Busroadtrip ja niin mahtavat maisemat, ettei mitään rajaa :) 5.3.2016

Nytpäs meni hetki, että pääsi päivittelemään kuulumisia... joten varoituksen sana - tää juttu on pitkä!! Kun päivitän tosi kiireessä tulee lyhyt, kun päivitän vähä kiireessä tulee tosi pitkä... kuvatkin tuli vaan summan mutikassa asenteella aina paljon kanssa pärjää :) Tähän alkuun kuitenkin luvatut linkit heppapaikalla (Fiordland horse treks) tehdyistä videoista - niitä on kaikkineen neljä: Mitä odottaa vaelluksista?, Maisemat ja alue, Natural horsemanship ja omistaja Andy! Minä vilahtelen joissain noista, näkyy siis vähän mitä siellä tein ja millaisissa maisemaissa.

Mutta hevoshommat on nyt jätetty taa ja maanantaiaamuna suihkasin bussilla Te Anausta Queenstowniin ja, kun astuin bussista ulos niin siinäpä Saija pojottikin pysäkillä oottelemassa - vaikka ei me kyllä oltu sen tarkemmin sovittu, että missä nähdään... muuta kuin Queenstownissa. Ajoitus oli muutenkin kohdillaan, kun kokonaiset viisi minuuttia oli Saija joutunut odottelemaan. Tästä alkoi busroadtrippimme kohti Christchurchia! Niin ja, jos jotakuta ihmetyttää, että kuka Saija? niin kyseessä on se rouva Wright eli yks tuttu emäntä Tyrnävältä. Saija nyt vain sattui oleen täällä sukuloimassa samoihin aikoihin.

Queenstownissa meillä oli majoitus hienossa ja hiivatin kalliissa hotellissa. Olimme varailleet majoituksia vajaata viikkoa aikaisemmin ja juuri ja juuri saatiin edes tämä = ko. hotellin viimeinen huone (seuraavat vaihtoehdot oli sitten jo ihan käsittämättömän kalliita). Koko kaupunki oli fullbooked kaiken järkevän hintaisen majoituksen osalta. Saman ilmiön huomasimme myös seuraavien matkakohteidemme osalta. Varasimme seuraavia majoituksia ja busseja saman tien netin kautta, mutta valinnan varaa ei juuri ollut, koska kaikki - siis aivan kaikki oli täynnä! Enpä ois uskonut... eikä tämä varailuhomma tälläkään ollut vielä selvä, kuten myöhemmin selvisi! Eli vinkki, jos tuut tänne sesonkina eli kesällä (siis talvella ;) ) tai hiihtokeskuksiin (esim. Queenstown) talvella (siis kesällä) suunnittele ja varaa tarvittavat jutut oikeasti ajoissa (myös osa aktiviteeteista pitää kuulemma varata jopa vuotta ennen...). Täällä ei siinä mielessä voi elää hetkessä ja mennä kulloinkin minne nokka näyttää, korkeintaan omalla autolla ja telttaillen se saattaa jotenkuten onnistua.

Ihan kivalta näytti hotellilta lähtiessä!

Vietimme Queenstownissa kaksi päivää. Eka päivä sujui Wakatipu-järvellä veneristeillen ja keskustaa ympäri ämpäri kävellen - ja lähinnä alueen huippuhienoja maisemia päivitellen. Löysimme myös mukavan irkkupubin, jossa istuimme iltasella hetkosen.

Rantakatua

Veneretkelle!

Miljoonahuviloita Wakatipu -risteilyllä - jottain ton tapasta oo aatellu itellekki ;)

Näkymä hotellihuoneen partsilta...

Toka päivän aamuna nousimme skylinella korkeuksiin maisemia ihastelemaan. Saija tarvitsi pullollisen viiniä edelliseksi illaksi, että uskaltautui kyytiin :) Kannatti kyllä uskaltaa - ylhäältä oli upeat näkymät! Kävelimme myös lyhkäisen kävelyreitin ja ihmettelimme tulokaslajin eli jonkin männyn lajikkeen valtaamaa vuoren rinnettä... aika pimeän ja kuolleen näköistä. Muualta tuodut havupuut (eri lajiset) ovat täällä riesa, koska leviävät ja kasvavat paljon tehokkaammin, kuin alkuperäisillä kasvualueillaan ja siten vievät elintilan natiiveilta lajeilta. Toisaalta niitä myös istutetaan ja viljellään edelleenkin. Loppupäivänä sain oikeastaan osteltua kaikki vähäiset tuliaiset mitä ajattelin rinkassani jaksaa raahailla. Illallispaikoista edukkaimmaksi ja viisaimmaksi valinnaksi osoittautui edelliseltä päivältä tuttu irkkupub - eli kanta-asiakkuus kannattaa :)

Kuvien ottaminen gondolasta oli hankalaa, kun Saija ei antanut nousta seistä ja kattoa ikkunasta!

