Te Anau vielä kerran! 21.2.2016

Viimeistä viikkoa heppatallihommissa viedään ja maanantaina = huomenna matka jatkuu. Tulevista nettiyhteyksistä ja ajankäytöstä ei oikein ole harmaita haisua (uskoisin, että tulevat olemaan hyvät, koska nykyään joka paikassa on ;) ) - siispä yksi päiviys kuvineen ennen lähtöä. Edessä on 10 days busroadtrip to Christchurch with Saija, jippeee -  kunnon matkailumeininkiä siis seuraavaksi :)

Jos edellinen viikko täällä oli työntäyteinen, niin tämä viimeinen viikko ei sitten ollutkaan. Olin saanut nauttia 3 viikkoa upeasta hellesäästä (ja ihmetellä miksi raahasin mukanani tuulipuvun, kahdet farkut, useita pitkähihaisia jne...), mutta Uuden Seelannin sääthän ovat sangen vaihtelevat ja nyt onkin sitten satanut ihan kunnolla - ja tarkoitan todella SATANUT - monta päivää lähes putkeen. Sää on myös ollut kohtuu viileä - noin 15 astetta. Tosin, kun aurinko pikkaisen uskaltaa pilkistää pilven raosta, se lämmittää heti tosi paljon! Sateen takia asiakasvirta tyrehtyi melkolailla = varauksia ei ole paljon ollut ja rankalla vesisateella kukkuloille ei mennäkään ratsastamaan liukkaiden pohjien takia. Päivät ovat siis kuluneet muutaman vaelluskeikan, kanojen ruokkimisen (myös uusi tipu kuoriutui, mutta kissa tai opossumi söi sen heti toka yönä...) ja mun osalta erityisesti kokkaamisen parissa - ja lisäksi kirjan luvun, nettisurffailun, kirjoittamisen, elokuvien jne...

Viikkoon on toki mahtunut edellisten lisäksi vähän muutakin - viime lauantain vietimme siis Melinan kanssa keskenämme "kotona", kun Andy lähti synttäreille yökyliin ja Boo jonnekin minne lie pariksi päiväksi! Viime kerralla kerrottujen hommien lisäksi teimme kävelyretken läheiselle Te Anaun Lions-klubin näköalatasanteelle - hienoista kuvista tässä blogissa osa on Melinan hyvällä kameralla otettuja, mm. nuo panoramat ja tallityökuvista saan kiitellä Itzeliä :) Kävimme myös kuikkimassa naapurin Steven talolle!

Naapurin Stewen talo on ihan hienolla paikalla!

Viikon kohokohtia oli viime sunnuntain retki Milford Soundiin. Kun tässä samalla opin englantia, niin tiedoksi teillekin, että fiord on vuono ja sound on myös vuono, mutta leveämpi kuin fiord. Milfordiin on Te Anausta noin 120 km ja sinne järjestetään lukuisia ja taas lukuisia päiväretkiä. Andy järkkäsi meille retken Milford Soundiin kaverinsa Frankin bussikyydillä (Frank ajaa turistibussia) - eikä siis tarvinnut maksaa eli vähä "palkkaa" tästä helposta ja mukavasta työstä. Retki alkoi jännittävästi, koska mun piti ajella autolla bussin lähtöpaikalle keskustaan. Vasemmalla ajelu sujui (lähes) kuten vanhalla tekijällä, kummasti se oli viime vuodesta takaraivossa, senkun lähti ajelemaan!

Meno- ja tulomatkalla pysähdeltiin kaikki komiat maisemapaikat - mun mielestä AIVAN liian pikaisesti. En tosiaankaan ole turistibussitour-henkinen matkailija. Onko mitään rasittavampaa, kun täpötäys bussi ja porukasta puolet aasialaisia ja pikaiset pyrähdykset sen seittämässä kohteessa: porukka kipi kipi ulos bussista, ota niin monta valokuvaa kuin ehdit ja kipi kapi takas bussiin ja matka jatkuu. Kuka ehtii lukea rauhassa kylttejä? Kuka ehtii sekä ottaa valokuvia että rauhassa katella paikkoja? Kuka ehtii istuskella vaikka kiven kolossa esim. lukemassa kirjaa tai vain nauttimassa olostaan? Ei oo kyllä tuommoinen matkailu mun juttu...

Mirror Lakes

Laivaretki Milford Soundiin

Milford Soundie: Melina&Heini

Noi on hylkeitä mitä tuolla mötköttää!

Vuonon suu mereltä katsottuna!

Takasin päin - delfiinit pomppi tuossa keulan edesä <3

Ja takas satamaan - siis toi ei ole meidän paatti vaan seuraava!

