Pienissä häissä Tasmaniassa..., 18.3.2016

... eiku Virvan ja Iainin häissä Warburtonissa ja häiden jälkeen perhelomalla Tasmaniassa!!

Sanoin siis heipat NZ:lle (aivan liian pian) ja lennähdin Christchurchista Melbourneen. Virva ja Iain tulivat hakemaan kentältä ja ajelimme saman tien Warburtoniin. Meidän äiti ja isä olivat myös kyläilemässä siskon luona kaikkineen noin kuukauden. Suomesta käymässä olivat myös Virvan lapsuuden (ja aikuisuuden) ystävä Annukka poikansa Joonaksen ja Joonaksen isän Hemmon kanssa.

Virva ja Iain menivät naimisiin karkauspäivänä 29.2.2016 - Paljon onnea heille!!! Hääjuhlaa vietettiin sitten sunnuntaina 6.3.2016 ja sinne minäkin kerkesin mukaan :) Hääjuhlapaikka oli tosi upea - entinen jo hyljätty vapaamuurareiden looshitalo, joka oli remontoitu tosi ihastuttavaksi juhlatilaksi (tosin rakennus toimi samalla myös omistajien kotina).

Sisaruskuva hääparin kanssa: turisti-sisko, Virva, Iain, Joanne-sisko ja hänen miehensä David sekä pikku-Jim

Juhlapaikalla oli tosi upeita koriste-esineitä - kaikenlaista tosi erikoista, mutta hienosti mietittynä ja  sisustettuna!

Iso sali, jossa ruokailtiin, yläkerrasta päin katsottuna

Juhlahenkilöitä partsilla: Iain, Virva, Toby ja hänen tyttöystävä, naapurin Helen kavereineen 

Juhlarakennuksen takapihalla oli upea puutarha

Juhlavieraita puutarhassa

Isi, äiti ja Margaret

Ennen ruokailua tarjoiltiin tosi maukkaita alkupaloja - sieviä myös (mun suosikki: graavilohi-tuorejuustotuutti)

Ruoka oli erinomaista - kanaa ja kengurua lisukkeineen!

Hääjuhla oli oikein mukava ja tarjoilut herkulliset. Juhlassa ei ollut mitään seremonioita, koska varsinainen vihkiminenhän oli tapahtunut jo aikaisemmin. Kaikki järjestelyt sujuivat mallikelpoisesti paitsi ruokailijoita oli muutama enempi kun lautasia. Syynä tähän oli se, että arvioitua usempi kutsuvieraista oli tuonut avecin mukanaan. Se vaikuttikin olevan suurin ero hääjuhliin Suomessa, että täällä on ehkä  hiukan noloa tulla hääjuhlaan yksin ja, jos varsinaista kumppania ei ole, aveciksi otetaan sukulainen tai ystävä. Suomessahan mietitään pikemminkin päinvastoin - onko esim. tuoreempi seurustelu riittävän vakaalla pohjalla, että kumppanin voisi viedä sukulaisen häihin... ehkä vasta, kun ollaan vaikka kihloissa. Mutta tehokas pitopalvelu hoiti tilanteen nopeasti ja ruoka ei ainakaan loppunut kesken!

Häiden jälkeen vietettiin vapaapäivää ja Annukka kumppaneineen lähti kohti Suomea. Tiistaina jätimme Iainin koirien kanssa toipumaan hetkeksi juhlista ja vieraiden paimentamisesta ja lähdimme perhelomalle Tasmaniaan: siis minä, Virva ja äiti ja isi :) Lensimme Melbournesta Launcestoniin, Pohjois-Tasmaniaan, missä meitä odotti kentällä vuokra-auto. Ajelimme autolla Tasmanian keskiosan läpi neljä-viisi päivää ja lensimme takaisin Hobartista. Autoretken eka osa kartalla tässä. Ja toka osa tässä. Piti pistää kahteen osaan niin sai kaikki pysähdyspaikat näkyviin :) Oppaana meillä toimi Ylikiimingin Väyrysen Australia-kirja - auttava opus, mutta ehkä ei silti mikään suositeltava - jo aikansa elänyt. Tosin Historiallisessa Tasmaniassa, historiapainotteisella automatkalla hiukan historiallinen kirja toimi ihan ok.

Kentältä suoraan ajelimme kävelylle läheiseen Evendalen kylään, joka on yksi parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja Australiassa. Jotkut talot vuodelta 1809 ja siirtomaatyylin katunäkymää kokonaisuudessaan.

Siirtomaakaupasta sai erinomaista paikallista jädeä tötteröissä.