Aamupala korkeuksissa

Jellybeaneista tehty Frodo ;)

Saija ja paraglidet - mulla ois tehnyt vähä mieli tonne liiteleen

Queenstownie

Kävelyretkeltä - karunnäköistä, natiivikasvillisuus ei pärjää havupuiden alla, varjon ja neulasmaton takia!

Keskiviikkoaamuna matka jatkui bussikyydillä kohti Wanakaa. Tämä bussilippu sekä öitä Wanakasta, Mt Cookilta ja Lake Tekapolta oli ennakkoon netin kautta varattu. Menin kuitenkin ennen bussin lähtöä turisti-infoon kyselemään seuraavan bussipätkän varausta, koska netin kautta se oli ollut sangen epäselvä... No olihan se epäselvä: hinta oli hirvittävä ja perjantaina, jolloin majoitukset oli jo varattuna, oli bussiin paikkoja vain yksi... ja varattuja majoituksia ei saanut siirrettyä eteenpäin... ja ja... No varasin turisti-infon tätin kautta majoitukset ja bussimatkat lähes kokonaan uusiksi sen mukaan mitä saatavilla oli ja matkasuunnitelmat muuttuivat sen seurauksena hiukan: Wanakaan tuli lisäpäiviä, yöpyminen Mt Cookilla (ja siten pitkät kävelyretket siellä) jäävät väliin yms. pientä... No nyt on katto päällä joka yölle ja myös liikkuminen eteenpäin onnistuu!

Bussimatkalla nähtiin tärkeitä nähtävyyksiä bussin ikkunasta: Benjihypyt Kawarau-joen sillalta (maailman kuuluisin benjihyppypaikka, missä benjihypyt on oikeastaan keksitty 30 vuotta sitten ja sillalta hypitty 26 vuotta) ja  jättiläishedelmäpatsas Cromwellissä (hedelmienviljelyseutua)... ei pysähdytty kummassakaan.

Wanakassa eka kahden yön majoituksemme ei oikeastaan ollut Wakanassa vaan naapurikylä Lake Haweassa - huomattiin asia oikeastaan vasta matkalla. Bussi jätti meidät Wakanaan, joka siis sekään ei ole mikään suuri city, asukkaita eri lähteiden mukaan noin 3500 - 4000 asukasta. Dumppasimme rinkat säilöön ja lähdimme turisti-infoon kyseleen retki- jne. mahdollisuuksista. Asioiden varailu siis jatkui! Näillä seuduilla on ihan hirveä määrä kaikenlaisia aktiviteettejä tarjolla: tandemlaskuvarjohyppyjä, varjoliitelyä, jetboat ajelua, helikopteri- ja lentokonelentelyä, maastopyöräilyä, maasturiajelua, ratsastusta, melomista, kalastusta, perusvaellusta jne. jne. Kaikkiin kiinnostaviin retkiin osallistumalla saisi äkkiä kulutettua tuhansia euroja - eli pakko karsia: laskuvarjohyppy ja helikopterilentely jätetään nyt vielä odottelemaan! Varattiin jetboat rivercruising meille molemmmille Wanakassa ja mää varasin vielä itselle retken Mt Cookille.

Iltapäivällä kiipesimme Mt Ironille katsellemaan maisemat eli jälleen pikku haikki! Illaksi ajeltiin siten taksilla Lake Haweaan yöpymään.

Lake Hawea Mt Ironilta katsottuna

 Laket Wanaka ja Hawea

Seuraavan päivän vietimme Lake Haweassa. Lähdimme heti aamusta patikkaretkelle Grandview creek trackille.... matkalla Saija huomasi kauhukseen unohtaneensa passin yms. dormiroomiimme, joka siis avoinna myös kanssamatkustajille! Saija palasi juoksun kanssa takaisin ja minä jatkoin matkaa. Mulla lähti hiukan lapasesta tuo kävely taas: kiipesin katsomaan maisemat ja kiersin vielä lopuksi Lake Hawean rannan kautta takaisin hostellille. Kilometreistä en osaa sanoa mitään, mutta aktiivisuutta tuli yli 300 % ja aikaa kului ilta seiskaan. Maisemat palkitsi taapertajan!

Grandview creek track

Lake Hawea ja taustalla Southern Alps -vuoristo

Ihan mukavan näköistä oli lampailla (näin matkalla myös yhden aitauksesta eksyneen lampaan, voi sitä raukkaa, kun sillä oli kaverit hukassa :( )

Järvenrannalla näkyi myös alpakoita!

