Hienoa, että, joku on noin osaava ja viisas jo noin nuorella iällä ;) Mutta hyvin me toimeen tultiin monessa mielessä!!

Tämän tallin (tai siis eihän täällä mitään tallia ole) peruspalvelu on lyhyet ratsastusvaellukset eritasoisille ratsastajille. Pitkiä tms. kummoisempia vaelluksia ei ole käytännössä tarjolla. Lyhyeiden vaellusten lisäksi ohjelmassa on talutusratsastukset isommille ryhmille ja lapsiperheille, luonnonmukaisen hevosmiestaidon (natural horsemanship) -periaatteen mukaiset käsittely/ratsastustunnit (tarjolla harvemmin, lähinnä kysyttäessä / muutamille paikallisille). Kaikkineen pitää ottaa seuraavaan blogiin enempi kuvia heppahommista, mutta tässä kuitenkin selostusta!

Nää on niitä omia kasvatteja, osin kouluttamattomia ja emätammmoja, yms., jotka vaan lomailee - ei vaellusheppoja!

Perusasiakkaani tähän mennessä ovat olleet:
- Eurooppalaiset, jotka osaavat ratsastaa: esimerkkeinä voisi mainita viiden norjalaisnaisen porukka, joista mm. yksi oli toiminut 8 vuotta ratsastuksenopettajana ja kisannut kenttää, tai saksalaisnainen, joka kisasi koulua vaativalla tasolla. Mukava esimerkki oli nuori ruotsalaispariskunta, joista nainen toimi Sundsvallissa ympäristötarkastajana ja mies oli biologi ja teki paikallisessa "Elyssä" (mikä lie ollutkaan tuo valtion viranomainen nimeltään), Eu-tukitarkastuksia ja nimenomaa perinnebiotooppijuttuja. Mies myös haaveili osa-aikaisesta maatalousneuvoja/konsultin työstä ja oman vaellustallin perustamisesta :) Voinette arvata, että meillä oli paljon yhteistä puhuttavaa. Näiden kanssa mennään 1,5 tunnin lenkki, jolla ravataan ja laukataan pikkupätkät (ja siis tarkoitan todella pikkupätkät) ja pidetään mehu-keksitauko.
- Eurooppalaiset, jotka eivät osaa ratsastaa (ovat ratsastaneet kerran pari tai ei koskaan). Heillä kuitenkin yleensä jonkinlainen käsitys mihin ovat tulleet ja edes joku oletus hevosesta eläimenä. Suhtautuvat ratsastukseen yleensä yritteliäästi ja rennosti ja ymmärtävät ja noudattavat annettuja ohjeita. Esimerkkinä voisi mainita useita ranskalaisia, englantilaisia jne. yleensä pariskuntia. Myös tähän mennessä yksi kiinalainen perhe, isä, äiti ja kaksi 10-12 vee tyttöä kuuluivat yllättäen tähän kategoriaan. Heidän kanssaan kävellään koko lenkki vähä lyhennettynä versiona noin 1,5 -2 h ja pidetään tauko, mutta he ohjaavat/hallinnoivat hevosiaan pääosin itse (siis jonon mukana).
- Aasialaiset, joilla ei ole minkään valtakunnan käsitystä hevosesta, ratsastuksesta, englanninkielestä tai oikein mistään muustakaan tähän vaellukseen liittyvästä asiasta - paitsi, että he haluavat ottaa noin miljoona kuvaa itsestään, toisistaan, maisemasta, hevosta, meistä vetäjistä ja halauavat itse tulla kuvatuksi kaikkien edellä mainittujen kanssa. He ovat usein hevosen kanssa tiuhtina meillä vetäjillä. Heidän kanssaan tehdään lyhyempi retki, ainakin matkallisesti - siis vaikka heillä olisi sama 1,5 h aikaa me hädin tuskin ehditään tehdä 2/3 osaa normaalista kävelylenkistä ja välillä ostavatkin vain 1 h. Osa kyllä hallitsee hevosensa ihan itsekin, mutta hauskoja ne silti on - yhdelläkin miehellä oli kamera ranteessa, rinnassa, selfietikun päässä ja vielä järkkäri kaulassa roikkumassa :D
- Koululaisryhmiä, joita taluteen 20 minuuttia/ipana on ollut myös parina päivänä - noin 30 tenavaa opettajineen ja vanhempineen on ratsastanut 12 hevosella useammassa ryhmässä. Heitä vain talutetaan lähipelloilla. Suurin työmaa on saada ipanakatras hevosten selkään ilman katastrofia. Ensimmmäinen ipanani itki aluksi 5 minuuttia, mutta äitinsä vaan sano, että "you can do it"... sain puhuttua poikaparan iloiseksi ja talutin häntä lenkin ajan pitäen samalla koko ajan kädestä kiinni - Heini the lapsikuiskaaja :D :D