Matkan varren pysähtymispaikkoja: The Cashm - upea puro&putous, jonka puro oli kalkkikiven kaivertanut!

Ikijäätikköä

Mun mielestä sievin kukka vuorilla :)

Uuden-Seelannin toinen kahdesta puusta, jotka pudottaa lehdet talvella, kukki nyt - suurin osa ikivihreitä vaikka lehtipuita.

Maisemia matkan varrelta!

Eglinton Valley

Mutta retki Milford Soundiin kyllä kannatti, kuten kuvat ehkä kertovat. Upeita paikkoja näkyi sekä matkan varrella, että itse vuonolla missä siis teimme parin-kolmen tunnin laiva-ajelun vuonolla. Hauskinta oli ehkä delfiiniparvi, joka ui ainakin 15 minuuttia paattimme keula-aallossa, parhaimmillaan ainakin setsämän delfiiniä - katso delfiinivideo! Mutta mikäli tänne joskus tulette ja saatte itse valita suosittelen ehdottomasti menemään a) omalla autolla ja viipymään pidempään ja/tai b) kävelemään Milford Trackin, joka on usean päivän vaellus alueelle (majoitukset varattava tosi hyvissä ajoin)! Sinällään laivaretki vuonolla on tietysti ehdoton ja sitä suosittelen kaikilla lisukkeilla. Tarjolla on mm. kajakkimelontaa, mutta nyt oli kyllä niin tuulista, että en todellakaan olisi itse halunnut olla kajakissa merellä keskellä vuonoa :(

Kuten aiemmin kerroin Andy noudattaa tiukasti "luonnonmukaista hevosmiestaitoa" - ja lupailin vähän avata mitä se sitten käytännössä onkin täällä tai muualla, sen mitä itse olen ymmärtänyt??? No maanantaina sain vähän makua koulutusmenetelmistä. Melkein koko päivän sateli kuuroissa vettä, joten ei ollut asiakkaita, niimpä me harjoiteltiin aamupäivällä heppojen kans "narun pyöritystä" ja iltapäivällä katsottiin videoita samasta aiheesta. Se mitä harjoteltiin oli ihan perushommia ja pääosin minulle ennestään tuttua: hevosen peruutusta narua heiluttamalla ja etuosan ja takaosan väistätystä, pitkässä narussa ympyrällä eteenpäin ja seis. Katsotut videot olivat nimenomaan Pat Parelli videoita.

Tässä selostuksen väleissä kuvia työhommista ja hepoista :)

Hevosten otto "sisälle" (kuvassa Cruiser)

Peruslähtökohta (mun mielestä - saatan tietty olla tajunnut väärinkin ;) ) on, että hevosta ohjaillaan asioihin käyttämällä "hevosen kieltä" = kehon kieltä = natural horsemanship. Tuntemalla hevosen kehon "painopistealueet" / zonet ja oman kehon käytön, hevonen reagoi lauma/pakoeläimelle tyypillisellä tavalla eri asioihin. Seuraavaksi tekemisessä on paljon näkökohtia hevosen "opettamiseen" - eli, kun hevonen reagoi toivotulla tavalla paine (liike, naru, kehon asento) heti pois! Asiat tehtiin periaatteella, aloita mahdollisimman pienin avuin, isommasti, jos hevonen ei vastaa apuun (4 leveliä voimistuksessa) ja apu HETI pois ku vastaa ja palkinto (= paine pois / rauha, toisinaan myös muita palkintoja). Ja ensin hevoselta riittää pieni reaktio/vastaus pyyntöön, sittenkun osaa voi vaatia enempi. Opittuun asiaan voidaan sitten yhdistää joku (käsi)merkki tms., mutta osin merkiksi jatkossakin jää "kehonkieli".

Ja trekille lähtijät kuntoon asiakkaita varten! (Alf ja Thomas)

Hamish

Tekeminen siis selitetään luonnonmukaisella hevosen kielen käytöllä! Kovin rankasti painetta ei (ainakaan opetusvideoilla tai meille asiaa näytettäessä) hevosiin ei opetustilanteessa laiteta. Paljon puhutaan hevosen halusta leikkiä, ihmisen ja hevosen kumppanuudesta, johtajuudesta ja, siitä että hevosen pitää antaa itse oivaltaa - ja ennenkaikkea molemminpuolisesta luottamuksesta ja kunnioituksesta! Mutta paljon puhetta riittää myös siitä, mitä hevonen ajattelee - mahtaako se oikeastaan paljonkaan ajatella?