Wanakassa, jonne suihkaistiin seuraavan päivän aamuna, kävelimme ensitöiksemme läheiselle Rippon viinitilalle viininmaisteluun. Kyseessä oli luomutila (en tiedä... Johanna?? kai tuo biodynamically tässä yhteydessä tarkoittaa luomua tai jotain sellaista) ja tilaesittelyssä saatiin paljon infoa heidän viljelyperiaatteistaan: keinolannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä, tilalla asustelee sitä ylämaankarjaa lannoitteen tuottajina ja kaikin tavoin tila pyrkii kierrättämään kaiken mitä syntyy (isot kompostit viinipensaiden leikkaus- ja viinintuotannon eloperäisille jätteille yms.). He olivat myös sangen innostuneita kuun kierrosta, tähtien asennoista yms. asioista suhteessa viljelysuunnitteluun ... hmmm ;)

Lake Haweassa ja Wanakassa on tuullut koko ajan niin, että tukka meinaa päästä lähtä (hattu lähteekin!). Minä yritin kuitenkin olla reipas ja painua retken jälkeen rannalle auringonottoon, mutta siitäpä se sää vain paheni ja illaksi saimme päälle oikein kunnon ukkosmyrskyn!

Aamu valkeni taas aurinkoisena (ja tuulisena) ja edessä oli jetboat-retki Matukituki -joelle, Mount Aspiring National Parkkiin. Jetboat on NZ:ssa William Hamiltonin keksimä venetyyppi, jonka moottori toimii vettä suihkuttamalla - veneellä voi ajella tosi matalassa vedessä (paikalliset joet) ja vauhdikkaasti myös. Veneet tekee myös kivoja swingejä, kuten videolta näkyy, kun ne pysähtyy. Vauhdikkaassa vettä pärskivässä menossa ja viileässä varmaan suoraan jäätiköltä tuulevassa vuoristoilmassa tyylikäs asukokonaisuus, johon kuului pitkä sadetakki, toimi hyvin.

Mt Aspiring jäätikkö

Retkeen luvattu 50 minuutin kävelyretki joen yläjuoksulla oli kyllä vähän pettymys... kässehtimistä joki varressa kohtuu pienellä alueella! Normielämässä mehän ois tuossa ajassa kävelty viis kertaa pidempi lenkki. Mutta venematka oli mukava ja maisemat upeita - taas! Joen vesi oli eilisen ukkosen ja rankkasateen takia harmahtavan vihreää, kun se normioloissa on kirkkaan turkoosin sinistä.

Veneretken jälkeen pääsin käymään hetkeksi rannallekin, mutta tuuli kyllä oli taas aika kylmä... täällä on tämä keli ihan omanlainen: aurinko paistaa tosi tosi kuumasti, mutta tuuli on kova ja viileä eli tuulensuojapaikan jos löytää niin kyllä saa nauttia lämmöstä vaikka biksut päällä. Tuulessa ja tuiverruksessa saa sitten kiskoa untsikkatakia päälle - onneks mulla on sellainen kevytversio mukana, kiitos Viena tuhannesti kirpparikaupoista ennen - on muuten sellaiset takit kuuminta hottia kaikilla täällä :) Hien sain kyllä lopulta pintaan, kun kävin pikkulenkin juoksemassa Monument Hillille - harmi, kun en ottanut kameraa mukaan, mutta ehkä ne upeimmat maisemat onkin hyvä tallettaa vaan korvien väliin!

Sunnuntaiaamuna hyppäsimme taas bussiin ja matka jatkui Lake Tekapoon. Matkan varrella näimme ensi vilaukset Mt Cookista, joka on NZ:n korkein vuorenhuippu. Ei voi kyllä muuta sanoa kuin, että käsittämättömän komeaa.

Lake Pukake ja Mt Cook

Eri firmojen bussejahan täällä kulkee melkein jonoksi asti, lähinnä turisteja kuskaten eli bussit myös toimivat turistien ehdoilla. Meidänkin bussissa kuski kertoi maisemista ja alueista, joiden läpi ajeltiin, vaikka ei se mikään kiertoajelu ollut. Minusta oli tosi kiva kuulla esimerkiksi, että:

• Omarama, jonka läpi ajeltiin on NZ:n ja yksi koko maailman parhaita ja kuulusimpia varjoliitelypaikkoja - vuorten ympäröimä alanko, jonka ilman aurinko lämmittää kuumaksi ja saa aikaan hyviä ilmavirtauksia!