Normaali työpäivä koostuu seuraavista asioista:
- hevoset (kaikki 14) ajetaan mönkkärillä laitumelta kentälle.
- kentältä poimitaan seuraavaan vaellukseen tarvittavat hevoset pikkutarhoihin aitaan kiinni, kukin aina omalle samalle paikalleen. Mulla meni reilu viikko, että opin tunnistaa nuo 14 hevosta ja muistamaan niiden paikat aitauksessa.
- hevosille varusteet päälle = satulat ja suitset
- asiakkaille safety instructions englanniksi selostettuna ja nimet vastuuvapauskaavakkeeseen, sopivien kypärien valinta
- safety demonstration: selästä ite näytän ja selitän perusistunnan, jalustimien oikean asennon, ohjien pidon, kääntämisen, liikkeelle lähdön ja pysäytyksen yms. mitä milloinkin muistan porista - riippuu myös vähän em. asiakasryhmmästä millä tyylillä asiaa selitetään!
- jonossa vaellukselle, alussa vetäjällä selästä alas-ylös hypppimistä, kun pitää aukoa ja sulkea portteja
- kiivetään kukkulalle, pysähdys aina samassa paikassa - kuvataan asiakkaita hienossa maisemassa :D
- laskeudutaan ja kiivetään seuraavalle kukkulalle, selostan lähistöllä näkyvät vuoret ja järvet ja muut (oon opetellu kartasta), otetaan lisää kuvia asiakkaista
- laskeudutaan, kierretään lampi, kiivetään seuraavalle kukkulalle, alas hevosten selästä (=avusta asiakkaat alas), hevoset kiinni aitaan, asiakkaille mehua ja keksiä, ota lisää kuvia asiakkaista, avusta kaikki takas ylös ja matka jatkuu
- alas kukkulalta ja kohti tallia (pompi taas selästä alas-ylös, kun auot ja suljet portteja)
- auta asiakkaat alas, viedään kypärät hyllyyn, pyydetään kirjottamaan vieraskirjaan, yritetään muistaa periä maksu (kerran unohdin)
- otetaan varusteet hevosilta (paitsi, jos ne jatkaa vielä hommia heti perään)
- päivän päätteeksi, kun ryhmiä ei enää ole hevosen päästetään irti ja ajetaan takas laitumeen.
- jossain välissä on täytetty vesiastiat ja siirretty laitumen aitaa = hevosia ei päästetä kirmailemaan valtoimenaan pitkään heinikkoon vaan pitkää heinikkoa otetaan laitumeen pari metriä päivässä - siten hepat tosiaan syö heinän eikä napsi sieltä täältä ja tallo loppuja!
- parin päivän välein kerätään paskat kentältä ja "laittoaitauksista"

Hevostenlaittohommissa!

Siinäpä perushommat tähän saakka - tietysti päivät jolloin on esim. isoja ryhmiä on vähä erilaisia yms... Näitä puuuhia on tekemässä minä, Milena, Andy ja Boo. Minä ja Milena hoidetaan asikaspuoli pääosin keskenämme ja ratsastetaan, muut on mukana muissa puuhissa, mutta tekee myös muuta, esim. vetää mönkkäriretkiä, joita siis on myös tarjolla!