Asiakkaiden kanssa vaelluksella

Mun susoikki "poni" Alf!

Se mikä mua vähän ärsyttää, on paasaaminen "yhdenasianliike" -tyyliin erityisesti videolla eli asenne tämä on maailman AINOA tapa toimia hevosten kanssa (ja nimenomaa Parellin erittäin tarkasti määritelty metodi eri vaiheineen). Ja vastavuoroisesti oma kehu: "olen käyttänyt ja opettanut tätä metodia 30 vuotta ja voin vannoa, että se toimii", sanoo mainosmies Parelli. Ja millään muulla menetelmällä ei voi saada aikaan todellisia tuloksia... Ja toinen asia on "toisten hevosihmisten haukkuminen" tyyliin: ihmiset AINA sanoo, että heidän hevoset potkii, puree ja sitä ja tätä ja AINA näkee, ettei ne mene traileriin - ja kuinka on AIVAN sama, vaikka ihminen ratsastaisi olympialaisissa, jos näkee, että hän taputtaa hevosta voi siitä päätellä, että ihminen ei tiedä MITÄÄN hevosista. Mun tekis mieli sanoa, että mun hevonen ei pure eikä potki ja menee traileriin vaikka en oo (ostanut) enkä katsonut yhtään Parellin videota ;) Ja hui kauhistus - olen jopa taputtanut hevostani, mikä on ehdottoman ehdottoman kiellettyä!!!

Toisella vaelluksella :)

Tulevaisuuden vaellushevoset lomailee (ja häiriköi välillä vaelluksia - mutta herättävät myös runsaasti ihastusta asiakkaissa) ja odottelee koulutusta vaellushevosiksi

Mutta summa summarum - olen taas samaa mieltä, kuin niin usein ennenkin: maailmassa on hyvää hevosmiestaitoa ja huonoa hevosmiestaitoa ihan kaikkien lajien ja tyylien harrastajien keskuudessa. Hyvä hevosmiestaito on usein samaa juttua eri paketissa: vähän eri kuorilla, nimillä, nyansseilla jne. höystettynä. Andy itse pääosin korostaa myös tätä samaa näkemystä! Itse tykkään kyllä oppimisteoreettisesta ajattelusta varmaan luonnontieteellisen taustani takia, mutta täällä tehdään paljon ihan just samaa - asiaa vaan kutsutaan eri nimellä. Ja aina oppii jotain uutta - aivan jokaiselta eli tosi kiva on ollut kokeilla ja nähdä hiukan eri näkökulmasta asioita kuin on kotona oppinut, paljon tosi hyvää!!

Ja töiden jälkeen takas "ulos"!

Luonnonmukaisten hevosmiestaitojen lisäksi Andy uskoo universaaleihin energioihin ja mm. reikiin ja energiaparannukseen. Se sanoo, että mää oon hyvä opettaja, mutta mun pitäisi kuulemma laskea mun energiatasoja ja kuunnella hevosia, koska ne välittää mulle universaalia energiaa ja tietoa. Sitä tietoa mun pitäis sitten välittää muille juuri sellaisena kuin sen sain eikä muunnelmana. Ja siis kyse tässä tiedossa ei ole mistään hevosten käsittelystä vaan universaalista tiedosta nimeltä rakkaus, jota pitäs hyödyntää esim. mun työssä - että varokaa vaan ProAgrialla, mun työtavat voipi olla kehittyneet ihan uudelle levelille, kun tuun takas :) Tällä viikolla oli tarkoitus vielä harjoitella tätä energiatasoasiaa... mutta saapa nähdä ehditäänkö, kun aina sataa... Joo - ehdittiin, just sunnuntaina ennen ku lähdin, tehdä muutamat hengitysharjoitukset!

Mun toinen suosikki Alf-ponin lisäksi - Ryal-poni :) huomaa sillä ratsastettiin aina noilla vehkeillä!