• Pelloilla näkyvät pitkät pyörillä liikkuvat kastelulaitteet ovat olleet käytössä NZ:ssa siinä kahdeksan vuotta, ne on varustettu sähkömoottorilla ja tietokoneohjauksella. Maajussi voi lähtä lomille ja ohjailla kastelua kännykän kautta:)
• Twizel on yksi alueen isoimmista kylistä ja kasvaa koko ajan, myös turismi vilkastuu
• Lake Pukaki, on nyt kolme kertaa luonnollista suurempi, koska se on padottu vesivoimaa varten. Lake Tekapon, Lake Omahau ja Lake Pukaki on yhdistetty toisiinsa kanavilla. Kaikkiaan kuuden tämän alueen järven patoamisen avulla tuotetaan 1/4-1/3-osa koko NZ:n sähköstä.
• Vuoristojen välissä Mackenzien alanko, joka on saanut nimensä lammashuijarin/varkaan mukaan ;)

• Ajeltiin ohi myös Military Campista, armeijan erityisesti talviharjoitteluun erikoistuneesta kasarmista. Hehe - huikeaa, erityismaininnan sai, että siellä oli ollut viime vuonna 3 päivää 20 astetta pakkasta - oooh!!!!
• Lake Tekapon vierellä on Mt John, jonka päällä on kansainvälinen observatorio. Se on perustettu tälle paikalle, koska täällä on eniten pilvettömiä öitä NZ:ssa. Lake Tekapossa kuulemma myös hillitään katu- yms. valaistusta, koska alue on international night sky reserve... no ei sitä kyllä käytännössä erityisesti huomannut!

Lake Tekapossa oli todella kaunis ilma, kun päästiin perille ja järven väri on jotain ihan käsittämätöntä. Eka illan loikoilimme Hot Springs ulkoilmakylpylässä ja saunoimme ihan oikiassa saunassa. Saunomisen jälkeen huitaisin pikkuiltapalan ja huomatkaa organic cola!! On se niin kummallista, että ystävääni Varesta siteeraten, painoarvoni ihmisenä vain kasvaa tietyissä strategisissa paikoissa, vaikka kuinka juoksen vuoren rinteitä ylös ja alas ;)

Maanantai eli karkauspäivä hurahti Mt Johnille kiivetessä ja sekä meno- että tulomatkalla järven rannalla makoillessa. Sää oli maisemien katseluun mitä mainioin, mutta kyllä täällä ja varsinkin aina ylempänä tuulee ihan hirveen kylmästi. Toisaalta järven rannalla tarkeni hyvin maata auringossa lukemassa. Enpä oo ennen menny untuvatakki päällä biitsille ja riipassu siitä bikinisilleen pyyhkeen päälle makoileen, mutta aina pitää kokeilla uusia juttuja :) Mt Johnin huipulla kävin kurkkimassa myös observatorioon ja olipas siellä niin mukava ja söpö opas, että illalla kävinkin ostamassa ti-ke yöksi tähtien katseluretken observatorioon - toivoa sopii, että ois sama opas <3 Karkauspäivästä huolimatta en kuitenkaan kosinut, koska en tiedä onko se täällä tapana - eikä rinkkaan olis mahtunut hamekankaita, on se niin täynnä tavaraa!

Lake Tekapo 

Rantakukkia - toi oranssi on mun suosikki. Aija ja muut biologit voi etsiä niille nimet!

Kävelyretki Mt Johnille

Täällä on kivat systeemit poluilla, miten päästä aidan yli - sitä mietin, että kumma, ettei lampaat opi käyttämään noita...

Observatorio

Tiistaiaamuna aikaisin oli siis lähtö Mt Cookin retkelle. Matkustin Mt Cook Villageen Cook Connections bussilla päiväksi. Puolipäivää hurahti retkellä Tasmanian jäätikön sulamimsjärvelle. Retki oli aivan upea. Järvellä oli melkoisen kylmä, mutta sää oli suorastaan upean aurinkoinen. Paikalliset oppaat sanoivat, että yhtä pilvettömiä päiviä on vuodessa vain muutamia, Mt Cookin huippu on useimmiten pilvien verhoama (Mt Cookin Maorin kielinen nimi Ao-rangi tarkoittaa pilvihenkilö tms.). Näköalat olivat mahtavia ja oli tosi hienoa nähdä jäävuoria kellumassa pitkin järveä.

Kuvassa näkyy kolme NZ:n korkeinta vuorta: Mt Cook 3 724 m, Mt Tasman (näkyy ihan pikkusen) 3 497 m ja Malte Brun 3199 m sekä suurin jäätikkö Tasmanian glacier.

Iik - mulla on jääpala kädessä ;)

Viideo jäätikköjärveltä. Opas kertoi paljon tietoa jäätiköistä ja niiden toiminnasta sekä ympäröivistä vuorista. En ala kirjoitteleen uusiksi kaikkea kiinnostavaa, vaan laitan tähän vaan tän kuvan jäätikkönäyttelystä, josta voitte katsoa itse sen toiminnan! Mulle oli yllätys, että jäätikön sulamisalueella, sen jään päällä on paksu sorakerros, tosin sinällään ymmärrettävää...