Puheissa on ollut, että mun täällä ollessa aloitettais uusien vaellusheppojen (entisiä ravureita, olleet laumassa laitumessa viime toukokuusta) ratsukoulutus. Ja ens viikolla tulee tosiaan se mainosvideoiden kuvaaja! Että sittenpä näkee mitä kaikkkee vielä tulee vastaan.

Töitten tekeminen on lähtökohtaisesti suht helppoa ja mukavaa! Se sisältää runsaasti asiakkaiden kanssa juttelua, joten hei oikeesti mun kielitaito kehittyy väkisinkin - great!!!

Paikassa ei siis ole tallia vaan hevoset (kaikki edellisessä blogissa mainitut noin 40 kpl) elelee siis laitumissa. Laitumissa ei ole mitään suojia paitsi jonkin verran puita - lähinnä varjoa tarjoamassa. Nyt kesällä ei takuulla mikään ongelma, kun ei täällä ole käytännössä edes mitään ötököitä. Mutta... talvella näillä seuduilla on kuitenkin nollakelit ja saattaa sataa luntakin, joka tosin ei maahan jää... että vähän karulta kuulostaa, mutta kai nuo pärjää...

Tallin pitäjä Andy noudattaa natural horsemanship -ideologiaa ja on sen lähes fanaattinen kannattaja. Siitä kerron ens kerralla lisää, ettei tää homma nyt ihan kokonaan lähde lapasesta!

Töiden lisäksi täällä on kyllä saanut puuhata välillä liiankin kanssa kaikenlaista - en valita, koska kiva nähdä paikkoja. Viime perjantai-iltana oltiin uudemman kerran veneilemässä ja kalalla - ei tullut kalaa, mutta heitinpäs virveliä minäkin, kuten viime blogin kuvasta näkyi :) Lauantaina olimme Marian kanssa päivävaelluksella Kepler -trackillä (http://www.doc.govt.nz/Documents/parks-and-recreation/tracks-and-walks/southland/kepler-track-brochure.pdf). Kepler-track on yksi Great Walkeista NZ:ssa. Koko reitin kiertäminen kestää (2)-3-4 päivää. Me emme siis olleet kiertämässä sitä kokonaan / yöpymässä matkalla vaan tekemässä päiväretken Te Anausta käsin Mt Luxmoren huipulle ja samaa reittiä takas.

Lähdimme liikkeelle Marian autolla aamulla kasin aikaan, ja puoli ysin aikaa aloiteltiin käppäily. Reitti oli ekat kilsat tasaista Te Anau järven rantaa. Sitten alkoi nousu vuorelle - melko homma, kaikkineen noin 16 km - siis yhteensuuntaan ja 1400 m ylös! Kävelyaikaa meni noin 5 tuntia ja, kun vähän taukojakin pidettiin huippu saavutettiin puoli kolmen aikaan! Ja olihan matkalla upeat maisemat: upeaa monenlaista metsää, puuraja, puuton huippu, vuoriston kukat. Ohitettiin myös reitin majoitusmaja, ei mikään autiotupa vaan maksullinen majatila (52 $/yö) makuulavereineen, keittiötiloineen ja vessoineen.

Alkutaivalta...

... Te Anau järven rantaa myöten.

Monenlaista metsää matkalta...

... ja kasvillisuutta...

... kunnes saavutettiin puuraja, joka

...todella oli säntillisen tarkka.

Vuoren laella kukki monenmoista - enempikin kuin nämä!

Luxmore Hut

Yhä ylös yrittää....

.. huipulle hän kiipeää!

Mutta kipuaminen todella kannatti kyllä, kuten tältä 360 videolta voitte vilkaista (mukana myös saksalaisia poikia :D )!