Kuten edellisestä voitte jo melkein arvata - Andy EI usko kengitykseen, eäinlääkäreihin, lääkkeisiin, kemikaaleihin jne jne. Kaikki hevoset on ilman kenkiä ja ne vuollaan ehkä kerran-pari vuodessa. Jos jollekin tulee vamma, hänen mukaansa se paranee parhaiten, kun hevosen vain annetaan olla (tai lopetetaan, jos ei parane - btw brittityyliin hevosen lihaa ei missään nimessä syödä). Kun hevoset tulevat ravikäytöstä (suurin osahan on entisiä ravureita) tänne, niiden annetaan vain olla laitumella vuosi-pari. Andyn mukaan tässä ajassa niiden elimistöstä poistuu kemikaalit, steroidit yms. mitä niihin on pumpattu ja niiden metabolismi muuttuu takaisin hevosille normaaliksi - siis täällähän ei juuri anneta väkirehuja vaan hepat elää kuivalla luonnonlaidunruoholla. Hmmm - kyllä asiassa varmaan jotain perääkin on ja tässä käytössä, mikä on kuitenkin hyvinkin kevyttä hepoille, niin hevoset ovat varmasti sangen tyytyväisiä ja onnellisia elellessään näin! Ravihommissa pyörineitä kavereiltani ois tietty kiva kuulla, että kuinka paljon niitä steroideja loppuviimeksi hevosiin pumpataan??? Ja älä pelkää Lauri, en silti taida ruveta pitämään omaani läpi vuoden laitumella ilman kenkiä :D

Toinen tän viikon kohokohta on ollut hollantilainen Matias, joka saapui tänne tiistai-iltapäivällä. Matias on oikein mukava(n näköinen ;)). Hän on kanssa vaan reissulainen ja vapaaehtoistyöntekijä omalla tavallaan - hän oli ottanut yhteyttä Andyyn ja ollut halukas tekemään (mainos)videota tallista ja Andystä. Hän on siis kuvannut puuhiamme tiistaina ja torstaina ja työstää otoksista videopätkiä nettiin. Harmi kyllä nyt ei siis tosiaan ole ollut hääppöiset kelit, mutta olemme yrittäneet aina pienten aurinkohetkien aikana äkkiä ehtiä asiakkaiden kanssa kukkuloille kuvattavaksi. Ja torstaina laukkailimme (Andy, Melina ja minä) malliksi vähän reippaamminkin, jotta saatiin kunnon vauhtipätkiäkin videolle! Odottelen linkkiä valmiisiin videoihin Matiakselta ja linkitän sen sitten tännekin :) Pätkät mitä ennakkoon näimme oli tosi hyviä - odottakaa innolla!!!

Keskiviikkona satoi käytännössä koko päivän - eikä kuvauksia / asiakkaita ollut, joten minä päätin suihkaista Te Anaun kiiltomatoluolaan tourille. Vähän mietin, että onkohan tässä mitään järkeä - maksaa 79 $ kiiltomadoista, mutta retki oli maan mainio!! Ajelin autolla keskustaan, mistä retki lähti - oon saanut lainata Andyn kakkosautoa. Ensin ajeltiin katamariinilla sateen keskellä (ei siten juuri komeita maisemia) Lake Te Anau järven yli. Järvi muuten on Uuden Seelannin toiseksi suurin pinta-alaltaan ja kaikista syvin (syvimmillään yli 400 m) ja siten suurin makean veden määrältään. Ja se on maailman ainoa järvi, jossa on vuonoja, joita on kolme: etelä-, keski- ja pohjoisvuono - muualla vuonot on aina meressä!

Vesisadeselfie

Maanalainen joki laskee järveen!

Kiiltomatoluola oli ehdottomasti vierailun arvoinen. Luola on osa laajaa Aurora-luolastoa, jonka kokonaispituus on noin 6,7 km ja kestäisi noin kolme päivää kulkea koko luolaverkoston läpi. Luolat kulkevat vuoren sisällä Lake Orbellin ja Lake Te Anaun välillä (laskeutuvat alas vuorelta) - maanalainen joki on kaivertanut luolastot kalkkikivikallioon. Luolastot ovat "nuoria": ikä vaihtelee eri osien välillä 12 000 - 20 000 vuoteen. Luolasto siis muuttuu ja kasvaa koko ajan, eli on ns. aktiivinen. Iän takia sinne ei ole vielä kehittynyt kalkkikiviluolille tyypillisiä tippukiviä - niitä  on hiljalleen syntymässä, mutta olivat tällä hetkellä vain parin sentin mittaisia.

Luolaston löysi vuonna 1948 paikallinen matkailuyrittäjä Lawson Burrows. Alueen ja järven nimi maori-kielellä tarkoittaa "luola täynnä pyörteilevää vettä" (Te Ana-au) ja luolista puhuttiin kansan keskuudessa - mutta tieto luolien sijainnista oli hukkunut. Burrows uskoi, että jossain luolien täytyy olla ja kolmen vuoden etsinnän jälkeen hän löysi ne. Pian sen jälkeen turisteja alettiin käyttämään luolissa katsomassa kiiltomatoja. BTW samoihin aikoihin samalta alueelta, luolaston läheltä vuortenlakimetsistä, löytyi Uuden-Seelannin alkuperäisen jo sukupuuttoon kuolleeksi luullun takahe-linnun pieni populaatio. Sitä on nyt onnistuttu suojelemaan ja lisäämään siten, että takaheita on reilu pari sataa suojelualueilla ja eläintarhoissa eri puolilla maata - mutta laji on edelleen erittäin uhanalainen!