Jäätikköretken jälkeen ehdin vielä kävellä pikamarssia Hooker Valleyyn ja takaisin ennenkuin bussi lähti takas Tekapoon.

Muller Lake

Muistomerkki: yli 200 tyyppiä on aikojen saatossa menehtynyt MtCookin valloituksessa :(

Metsässä tuoksui tosi hyvältä ja mietin kauan, että mikä tuoksu on, kunnes tajusin, että selvä puolukka!

Jäätikkö&vuorikiipeilymuseossa ehdin vain piipahtaa. Ja alueella olis ollut lukuisia muitakin kävelyreittejä, kuten päiväkävely Muller Hutille, jota alunperin suunnittelin. Eli Mt Cook Villagessa olis voinut viettää pidempäänkin aikaa (ja niinhän alunperin oli tarkoituskin, jos suunnitelmat olis menny niinku piti)! Mutta Mt Cook Villagessa vierailua suosittelen lämpimästi.

Mt Cook retken jälkeen lepäilin hostellilla, että jaksoin lähteä vielä yöllä tähtiretkelle - retkihulluusko iski??? Tähtiretki ylitti odotukseni, vaikka opas ei ollutkaan se söpö - retkellä olikin kyllä niin pimeää, ettei siellä opasta nähnyt katsella! Saimme tosi isot untsikat päälle ja punavalolamput lainaan. Molemmat olivat todella tarpeeseen: Mt Johnin huipulla yöllä oli superkylmä ja pilkkopimeä. Valot olivat punaiset, jotta silmät tottuvat tähtien katseluun, eivätkä häiriinny valkoisesta valosta. Myös tähtiretkelle sää oli suosiollinen ja taivas täysin pilvetön. Jo paljaalla silmällä pääsimme ihastelemaan eteläisen tähtitaivaan ihmeitä: Linnunrata/Milkyway, muita galakseja, Jupiter, Mars, tähtiä: Alfa Centauri, Sirius jne jne..., sekä etelän risti ja kuinka sen avulla katsotaan missä etelä. Sitten katseltiin myös teleskoopilla mm. Jupiteria ja sen kuita, vauvatähtiä, kuollutta tähteä (valo tulee vielä maahan - supernovavalo on vasta matkalla), Orionin vyön yhtä tähteä, joka teleskoopilla katsottuna osoittautuikin monen tähden rykelmäksi jne... Lopuksi näimme myös kuun nousun. Ja kuun nousun jälkeen oli hyvä lopettaa retki, koska kuu valaisi niin paljon, että se häiritsi tähtien katselua.

Keskiviikko oli matkustuspäivä Tekaposta Christchurchiin. Bussi lähti vasta iltapäivällä, joten aamupäivällä kerkesimme tehdä vielä kävelylenkin Lake Tekapon rannassa ja paikallisella luonnonsuojelu/virkistysalueella. Matkalla nähtiin Hyvän paimenkoiran kirkko tai kai sen shepherdin voi kääntää myös paimenen, mutta, koska vieressä oli collie-patsas (Fannin sukulainen varmaan!), sen täytyi olla paimenkoiran. Muuten kävelylenkkki kului Rokua-tyyppisissä ja -tuoksuisissa maisemissa. Sää oli taas ihanan aurinkoinen, mutta tuulessa on sellainen viileä tuulahdus. Mutta täällähän olikin tiistaina ensimmäinen virallinen syyspäivä - tulee ihan koulun aloitusajat Suomessa mieleen. Ja mulla rupes tekeen mieli kunnon maastolenkille tai muuten vaan rattastelemaan!

Good Shepherd Church

Mt John ja Lake Tekapo

Cheers :)

Saija meni hyyssiin niin paikan valtasi joku toinen kottarainen

Illaksi ajelimme Naked-bussilla (yksi ehkä edullisin bussifirma) Christchurchiin... ja bussilippujakin oli lopulta vain yhdet. Kun tein lippuvarausta netistä, varausohjelma pätki ja käski aloittaa alusta. Tehtyäni työtä käskettyä sain sitten kuitenkin kahdet liput sähköpostiin (ja luonnollisesti kaksi veloitusta luottokortilta). Lähettelin sähköpostia bussifirmaan ja olin aivan varma, että sinne meni ne rahat (olin varannut halvimmat mahdolliset liput, joilla ei palautusoikeutta). Mutta kas kas - asiakaspalvelu oli erinomaista ja ystävällinen vastaus, että asia on korjattu, tupsahti postiin parin tunnin päästä (ja myös rahat palautui myöhemmin kortille). Kiva yllättyä iloisesti!