Naapurikylä Longfordissa vierailimme hautausmaalla ja löysimme mm. ensimmäisten joukossa Australiaan saapuneen Maryn hautakiven (kyltti uudempaa tekoa). Ja tästä taas muistamme miten uskomattoman lyhyt eurooppalaisten historia Australiassa on - maan eurooppalainen asutus alkoi, kun Iso-Britannia perusti Sydneyn lähelle rangaistusvankisiirtolan vuonna 1788. Ensimmäinen siirtokunta Tasmaniaan perustettiin 1803. Tasmaniassa on säilynyt runsaasti historiallista rakennuskantaa yms., koska se taitaa nykyään olla vähän sellainen takahikiä... Australian osavaltioista ainoa, jonka asukasluku laskee. Aikoinaan se on asutettu ensimmäisten joukossa - ja se kyllä muistuttaa ilmastoltaan ja nykyisiltä maisemiltaan eniten Eurooppaa ja Englantia (ja siksi kuulemma Australian kaunein paikka sanoi NZ:ssa joku, heh). Longfordin kirkon kehuttuja lasimaalauksia ei päästy ihailemaan, koska kirkko oli lukossa ja mainostettu ruusutarha oli päässyt "hiukan" repsahtamaan (tai me oltiin väärässä tarhassa...).

 

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Launcestonin keskustassa, minne kerkesimme vielä kävelykierrokselle. Kuvassa alla Virva ja Tasmanian tiikerit, joita saa ihailla enää vain patsaassa - Virvaa pääsee ihailemaan sen sijaan vain valokuvissa tai matkustamalla Australiaan. Tasmanian tiikeriä arvostetaan nykyään kovasti, se esiintyy niin Tasmanian vaakunassa kuin rekisterikilvessä ja ties missä mainoksissakin... mutta pikkuisen myöhäistä se nyt on! Tiikeri nimittäin metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla :(

Syötiin Thai-ruokaa Tasmaniassa :)

Virvassa suurta annoskateutta herättänyt lautasellinen - oli kyllä hyvää!

Illan tullen jätettiin vanhemmat hotellille ja lähdettiin siskon kanssa kylille. Epäilivät varmaan, että mentiin pubiin juomaan kaljaa ja tupakoimaan, mutta pois se meistä! Minun ehdotuksesta teimme pienen kävelyretken läheiselle Cataract gorgelle. Menomatka puoteltiin pimeässä zig-zag trailia, joka mutkitteli alla olevassa hämärässä kuvassa näkyvän jyrkänteen reunaa pitkin ;) Takaisin tultiin toisen laidan valaistua ja huomattavasti tasaisempaa asfalttipolkua pitkin. Kiva reissu, tosin Virva oli sitä mieltä, että onneksi pimeässsä ei nähnyt millaisen jyrkänteen päällä pompimme ;)

Paluumatkalla törmättiin roskis-opossumiin!

Aamusella tehtiin uusi retki Gorgelle päivänvalossa!!

Cataract Gorge on hieno luonnon rotko etc. muodostelma ihan Launcestonin keskustan tuntumassa South Esk -joen suulla. Alue on ollut aboriginaalien pyhä paikka ennen euroopplaisten tuloa ja, 1800-luvun lopulta saakka paikallisten siirtolaisten piknikki&retkikohde. Nyttemmin alueella on paljon kävelypolkuja, riippusilta, vaijerihissirata rotkon yli, uima-allas, kahvila jne. Nätti paikka!

Gorgea :)

Perhe retkellä perheretkellä!

South Esk ja North Esk -joet yhdistyvät Launcestonissa leveäksi Tamar-joeksi, joka virtaa sitten mereen. Tamar-joki on siinä määrin suistoaluetta, että siihen vaikuttaa jo vuorovedet ja myös suolaista vettä virtaa ja sekoittuu jokiveteen. Joessa riittää leveyttä ja syvyyttä siten, että merialukset ovat seilanneet sitä pitkin Launcestonin satamaan saakka. Tamar-jokilaakson maisemia ja viininviljelyksiä kuvailtiin erityisen kauniiksi, joten niitä katselemaan. Minä jatkoin tästä eteenpäin kuskin hommissa autoturneellamme - äiti valitti vauhdista, vaikka kaikkihan tietää, että minä ajan aina liian hitaasti (toki nyt oli oikein mukava auto, millä ajella - varsinkin, kun vuokraamo oli tyrkännyt meille selvästi suuremman ja paremman auton, kuin mikä oli tilattu).

Ensimmäisenä piipahdimme Tamar Island Wetlands Centerissä katsomassa rantaruovikkoa ja vesilintuja! 