Kiiltomadot olivat sitten toinen kiinnostava asia! Ne asustelevat luolien katossa ja virittelevät sinne tahmeita pyydyslankojaan. Ne kiiluvat sitä enempi mitä nälkäisempiä ovat. Valon loiste hämää luoliin eksyneitä lentäviä hyöteisiä lentämään ylös kohti "tähtitaivasta" ja hups ne ovat ansassa. 9 kk kiiltomatovaiheen (larva) jälkeen madot koteloituvat (pupa) ja koteloista syntyy ei-perhonen vaan hyttysen näköinen lentelijä, joka ei kylläkään ketään pistä. Aikuinen elää vain noin 1-5 päivää, eikä syö mitään, koska sillä ei ole edes suuta. Sen ainoa aikomus on paritella, jonka jälkeen naaras munii noin 130 munaa, joista syntyy taas kiiltomatoja!

Kiiltomatotietoa!

Retki oli mukava: venematka, käppäilyä luolassa ja veneillä maaalaisella lammella seilailua pilkkipimeässä kiiltomatoja katsellen. Luolassa ei saanut ottaa kuvia, koska kiiltomadot ei tykkää valosta. Luolassa olis pitänyt myös olla hiljaa, mutta mun ryhmässä oli 10 kiinalaista, kaks saksalaista poikaa ja minä.... alan olla samaa mieltä paikallisten kanssa, että kiinalaiset turistit on "hieman" rasittavia. Ne ei ymmärrä ohjeita tai ei ainakaan noudata niitä, eikä tosiaankaan osaa olla hiljaa: ne puhua pälpättää (kiinaa), huokailee, voihkii, wouwailee tai ääntelee jollain muulla tavoin koko ajan ja niiden tenavat ei usko senkään vertaa vaan on tosi kurittomia! Mutta mukava retki ja paljon tietoa luolista ja madoista :) :)

Loppuviikko sujui hevoshommissa, joista olikin tuolla aiemmin kuvia ja juttua pilvin pimein! Paitsi lauantaiaamuna ajelimme Melinan ja Matiaksen kanssa 20 kilsan päähän Manapouriin. Minä kävin kyläilemässä Itzelin luona ja porukalla tutkailtiin sateisen Manapourin maisemia - Manapourissa on noin 400 asukasta, että aika nopeesti oli ko. kylä nähty! Te Anau on se "isompi" paikka - siellä asuu 2500 ihmistä ;) Sunnuntaina ajelin saman reissun uusiksi ja hain Itzelin ratsastamaan "meille". Oikeestaan oli ihana ajella autolla!

Jugurttia NAM

Melina ja Matias sateisen Lake Manapourin rannalla

Waiau River

Waiau River / Keppler Track

Hunter Mountains, Lake Manapouri

Itzel, Lippy, Elbie ja Keppler ja taustalla Lake Te Anau

Kolme viikkoa täällä meni kyllä supernopeaa! Tavallaan on tosi kiva lähteä jatkamaan matkaa - tavallaan on sellainen olo, että just, ku alko viihtyä, niin pitää lähtä. Mutta tällaista kai tää reissaaminen on. Monta hassua juttua mitä tässä porukassa poristiin ja sattui jää tosiaankin kirjottamatta (eiköhän tätä tarinaa oo muutenki tarpeeksi), mutta mukavia nää ihmiset kyllä on olleet. Helppo on ollut täällä asustella - ja suurin murhe varsinkin Melinalla tuntui olevan, että mitä tässä talossa syödään, kun mää lähen ;) Kiitosta mun kokkauksista onkin sadellut enempi kuin aikaisemmin koskaan. Tarjolla on ollut mm: chili con carne (ja samalla chili sin carne, koska melkein kaikista ruuista tein myös vegeversion, koska Mel on kasvissyöjä), moussaka, spaghetti bolognese, yrttiperunat, uunijuurekset + porsaankyljykset, fried rice + kasvikset, munat ja makkarat, vegemunanuudelia, jauhelihaperunasoselaatikkoa, perunasosemakkarapieta, espanjalaista munakasta,pasta carbonara jne... Määhän oon aivan ylittänyt itteni! PS: enkä kattonut kertaakaan reseptiä = kokkasin ehkä kaiken mitä ulkomuistista osaan :)