Meillä on ollut joka paikassa mixed dormit hostelleissa eli ollaan oltu erikokoisissa (4-8 hlöä) huoneissa sekalaisissa tyttö&poikaporukoissa nukkumassa. Mukaan on mahtunut niin japanilainen ja pari muuta aasialaista poikaa, amerikkalainen vanhempi mies, englantilainen poikien ja tytön porukka, saksalaisia tyttöjä, tanskalaisia tyttöjä ja poikia, hollantilainen pariskunta jne... Kaikki hostellit ovat olleet siistejä, asiallisia ja erittäin suositeltavia majoitusvaihtoehtoja (nimet, jos jotakuta kiinnostaa: Lake Hawea Hostel, Wanaka Base, Lakefront Lodge Backpackers, Lake Tekapo Village Motel). Christchurchissa meillä piti olla 7 neliön kahden hengen huone, mutta jostain syystä pääsimme neljän hengen huoneeseen kahdestaan.  Tämäkin oli budget majoitus eli suihkut yms. käytävällä, mutta erittäin siisti ja edullinen - ehkä kaikkein paras kaikista, tosin ei keittomahdollisuuksia, mutta samaan hintaan aamupala (Urbanz, vaikutti tosi uudelta). Käytännössä kaikki hostellit makso n. 30 $/yö/hlö. Minä viihdyn hostelleissa oikein hyvin, mutta tavaroiden levittelyn kannalta kahden hengen huone tuntui vaihteeksi luksukselta. Tosin nuorisoa ei tunnu haittaavaan vaikka huone ois kahdeksan hengen - tavarat voi silti levitellä pitkin lattioita ja lompakot yms. voi ihan hyvin jättää lojumaan pitkin poikin.

Viimeiset minä pari päivää ja Saija yhden vietimme Christchurchissa, joka on Eteläsaaren suurin kaupunki (noin 350 000 asukasta). Tällä hetkellä kaupungista ei oikein pysty sanomaan/kertomaan oikein mitään muuta paitsi sanan... maanjäristys! Christchurchissa oli vuosina 2010 ja 2011 kaksi isoa maanjäritystä, joista molemmat tuhosivat kaupungin keskustaa pahoin ja jälkimmäisessä myös menehtyi ihmisiä :( Kaupungin keskusta on edelleen pahoin vaurioitunutta: joka paikassa on osittain sortuneita / vaurioituneita / vaarallisina suljettuja tyhjillään olevia rakennuksia, kuten kaupungin maamerkki Christ Church chatedral. Tyhjiä tontteja, joilta sortuneet rakennukset on purettu, on myös runsaasti. Vastaavasti rakennnustyömaita on aivan jokapaikassa - siis todella joka paikassa. Kiertelimme Saijan vimppapäivän keskustaa ja näkymät olivat ehkä eniten surullisia.

Cathedralin katsominen tapahtui "kasvimökistä"

Käytännössä kaikki näkyvät talot on tyhjiä :(

Keskustassa on erittäin paljon ns. pop-up taidetta (kuten edellisissäkin kuvissa) - eli paikalliset taiteilijat ovat todella panostaneet tilataiteeseen ja seinämaalauksiin muutoin tuhoutuneessa keskustassa. 

Järistyksen jälkeen kokoon kyhätty Re-Start: city mall eli merikonteista rakennettu ostoskeskus oli eläväisin paikka ja veikkaan, että se jää jollain tasolla pysyväksi rakennelmaksi kaupungissa - siitä on jo muodostunut maamerkki, nähtävyys ja varmaan maanjäristyksen muistomerkki myös.

Tram

Bridge of  Remembrance

Worcester Boulevard oli säilynyt hyvin - oikealla Art Center

Myös New Regent Streetin taloista osa oli "aidattu" ja varustettu seuraavilla kylteillä...

Perjantaiaamuna Saija suuntasi anivarhain takaisin Pohjoissaarelle odottelemaan Jonttea saapuvaksi. Minä jäin tyhjentelemään meidän huonetta ja viettämään viimeistä NZ:n päivää. Suunnitelmani mukaisesti käytin aamupäivän omaan perinteiseen kaupunkilomatyyliin ja painelin kasvitieteelliseen puutarhaan. Se oli aika pieni (vrt. Singapore, Melbourne jne...), mutta kiva ja aina on mukava istuskella kirjan kanssa auringonpaisteessa kauniissa puistossa!

"Kuusen" sisältä löytyi luonnonmukainen kiipeilyteline

Rosegarden

New Zealand Garden

Kauri-puu

Syksy tulee - yhtäkkiä huomasin, että joissain puissa on jo keltaiset lehdet (tuontipuita!)