Beaty Pointissa pysähdyimme lounaalle. Paikalliseen tyyliin syötiin fish and chips, joka oli pöydällä kasassa. Ok - äiti ja isi halus oikeat haarukat ja veitset! Beaty pointissa olis ollut merihevosakvaario ja vesinokkaeläintalo (ulospäin aika kummalliset isoihin satamahalleihin toteutetut systeemit) - jätimme ne väliin, koska Virva oli jo aikaisemmin niissä käynyt ja me muut nähty ko. otuksia muualla.

Joku rekkamies jakoi chipsinsä lintuystävien kanssa...

Piipahdimme myös Goaty Hill -viinitilalla, missä oli rypäleiden poiminta käynnissä - taisi olla monta autollista backpackereita töissä. Lavender Housessa valmistettiin ja myytiin kaikenlaisia laventelituotteita - apu kaikkiin vaivoihin löytyy laventelista - voitte tilata nettisivuilta ;)

Batman-silta: 1968 valmistunut silta, moderni rakenne, ensimmäinen tyyppiään Australiassa, yksi ensimmäisistä koko maailmassa. Silta ylittää Tamar-joen!

Nättejä kukkia tien poskissa - noita oli myös komean oransseja!

Ja turistibussin seuraavapysähdyspaikka oli Ross. Lisää siirtomatyylin pikkukaupunkia ja Australian kolmanneksi vanhin silta, valmistunut 1836. Kaupungissa on ollut sotilaskasarmit ja vankisiirtola eli sotilaat vartioimassa vankeja, jotka rakensivat tulevaisuuden kaupunkia 1800-luvun alussa (sama tilanne kaikissa muissakin pikkukaupungeissa). Vilkaisimme myös female factory prison siten... eli naisvankisiirtolan tontin. Kaikkineen reitti, jota ajelimme oli pääosin valtatie Launceston-Hobart, joka on ollut maan pääväylä euroopplaisen asutuksen alkuaikoina. Nyttemmin hiukan mutkitellen ns. Heritage Highway, jonka varrella tosiaan runsaasti näitä vanhoja pikkukaupunkeja. Rossin villamuseoon ei ehditty - oli ehtinyt mennä kiinni... ei ehkä haitannut. 

Yöksi ajelimme seuraavaan historialliseen kaupunkiin Oatlandsiin, joka oli todellakin museokaupunki - yli 150 vanhaa hiekkakivirakennusta, suurin määrä koko Australiassa. Nämä Tasmanian sisämaan pikkukaupungit ovat hiljaisia ja historiallisia paikkoja - ei paljoa uudistuksia näkynyt, eikä kyllä paljon muutakaan, paitsi noita vanhoja rakennuksia ja for sale kylttejä talojen, kuppiloiden jne. edessä. Hiljaista, mutta sievää... ja tämäkin rangaistusvankien rakentamaa. Olimme perillä melkolailla puol seiska ja kaupunki meni käytännössä kiinni klo seiska. Lounas oli onneksi ollut niin runsas (lue rasvainen), että illalliselle ei ollut enää tarvetta - iltapala saatiin hyvin läjään päivän hedelmäeväistä ja mökkimajoituksemme aamupalasetistä, josta riitti myös aamuksi ja läskiä jäikin :)

Iltakävelyllä Oatlandsissä tutustuimme paikalliseen erikoisuuteen: muotopensaisiin, joita oli vaikka kuinka paljon ja monenlaisia pitkin kylää.

Alunperin 1837 rakennettu Callington mylly on restauroitu 2009-2010 toimintakuntoon. Myllymiljöö oli hieno ja ainutlaatuinen, vastaavia myllyjä ei ole säilynyt montaakaan (vissiin ei yhtään esim. Englannissa) ja ehkä ainoa toimintakuntoon kunnostettu. 

Kävimme myllyllä myös aamulla ja vilkaisimme samalla Dulverton järveä, joka oli käytännössä umpeen kasvanut... Ja ajoimme etanavauhtia pääkatua ja Virva esitteli opaslehtisen mukaan vanhoja taloja!

Matka jatkui kuivien ylänköjen läpi kohti päivän pääkohdetta: Mt Field National Parkkia. Matkalla pysähdyimme Ellendalessa kahvilla - aiheutimme kauppa-kahvilaan ruuhkan ja hämmästelimme syrjäseutua. Ostimme kahvit ja keksipaketin, vaikka koko putiikkikin olisi ollut myynnissä. 