Laskeutumaan lähtiessä piipahdettiin mönkimässä Luxmore Cave -tippukiviluolassa, alku oli melkein konttaamista, mutta siten päästiin kävelemään 100 metriä "jään sisällä" -olo tunnelmissa! Kiitos Jussi ja Miina Ledlenseristä - siitä on ollut iloa jo monessa menossa :)

Vuorelle kiipeäminen on toki rankkaa, mutta laskeutuminen on tosi veemäistä!! Se ei ole niin rankkaa, mutta se sattuu... jalkoihin, alaselkään, varpaisiin! 10 km alaspäin tuntui paljon pidemmältä, kuin ois ikinä mennessä uskonut! Alas ja autolle selvittiin - ja mää olin tosi ylpeä, että jaksoin 32 km (Maria 22 vee sanoi, että oot sää kyllä tosi fit, ei hänen äiti ois ikinä jaksanu ;) ). Ja mun polvi ei ottanut ollenkaan pahakseen tällaista pikkuretkeä - hieno homma!!! Ja aktiivisuusrannekkeessa oli illalla 419 % aktiivisuutta ja 64610 askelta :)

Sunnuntaina oli kolme vaellusta, joiden ja edellisen päivän omin jaloin vaelluksen jälkeen olo oli sellainen, että, jos vaikka heittäytys sängylle makaan... Mutta ei - naapurin Steve ja Boo halus lähtä käyttään meitä joella! No ei kai siinä - sinne siis. Hieno paikka sekin oli, kalaa ei taaskaan tullut, mutta pääsimmepäs kultaa huuhtomaan! Kultaa löytyikin ehkäpä 5 hiukkasta :) :) Illalla grillattiin ja syötiin porukalla Steven lammasaitaukseen eksyneitä kauriita ja olipa muuten super hyvää. Melinakin oli saapunut tilalle kullankaivuuretken aikana.

Ommaa kultaa ettimässä ;)

Ledlenser auttaa myös kultahiukkasten keräilyssä!

Andy, Boo, Steve, Maria ja Melina

Arkipäivät kuluivat todellakin työn merkeissä aamusta iltaan.... hevoshommia, lampaan kertisemistä (= villojen pakkausta), ruuan laittoa yms... ja illat kämpillä loikoillen, useempana iltana katsottiin leffaa Netflixiltä. Perjantai oli ensimmäinen päivä, ku päästiin vapaalle jo iltapäivällä. Boo nakkas mut ja Melinan Te Anaun keskustaan. Kierreltiin tuo 2500 asukkaan kylä iltapäivässä melkolailla ympäri, katseltiin järven rantamaisemat hotelleineen ja motelleineen, puisto, omakotitaloaluetta, osteltiin vähä tuliaisia yms. ja käytiin kahvilla Sanflyssa, joka kuulemma kylän paras kahvila!

Andyllä on vain noin 300 lammasta eli Andy ja Boo keritsi niistä osan itse - toisin kuin Steven luona (vrt. viime blogi), missä ammattikeritsijäporukka keritsi 800 lammasta vissiin päivässä (=vain osan Steven lampaista;) )

Myös lauantaina oli leppoisa päivää - eli ei asiakkaita ;) Aamupäivällä siivottiin Melinan kanssa päälisin puolin tämä melkoisen hmmm.... sikainen huusholli. Heppojen hoidoksi riitti vesien laitto ja aidan siirto. Kun vielä ruokittiin kanat ja ankat niin muu aika tässä onkin vaan lueskeltu ja loikoiltu! Huomenna on tiedossa kiva päivä: lähdetään koko päivän retkelle Milford Soundiin (http://www.milford-sound.co.nz/), joka on ehkä tän seudun kuuluisin luonnon kohde / nähtävyys! Mennään Andyn kaverin retkifirman retkelle - eli vähän jotain "palkkaakin" tästä orjuudesta tulee, kun ei tarttee maksaa ;) Ja aamulla meikä saapi ajella ekka kertaa myös autolla kylille, iik jännää - no josko se vasenpuoleisuus palautus mieleen nopeempaa, ku viime vuonna ihan eka kertaa kokeillessa!!