Water garden

Avon River

Peacock Fountain

Iltapäiväksi menin Canterburyn eli Christchurchin alueen maakuntamuseoon.  Museo oli hyvä, koska siellä ei ollut kohtuuttomasti asiaa eli sen kerkesi kiertää. Ja jätin itämaisen taiteen ja "meidän muumion" (siis muumio oli oikeasti kyltitetty "our mummy"... britit?) väliin, koska olen NZ:ssa enkä Kiinassa tai Egyptissä. Sen sijaan strutsin ja emun sukuisista Moa-linnuista opin paljon uutta. Ja päivittelin jälleen tämän maan lyhyttä historiaa ihmisen näkökulmasta (dinosaurusten ja moan osalta tilanne tietysti on toinen). Ekat ihmiset tulivat vajaa 1000 vuotta sitten. Alueella on asunut myös toinen todellisuudessa polynesialaistaustainen rotu Moriorit, mutta heitä on alistettu ja orjuutettu ja heistä on jopa kouluissa opetettu ihan virheellistä tietoa aina 1900-luvun loppuun saakka... Morioirit saapuivat alueelle ensimmäisenä ja asettuivat lähinnä Uuden Seelannin läheisille saarille. Maorit sen sijaan asettuivat Pohjois- ja Eteläsaarelle, polttivat metsät ja söivät moa-linnut sukupuuttoon. 1700-1800-luvulla eurooppalaiset sitten saapuivat ja toivat mukanaan viinan, tupakan, sairaudet (tuberkuloosin, influenssan jne.), aseet ja muutoinkin ryhtyivät alistamaan Maoreja. Eurooppalaisten tulo saarelle oli osaltaan erikoinen - NZ:iin yritettiin tuoda hillitysti ja hallitusti "hyviä kansalaisia" ja luoda yhteiskuntaa Edward Gibbon Wakefieldin siirtolaisteorioiden mukaisesti... No ei se oikein onnistunut, koska kaiken maailman köyhätkin halusi lähteä etsimään parempaa elämää!

Museossa oli myös kuuluisan Jeff Thomsonin metallitaidetta ja....

... hämäkkinäyttely (Virvaa varmaan harmitti, kun et ollu mukana ;) ).

Seuraavaksi vaihdankin sitten maata. NZ taakse jää - ikävä kyllä. 6 viikkoa on aivan liian lyhyt aika tähän upeaan maahan, varsinkin, kun olin puolet ajasta heppatallilla. Tosin tämä on myös tosi kallis maa eli koko 6 viikkoa turistina reissaten olisi kyllä saanut matkabudjettini kuralle heti kättelyssä eli tallilla olo oli valinta alunperin siitäkin syystä. Ja itseasiassa minä tykkään tosi paljon wooffailusta - siinä oikeasti pääsee tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja ns. normaalielämään. Aikaa vaan kuluu ja sitä olisi tarvinnut heti ainakin toisen mokoman! Jos vain mulla on mahdollista tulla tänne kuunaan uudestaan (ja vinkiksi niille, jotka ovat tulossa): aikaa kannattaa olla vähintään 2-3 kk, kannattaa ostaa (hiukan riskiä, mutta tulee halvemmaksi kuin vuokraus) auto, kannattaa kiertää kaikki ja kannattaa mennä vaelluksille (esim. ks. great walks)!!

Tähän loppuun muutamia faktatietoja sekä hajanaisia huomioita NZ:sta, joita olen kuullut, nähnyt, havainnut (otathan huomioon, että ne ovat vain ja ainoastaan, minun ajatuksia asioista, jotka joku yksittäinen ihminen on maininnut, jonka jossain tilanteessa olen nähnyt tai, kuten olen jotain
asiaa tulkinnut - ei siis missään nimessä välttämättä edes totta, saatikka yleistettävissä koskemaan esim. koko tätä maata):

