No voihan hyvänen aika - uhkailin tekstien tiivistyksellä ja lyhentämisellä ja niin kai tässä on pakko alkaa tehdä! Päivät on niiiiin täynnä touhua, että ne vaan kuluu ja kuluu, enkä saa aikaiseksi tätä blogia ollenkaan. Kuvat laittelin jo pari päivää sitten ja uusia tapahtumia pukkaa sitä tahtia, että pakko kai tästä kirjotuksesta on päästä eroon, enneku alkaa alkupää unohtua...!
Viimeisinä päivinä Aucklandissa harrastin lisää turisteilua, mutta myös kylästelyä :) Perjantaina ajelin taas lautalla seuraavalle saarelle (kolmannelle), tällä kertaa tulivuorisaari Ragnitotolle. Ragnitoto on viimeisin Aucklandin alueen purkautuneista tulivuorista, saari syntyi vedenalaisen tulivuorenpurkauksen seurauksena 600 vuotta sitten. Lupasin kaikkineen kertoa teille enempi Aucklandin alueen ja Uuden-Seelannin tulivuorista, joihin tutustuin sekä museossa, että nyt Ragnitotolla.... mutta en vaan ehdi just nyt. Odotelkaa seuraavia tekstejä tai kattokaa googlesta!!
Ragnitoto-päivä oli joka tapauksessa tosi kiva päivä. Kävelin upeita tulivuorisaaren luontopolkuja, kiipesin kraaterille, kävin mustalla hiekkarannalla loikomassa ja uin tän reissun eka kertaa meressä (vesi semmosta ku Suomessa hyvänä kesänä).
600 vuotta sitten, syntymänsä jälkeen Ragnitoto näytti tältä - kasvillisuus ei ole vieläkään koko saarta peittänyt.
Myös Ragnitoto on "pestfree island". Saarilla todella kytätään rottia ja hiiriä - ja loukutetaan niitä ja hävitetään mm. koulutettujen koirien avulla (näytti kuvassa russelilta).
Möngin läpi myös laavakiviluolasta - oma taskulamppu oli unohtunut ottaa mukaan, onneksi kanssaturisti meni edellä ja saatoin luikerrella perässä hänen lamppunsa valossa, välillä oli ahdasta, piti kontata!
Kasvillisuus oli vallannut jo kraatterin
Turisti kraaterilla - huomaa aktiivisuusranneke, tän päivän aktiivisuustaso oli 200 %.
Auckland Ragnitotolta katsottuna
Saaren laavakivirantaa
Uuden-Seelannin suurin, joku erityislokkiyhdyskunta (huomaa lokkeja kivillä...)... mikähän se lokki nyt olikaan, joku black joku..
Ragnitoto oli 30-40-luvuilla aucklandilaisten mökkisaari, jossa oli aivan omanlaisensa mökkikulttuuri ja -asujaimisto! Mökkejä oli vielä jokunen jäljellä ja käytössä.
Ragnitoton rantapusikkoa
Lauantaina vierailin hyvässä seurassa Auckland Zoossa. Kavereina olivat Maia ystävänsä kanssa, ystävä taisi olla nimeltään Christin tms.
Aucklandin Zoo oli yksi kivoimmista missä olen käynyt siinä mielessä, että siellä ei tullut paha mieli - eläimillä oli paljon tilaa ja kivat paikat, en nähnyt häiriökäyttäytyjiä. Toisaalta olen jo käynyt niin monessa zoossa elämäni aikana, että...
Kea, kalliopapukaija, natiivi lintu. Kiwit oli yövalaistussa sisätilassa - kuvat oli "hieman" epätarkkoja. Muita natiiveja eläimiä ei ollutkaan, kuin lintuja ja jokusia liskoja... niin muistutan jälleen, täällähän ei natiiveja nisäkkäitä ollutkaan!
Galapagos-saaren kilpikonnat oli ehkä zoon mukavimmat! Tiesittekös sitä, että, kun kilpikonnaa rapsuttaa leuan alta, se nousee tuollai neljälle jalalle ja vajoaa vähän kuin transsiin (ominaisuus kuulemma helpottaa huomattavasti hoitotoimenpiteitä)!