Seuraavaksi kävimme vadelmafarmilla - myynnissä myös muita marjoja. Hämmästelimme vadelmanpoimintakonetta, vaalenpunaisia pyöröpaaleja ja ostimme marjoja. Ja seuraavaksi ajoimmekin sitten harhaan, koska risteys oli juuri vadelmafarmin kohdalla, niin emme muistaneet kääntyä! Here-mapsin navigaattori, joka on avustanut matkalla moitteettomasti, huomautti asiasta kyllä heti - mutta kovapäisillä tyypeillä meni 10 kilometriä ennen kuin uskottiin ja tehtiin se uukkari!

Back to the 60's... at Ellendale

Mitenhän tuo vatunpoimintakone toimii käytännössä?

Mt Field National Parkissa kävelimme porukalla katsomaan Russell Fallsseja, Tasmanian kauneimmiksi kehuttuja putouksia. Lisäksi alueella kasvaa ehkä maailman korkeimpia puita, 70-90 metriä korkeita swamp gum -puita. Minä ja Virva paineltiin pidemmälle kävelyreitille ja nähtiin myös Horseshoe ja Lady Barron Fallsit. Sillai outo kävelyreitti, että kiivettiin pariinkin otteeseen monta sataa askelmaa portaita ylöspäin, muttei ikinä tultu kunnolla alaspäin ja silti palattiin samaan paikkaan...

Russell Falls

Wallabi

Horseshoe Falls

Swamp gum ja puun mittauslaite

Hyvä yritys ottaa jättipuuselfie ;)

Pieni äiti - iso puu

Lady Barron Falls

Seuraava pysäkki oli Richmond, missä nähtiin sitten se Australian vanhin silta: rangaistusvankien vuonna 1823 rakentama. Näimme myös sillan alla asuvia ankkoja, maajussin kuskaamassa nektariineja ja kurpitsoita ja kävimme syömässä pubiruokaa: lammasta, possua ja kengurua (ja pubissa oli free wi-fi, jota ei ollut vähään aikaan näkynytkään...;) )!

Seuraava majapaikka oli Eaglehawk Neck ja matkan varrella ihasteltiin auringon laskua. Majapaikka oli old farm house - ja niinhän se olikin! Aamulla saatiin taputella poneja ja poimia mansikoita matkaevääksi.

Mansikat asui korkealle istutetuissa penkeissä. Isäntä kertoi, että vähän säistä riippuen tekevät satoa noin puoli vuotta yhteen kyytiin (aina, kun on yli 15 astetta lämmintä). Mukavampi poimia noista!

Goljat ja Tik Tak

Goljat oli 20-vuotias oriponi :)

Seuraavan päivän pääteema oli Port Arthur, mutta menomatkalla tsekkasimme erikoisen kivimuodostuman: Tessellated Pavement. Eli tuommoista tasaista, geometrisiksi kuvioiksi halkeillutta kivimuodostelmaa - sillä on varmaan suomeksikin, jokin geologinen nimi - geologiystävät voi kertoa! Se on syntynyt, kun meren muta on kerrostunut ja kivettynyt erilaisiksi hiekkakivikerrostumiksi päällekkäin ja sitten saman suuntaiset jännitteet ovat halkoneet kiveä. Tämä on kuulemma maailman paras esimerkki asiasta :)

Päivän pääkohde oli siis Port Arthur, varmaan Tasmanian tunnetuin historiallinen nähtävyys - nyt ulkoilmamuseona toimiva entinen rangaistussiirtola/vankila. Port Arthur toimi rangaistussiirtolana vuosina 1833 - 1853 rikoksen uusijoille, karkureille, kapinallisille, joita tuotiin Tasmaniaan Australian muista rangaistussiirtoloista. Port Arthuriin lähetettiin myös muualta pahimmat rikolliset ja esimerkiksi poliittiset vangit. Port Arthuriin lähetettiin myös nuorisorikollisia (esimerkiksi nenäliinavarkaudeta tuomittuna), nuorimmat 9 vuotiaita. Poikavangit olivat aikuisista erillään Point Puer -saarella, mutta tekivät aikuisten tapaan raskasta työtä, kuten toimivat kivenhakkaajina - esim.tuo iso kirkko kuvissa on poikien rakentama. Port Arthuria meren ympäröimänä paikkana pidettiin vankilana, josta on mahdoton paeta.

Point Puer -nuorisovankila saari ja oikealla Island of  the Dead: hautausmaasaari, jonne on haudattu yli rekistereiden mukaan 1646 ihmistä ja vain noin 180 Port Arthurin vankilan henkilönkunnan ja sotilashenkilöiden hautoja on merkitty.

Rakennuksen yläkerroksissa oli makuusaleja perusvangeille - alakerrassa kahdessa kerroksessa sellejä huonokäytöksisille.

Sellin raunioita

Vartiotorneja

Alueella asui vankilan henkilökuntaa sekä sotilashenkilöitä perheineen.

Moni vanki tuli hulluksi tai vanhaksi tai sairaaksi ja vankilan sulkemisen jälkeen paikalla oli mielisairaala tms., jossa asusteli vankeja, joista ei ollut enää vapauteen menijöiksi.

Vuonna 1853-55 Port Arthuriin rakennettiin uusi eristysvankila (restauroitu), jossa sovellettiin käytäntöön uusia metodeja. Rakennuksessa oli vaikutteita Jeremy Benthamin panopticon-vankilasta, jossa sellit ovat ympyrän muodossa ja vartija pystyy keskeltä valvomaan kaikkia vankeja käytännössä koko ajan. Port Arthurin eristysselleissä vangit olivat omissa selleissään huputettuina ja täydellisessä hljaisuudessa. Tuolloin nykyaikainen idea oli siirtyä fyysisestä rankaisemisesta, kuten raipaniskuista, psyykkiseen rankaisemiseen, jossa täydellisessä eristyksessä vangilla on aikaa pohtia miksi on vankilaan joutunut. Monet eristysvangit tulivat hulluiksi täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Myös ruokaa yms. käytettiin psyykkisenä keinoja: jos käyttäydyt hyvin saat enempi ruokaa, jos et niin et... Sen aikaisen ajattelun mukaan oloja pidettiin kuitenkin entistä parempina...

Sellikäytävä

Ympyrän muodossa olevat eristetyt "ulkoilualueet", joissa kukin vanki kävely ympyrää tunnin päivässä.

Goottilaisen kirkon rauniot 

Puutarha, jossa korkea-arvoisten perheiden rouvat käyskenteli ja jota esiteltiin alueella vieraileville.

Port Arthurissa saatiin yliannostus rangaistusvankitietoutta. Asiaa oli ihan liikaa yhdelle päivälle, mutta en tiedä olisiko rangaistusvankiasiaa enempää tarvinnutkaan. Illaksi ajeltiin Hobartiin yöksi ja käytiin vain uupuneina syömässä.

Viimeisenä Tasmanian päivänä katselimme Hobartin keskustaa... Käytiin satamassa, Salamanca Marketilla (mistä löysin juuri ne asiat mitä olin etsinyt!) ja Battery Pointin alueella (yksi Hobartin vanhimmista ja historiallisimmista alueista) katselemassa vanhoja taloja.

Joku turisti kuvaa paattia!

Salamanca Market - lauantaisin auki oleva katutori - ei kierretty ku ehkä 10 %

Battery Pointtia

Lepotauko :)

Saint Davids Parkissa katseltiin taas vanhoja hautakiviä... ne oli koottu muuriin, varmaan jostain vanhalta hautausmaalta. Karua on ollut siirtolaisuuden alkuaika - 50 vuotta on jo ollut hyvä ikä, jos siihen on elänyt, lapsikuolleisuus tosi korkeaa yms.

Ennen lentokentälle menoa piipahdimme kahvilla Cascade Gardensissa Breweryn kupeessa. Virvan kanssa haettiin kahvit Breweryn kahvilasta ja siellä oli yhtä aikaa menossa häät ja oluenjuontikilpailut - eri porukalle :)

Sitten olikin aika kipaista lentokentälle ja takas Melbourneen ja sieltä Warbyyn. Lentokentällä näin elämäni eka kerran automaattimäkkärin... seuraavaksi kai ne hampparitkin pitää väsätä ite?

Tasmanian reissu oli oikein mukava, antoi todellisen rangaistusvanki&siirtomaatietopläjäyksen. Paljon jäi Tasmaniaakin kuitenkin näkemättä - lukuisat luonnonpuistot odottaa patikkaretkeilijää ja saaren alkuperäisväestön surullisesta kohtalosta (tapettiin systemaattisesti kaikki 1800-luvulla :( ) ois voinut jossain museossa saada lisätietoa! Mutta kaikkea ei vaan ehdi. Paljon jäi myös asioita, joita aiottiin tarkistaa netistä... mutta ne kysymykset tais päästä jo unehtuun itseltäkin!

Seuraavat viikot vietän jo viime reissusta tutuissa ja turvallisissa paikoissa ja aion ottaa rennosti = ei nähtävyyksiä! Kirjoitan sieltä jotain muuta tai sitten en kirjoita :) Voikaa hyvin - mää ainakin voin :)