• asukkaita vain 4 miljoonaa, niistä 3 miljoonaa asuu Pohjoissaarella ja miljoona Eteläsaarella
• minusta NZ ja Suomi muistuttavat tavallaan paljon toisiaan: molemmat isoja maita ja vähänn ihmisiä, paljon tyhjää ja luontoa, täällä ihmiset pohjoisessa, Suomessa etelässä ja täällä luonto ja turistit etelässä, Suomessa pohjoisessa :)
• Pohjoissaari on muotoutunut vulkaanisesta toiminnasta vrt. Aucklandin alueen tulivuoret yms. - ikävä kyllä mulla jäi nyt täällä reissulla näkemättä kuumat lähteet, geysiret jne :( ja Eteläsaarella taas jääkauden vaikutukset näkyvät kaikkialla 
• talot on aika "alkeellisia" - siis toki osa on tosi hienoja ei sillä - mutta varsinkin täällä eteläsaarella luulenpa ihmisten palelevan talvisin. Lämpötila putoaa nollaan ja pikkupakkaselle ja taloja lämmitellään jollain kaminalla ja parilla sähköpatterilla. Sähköpeitot ja -patjat näyttää olevan yleisesti käytössä. Keittiöissä ei tietenkään ole mitään kuivauskaappeja (missä ois...?), usein vielä näkee kylmä- ja kuumahanat erikseen ja käsisuihku on superharvinaisuus.
• perheissä on usein paljon lapsia, kiiweillä (kuten paikalliset eurooppalaistaustaiset itseään kutsuvat) tyyliin 3-4 ja saarelaisilla eli maoreilla heti enempi
• maoreilla on paljon sosiaalisia ongelmia: huumeita, rikoksia, vankilaa, teiniraskauksia jne...
• täällä on hirmuisesti golf-kenttiä ja golf on halpaa eli, jos aattelit aloittaa golfin se kannattaa tehdä täällä
• pyöräilykypärää on pakko käyttää, samoin turvavöitä esim. busseissa (ja kuskit kyllä muistutavat, että käytettävä on ja poliisit kuulemma ratsaavat myös busseja ja sakot voi rapsahtaa)
• lapsia (noin alle 13 v) ei käytännössä saa jättää yksin kotiin (hetkeksikään). Muutenkin lasten suhteen ollaan sangen tarkkoja - esimerkkinä tarina, jossa mummo/muu sukulainen eksyi isossa ostarissa kohtuu vanhoista lapsista vahingossa ja tapauksen seurauksena mummo oli poliisiasemalla kuulusteltavana oliko aikomuksena eksyttää lapset...
• lapsille on tarjolla sekä yleisiä julkisen puolen kouluja että yksityiskouluja. Yksityiskoulut on aika kalliita, mutta monet vanhemmat, joilla on vain varaa niihin lapsensa laittavat. Julkisissa kouluissakin on eroja ja, koska koulu määräytyy asuinpaikan mukaan, vaikuttaa alueen koulun maine perheiden asuinpaikan valintaan. Maaseudulta lapsia lähetetään paljon myös sisäoppilaitoksiin. Koululaisilla on koulupuvut ja koulubussit keräilee oppilaita, jos matkat ovat pitkät.
• kiva palvelu oli käytössä esim. Sannalla ja Simonilla: kerran viikossa tuodaan ruokapaketti ja reseptit joka päivälle - senkun laittelee reseptien mukaan vaihtelevaa ja monipuolista ruokaa perheelle eikä tarvi kaupassa miettiä mitä ostaa :)
• maorit, jotka tuli tänne ekana poltti melkeen kaikki metsät, söi moa-linnut (suuri strutsin tapainen otus) sukupuuttoon, toi saarelle koirat ja rotat... eli aloitti tuhot
• eurooppalaiset jatkoivat tuhoamista onnistuneesti lähes tuhoamalla maorit (ja toimittamalla heille aseita, joilla he tuhosivat melkein itse itsensä heimojen välisissä kahinoissa) ja kiikuttamalla tänne kaneista, ketuista, siileistä jne. lähtien kaiken maailman eläimiä ja kasveja. Hyvä esimerkki esim. yksi tietty mänty, jota on istutettu eroosiota vähentämään... ikävä kyllä se leviää siementämällä ravakasti, vallaten tilan natiivikasveilta ja on vielä laadultaan huonoa puuta: niin pehmeää, ettei sovi puutavarakäyttöön ja on surkeaa polttopuutakin! Ja lampaat tietysti syö kaiken kasvillisuuden ja aiheuttaa eroosiota - ei ole helppoa ei...
• siirtomaataustaisissa maissa, kuten NZ, ollaan omalla tavallaan hyvin rasistisia! tai ikävä kyllä nykyään vissiin muuallakin :( Jotenkin paljon selvempää kuin Suomessa on myös se, että on olemassa halpatyövoimaa (siirtolaisia, maoreja, au-paireja, wooffareita jne.), joita on helppo käskyttää ja teetättää p**ahommat.
• tää wooffaussysteemikin on siinä mielessä erikoinen... että minäkinhän olin aivan oikeassa yrityksessä töissä. Ko. firma teetättää kokoajan ison osan firman töistä helpereillä ruoka- ja asuntopalkalla. Käytäntö on ihan yleinen ja julkinen (ja siten käsitykseni mukaan laillinen - mainitaan esim.visa-asioissa virallisilla nettisivuilla, esim. minä turistina en saa tehdä työtä, mutta saan olla helper). Miten Suomen verottaja, ammattiliitto, työntekijöiden vakuutusasiat etc. mahtaisi moiseen suhtautua.

Paljon vastaavaa tietoa, mitä jossain vaiheessa suunnittelin kertovani  (esim. tulivuorista, maoreista jne...) kerkesi jo unohtua ja kuka nyt loputtoman pitkiä juttuja jaksaa lukea, ne joita kiinnostaa kattokaa googlesta!

Hei hei NZ - mää tuun takas viimeistään supereläkeläisenä :)