Sunnuntai - maanantai kyläilin Saijan luona Ardmoressa minne ajelin bussilla ja junalla (ja junabussilla, koska tietenki just nyt oli ratatyömää ja osan matkaa kuljetettiin bussilla junan sijaan). Mutta olipas kyläily superkivaa! Pääsi katsomaan pitkästä aikaa heppoja, tutustumaan tallille ja nappaamaan pari lasia punkkua ja JUORUAMAAN :) :)
Tässäpäs Saija ja suosikkinsa Ed - sain itekki hakea pari heppaa tarhasta ja silloin muuten satoi vettä (kuten tallinpihasta näet)!!
Tarhat oli oman hiittiradan keskellä ja ympärillä!
Tarhojen puhdistusniittoa harrasti mulliporukka!
Ruunille ja orheille oli oma talli...
... tammoille oma, joskin...
suurin osa tammoista asusteli näissä pihan avotalleissa.
Reenarin listojen mukaan tapahtui heppojen liikuttelu
Hepat on lähinnä peitsareita, kuten hopleseista huomaa, seassa jokunen ravihevonen.
Tässäpäs Saija värkkää lenkille lähdössä olevalle pollelle nutturan häntään - ei hullumpi idea, tehdään ihan ilman mitään kuminauhoja tai muuta ylimääräistä, säästyy häntä kuralta ja pysyy paikallaan lenkin ajan (jos pysyy)
Hiittiä ajeltiin sitten... aamulla eka hölkkiä
Hiittihepat meni hiitin perään pyykkitelineen näköiseen kävelykoneeseen!
Tää on musta edelleen järkevä juttu isommalle tallille - iso melassisaavi pesarilla, josta kaikki saapi ohimennessä juoda!!
Sitä mää ihmettelen, miten nää saa nämä urheiluhevosensa pidettyä hengissä tällä ruualla (sama kuin viime vuonna Ausseissa) - puoli sankkoa heinäsilppua ja hillitön satsi kaikenmoisia väkirehuja....
... no lehmän paskalla nuo kaikki hevoset oliki, mutta pärjäsivät kaikesta huolimatta hyvin!
Tallipihaa oli laitettu nätiksi - puutarhatonttujahan sitä aina moititaan ja annetaan anopille lahjaksi, mutta miten ois puutarhaohjastaja, somistaisiko se somasti puutarhaasi????
Tallikoira pitää kuvata aina, tämä rouva oli muistanut olla ruoka-aikaan kotona, mutta pyyti silti tehokkaasti rottia!
No käytiinhän me paikallisella kylälläki eli Clevedonissa kahvilla ja tortulla... ja hautuumaalla!
Yritin kuvata mun illanvietto seuraa, mutta Saijalle ja Chanellelle iski ujo piimä...
Vietin siis öitä Saijalla kylässä ja maanantaina suihkasin takas Sannan ja Simonin luo vielä yhdeksi yöksi! Tällainen oli heidän talonsa, johon minäkin sujuvasti mahduin - kiitos vielä kerran :)
Tytöt kavereineen nauttii dinneriään uima-altaalla (Christen??, Maia, Anni, Alicia??, Bea)
Simon ja Sanna
Aucklandin keskustasta ei tullut juuri napsittua kuvia, vaikka kyllähän mää sielläkin hengailin. Yllä kaupungin talo ja alla näkyy yksi olennainen maamerkki, Sky-tower. Mutta tiistaiaamuna matka jatkui - hei hei Auckland ja Pohjoissaari. Tällä reissulla en ikävä kyllä ehdi enempää kiertää Pohjoissaarta, vaikka kyllä siellä näkemistä olisi vaikka kuinka paljon!
Matkani suuntasi Eteläsaarelle Queenstowniin lentäen. Upeat vuoristomaisemat avautuivat silmieni eteen koneen laskeutuessa - tämän takia olin ajan ollessa rajallinen valinnut pääasialliseksi vierailukohteeksi nimenomaa etelä- enkä pohjoissaaren (vaikka se harmittaakin, että kuumat lähteet taisivat jäädä seuraavaan Uuden Seelannin reissuun).
Tiistai-iltapäivällä laskeuduin superhelteisen Queenstownin kentälle, josta jatkoin 2,5 h bussilla kohti paikkaa nimeltä Te Anau.
Te Anaussa olin menossa wooffaileen ;)... eli sen samaisen helpx -sivuston kautta vapaaehtoishommiin = töihin ruoka- ja kattopalkalla, eli minkä kautta viime vuonna olin Ausseissa maatilalla. Tällä kertaa paikka on vaellusratsastustalli Fiordland Horse Treks (http://www.fiordlandhorsetreks.com/). Paikan omistaja Andy tuli hakemaan mut linja-autolta ja uusi seikkailu alkoi :)
Vaellushepat "sisällä" - tallia ei ole, mutta ennen vaelluksia hevoset otetaan kaikki kentälle, josta sitten töihin lähtee ne ketkä lähtee! Muun ajan hepat on laitumessa.
Maisemia eka päivän ensimmäiseltä vaelluksen vedoltani! Kerron tallin toiminnasta toiste enempi - kai mulla on jossain välissä pakko olla sen verran aikaa (pitää varmaan alkaa tekeen lista asioista, joista olen luvannut kertoa enempi toiste..)!
Mun lisäksi täällä on nyt raskalainen Maria - kuvassa hän kuvaa asiakkaita kuvauspaikalla :)
Muakin kuvattiin kuvauspaikalla - eka ratsuni oli Olly (tosi vähävirtanen - liekkö nimi enne??)
Toinen kuvauspaikka - taustalla Te Anau lake (siis tuo isompi tuolla kauempana)
Täälläkin asuu koiria, Jessy (ja vasemmalla asiakas, oikealla Maria) ja...
Bell.
Farmilla on myös ankkoja, kanoja, lampaita, lehmiä, kissoja... hmmm ei muita eläimiä, paitsi siis noin 40 hevosta, joista 14 vaellusratsastuskäytössä, toinen mokoma odottaa sellaiseksi opetusta laitumella (pääosa vaellushepoista on entisiä ravureita tai peitsareita - ameriikkalaisia) ja noin 15 omaa arabiristeytyskasvattia - kasvatustoiminta on farmilla loppunut ja lauma näitä jäljellä olevia enempi tai vähempi nuoria (siis osa on iältään jo ties mitä... 9 vee tms...) laiduntaa puolivillinä ja odottaa koulutusta ja myyntiä! Kuvia ja juttua enempi tulee myöhemmin, mutta Aija odotti tätä tietoa ;)
Päivät siis laitan hevosia kuntoon, vedän vaelluksia pääosin täysin kokemattomille ratsastajille (käyntiä) ja hoitelen muita talliaskareita. Iltaisin / päivinä, jolloin ei ole ollut paljoa asiakkaita, täällä on ollut niin paljon mukavaa tekemistä talon puolesta, että tää blogi on jäänyt aivan lapsipuolen asemaan!!!! Veneily Te Anau -järvellä on ollut yksi vakiopuuhista ja sinne mentiin heti ekapäivän iltana - vene viedään aina trailerilla järvelle :)
Andy ohjaa ja...
...Bo kalastaa! Bo asuu ja on täällä hommissa kans, en oikeen tiiä miks ja millä diilillä ;)
Me Marian kanssa käytiin käppäilemässä pikku pätkä järven takana olevalla Kepler Trakilla... josta kuulette myöhemmin paljon lisää!
Tää paikka ei ole luksus, mutta porukka on oikein kivaa :) Mun huone on Andyn talossa... mun huoneessa asuu muitakin kuin mää...
Toka päivänä mentiin naapurin Stewen (vakio vieras ja mukana milloin missäkin meidän kans) lampaita kattoon! Eka ne näytti tältä ja....
... ja sit ne näytti tältä. Mitä tapahtui siinä välissä, voit katsoa tältä videolta!
Stewellä on superihana uus talo kukkulan päällä. Olkkarin ikkunasta on ihan siedettävä näköala ;)
Lyhyestä virsi kaunis, mutta oli kuitenki monta kuvaa - tämä juttu loppuu tällä kertaa tähän, viimiseksi pari kuvaa seuraavilta päiviltä noin niinku esimaistiaisena tulevasta blogista, ilman kummempia selvityksiä ;) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - Te Anau kiittää ja kumartaa ja palaa taas asiaan seuraavassa jaksossa, ehkäpä ensi viikolla - aion nimittäin toistaiseksi olla täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti